Ratsastusjousiammunta - hurja laji menneisyydestä

Tiina Knuutinen on perheensä ainoa ratsastaja. Mies ja pojat ratsastavat mieluummin mootorihevosilla. Orna Ben Lulu

Lulu Orna

Tiina Knuutinen laukkaa kovaa vauhtia hevosellaan Montarin jylhässä maastossa. Kädet ovat vapautettu ohjista, jotta ne voisivat kannatella puista jousta. Vauhti ei hellitä, kun nainen lähestyy maalitaulua. Knuuttinen tähtää vauhdista taululle, ja nuoli suhahtaa pian sitä kohti. Hevonen ja ratsastaja jatkavat matkaa toiselle maalitaululle, joka saa pian osuman toisesta nuolesta.

- Laji on vanha. Kautta aikojen ihminen on metsästänyt hevosen selästä perheelleen. Joku on sitten keksinyt, että lajissa voi kilpailla, Knuutinen pohtii ratsastusjousiammunnan luonnetta.

Muutama vuosi sitten Suomeen tulleessa lajissa tarvitaan vahvoja keskikehon lihaksia. Ammunnan kohteina lajissa ovat luonnollisesti maalitaulu tai perinteisemmin riista. Maailmalla lajia pidetään vaativana urheilulajina, joka vetää katsomoihin tuhansia ihmisiä.

- Suomeen laji saapui muutama vuosi sitten, varmaankin Kouvolassa asuvan Marko Suhosen kautta. Hän innostui lajista ja opetteli sen kantapään kautta, jonka jälkeen hän perusti lajiliiton.

- Kolme vuotta sitten näin Suhosen esiintymässä ja otin häneen yhteyttä. Tämän jälkeen aloitin harjoittamaan jousiammuntaa ensin maasta ja lopulta hevosen selästä, sanoo Orimattilassa perheineen asuva Knuuttinen.

- - -

Suomessa lajin harrastajille on järjestetty viralliset SM-kilpailut ensimmäistä kertaa viime vuonna. Seuraavat SM-kilpailut järjestetään pian Seinäjoella.

- Seinäjoen raviradalla järjestettävissä kilpailuissa nähdään hieman erilaiset puitteet. Luvassa on normaalin radan lisäksi niin kutsuttu puolalainen rata, jossa ratsastetaan mutkikkaalla reitillä ja ammutaan molemmille puolille rataa. Kisassa nähdään myös ulkomaalaisia kilpailijoita, Knuutinen kertoo.

- Vietin paljon aikaa pienenä tyttönä ravitalleilla ja aikuisena olen käynyt hevosalan koulut. Periaatteessa olen ratsastanut aina, vaikka välillä on tullut pidettyä taukoa. Omia hevosia olen pitänyt 20 vuotta.

Suomenhevoset ovat aina olleet Knuuttiselle se sydäntä lähinnä oleva rotu, mutta nyt hän on noussut maailman vanhimpiin rotuihin kuuluvan islanninhevosen selkään.

- Islanninhevoseni on itse tähän lajiin koulutettu 8-vuotias ruuna. Tässä lajissa olisi tärkeintä se, että hevosella olisi hyvä laukka ja hyvä säädettävyys ilman ohjaimia.

- Helpointa olisi se, että laukka olisi hevosen vahvin askellaji. Islanninhevosissa on haastavaa se, että sillä on viisi askelta, ja laukka ei ole yleensä kuulu niiden vahvimpiin puoli. Minun Noki-hevoseni kuitenkin soveltuu lajiin.

- - -

Laukkaamisen lisäksi lajissa on otettava huomioon hevosten ääniherkkyys. Yleisesti hevoset eivät ylläty ratsastajan selässä keikkumisesta, mutta yllättävät äänet ja tausta melu voivat häiritä eläintä. Myös hevosen kouluttaminen oikeanlaiseen liikkuvuuteen on oma haasteensa.

- Ammumme lajissa sivuille, eteen ja myös selkeästi takaviistoon, jolloin hevosen on ymmärrettävä ratsastajan liikkeistä mitä tehdä.

- Laji saattaa näyttää helpolta, mutta se on kuitenkin aika vaikea. Joka päivä oppii lajissa jotakin uutta, eikä koskaan voi olla valmis. Joskus haluaisi heittää hanskat tiskiin, mutta onnistumiset potkivat kuitenkin eteenpäin, Knuutinen pohtii.

- - -

Ratsastusjousiammunta on kehoa ja mieltä haastava urheilulaji. Terävän mielen ja katseen lisäksi ratsastajalta vaaditaan rautaiset selkä- ja vatsalihakset. Myös käsivoimia tarvitaan jousen virittämiseen, mutta jousista löytyy onneksi myös kevyempiä vaihtoehtoja, jotka helpottavat naisharrastajien toimintaa. Lajista löytyy raa’an urheilun lisäksi myös esteettinen ulottuvuus.

- Tässä lajissa nainen voi olla nainen. Lajin perinteitä kunnioittaen naiset voivat kilpailla mekko päällään. Itselleni on tulossa Kalevala-tyylinen mekko, joka kunnioittaa juuriani. Nyt sitten testataan toimiiko mekko vai ovatko housut toimivampi vaihtoehto, Knuutinen kertoo.

Suomessa ratsastuksen perinteet ovat heikot ja hevostalleilla ajanvietto mielletään usein vain naisten touhuksi. Ulkomailla taas ratsastus on mielletty ennemminkin miesten ajanvietoksi.

- Olisi mahtavaa, jos laji saisi enemmän harrastajia. Etenkin jos omistat jo oman hevosen, on lajiin helppo lähteä mukaan. Myös miehet voisivat lähteä rohkeammin kokeilemaan. On hölmöä, että ratsastusta pidetään tyttöjen juttuna, kun ulkomailla tilanne on päinvastainen.

- Laji on hieno, historiallinen laji, josta voisi saada vaikkapa hauskan olympialajin. Miksei ratsastusjousiammuntaa voitaisiin kisata, kun mukana on miekkailukin, Knuutinen pohtii historiallisia urheilulajeja.

Kommentoi