Kolumni: Kausikortissa ei ole kuluttajansuojaa, eikä se urheiluun kuulukaan

Kirjoittaja on sitä mieltä, että urheiluviihdettä ei voi pitää tavallisena tuotteena, jolta odotetaan aina tasalaatuisuutta. Juha Peurala

Aatu Raninen

Väitän tässä nyt vähän vastaan siihen viime vuosien muotisanontaan, että suomalaiset olisivat vain menestymisestä innostuvia urheilun seuraajia.

Sen sijaan muotoilisin niin, että suomalaiset ovat kyllä uskollisia, mutta urheiluhulluudessaan aika passiivisia katsojia. Joo, passiivisia on se sana. Enemmän sellaisia kyräileviä mielensäpahoittajia kuin hyvässä tai pahassa barrikadeille hyökkääviä fanaatikkoja.

Lahdessakin kansainvaellus jäähallille on tänä talvena jatkunut kuin rutiininomaisesti Pelicansin kelvottomista suorituksista huolimatta, eikä äkkiseltään erota onko meneillään häät vai hautajaiset. On ehkä vain normaalia hiljaisempaa.

Pelicansin vedeltyä tämän kiekkokauden vihkoon on ­lopputulos vääjäämättä se, että pudotuspelit karkaavat ja parhaat pelaajat myydään. Niin kutsuttu tyhjennysmyynti turvaa ensi kauden ja pidemmänkin tulevaisuuden taloutta.

Siinä kohtaa joidenkin urheiluhulluus virittyy depressiosta maanisempaan palautteeseen some-kanavissa: ”Miten tämä luovuttaminen hyvitetään kausikortin omistajille?!”

Väärin. Tässä on nyt taudinkuvana se, että urheilu on ymmärretty väärin. Siis se elämänala, joka edistää hyvän ja huonon epätasa-arvoa, jakautuen yhteen voittajaan ja neljääntoista häviäjään. Aina saa tasan sen minkä ansaitsee.

Vähän kärjistäen urheilun tenho suorastaan perustuu siihen, ettei tuote vastaa odotuksia. Että Daavidin ja Goljatin välillä tapahtuu jotain, mitä ei arvattu veikata.

Kuluttajansuoja ei kuitenkaan sen pelin henkeen kuulu, ei lisämaksuina fantastisesta esityksestä, eikä palautuksina floppaamisesta. Se kestäköön, joka on ryhtynyt.

Kritiikki tuotteen virheellisyyttä kohtaan sitä paitsi haukkuu väärää puuta. Pelicans teki vain järkevästi myydessään pelaajia, koska liigaseurojen keskenään sopima monopoli takaa sarjassa säilymisen.

Palaute pitäisi kohdistaa seisovaan veteen nimeltä suljettu Liiga, mutta niin kauan kuin yleisö antaa sille hiljaisen hyväksyntänsä ostamalla niitä kausikortteja ja pääsylippuja, ei mikään muutu ja tyhjennysmyynnit ovat varma kevään merkki jatkossakin.

Opiksi tästä kaudesta voitaisiin ottaa, että yksi moka on vasta poikkeus, ei sääntö. Aina ikimuistoinen mitalikevät 2012 ei aateloinut Pelicansista menestyvää suurseuraa, mutta ei meneillään oleva pohjakosketuskaan pyyhi pois neljän vuoden ajan tehtyä paremman sortin pohjatyötä, jos nyt vain tehdään oikeat säädöt ja fiksaukset.

Jokaisella katsojalla on niihin tekoihin oman demokraattisen äänensä verran valtaa. Vaikkapa tulevana perjantaina, jolloin Pelicans on kutsunut kausikorttilaiset toimistolleen antamaan palautetta. Vain ääntä ja kroppaa likoon laittava kuluttaja voi vaikuttaa. Se on pelin henki.