Näkökulma: FC Lahden viidennet sijat ovat vaihtuneet kahdeksansiksi, eikä Sami Ristilän aikakausi muuttanut paljoakaan

Grafiikassa on esitettynä FC Lahden sarjasijoitukset ja ottelukohtaiset pistekeskiarvot kausilla 2012–2019. Päävalmentajina ovat toimineet Tommi Kautonen, Juha Malinen, Toni Korkeakunnas ja Sami Ristilä. Aatu Raninen

Aatu Raninen

FC Lahti on jälleen tälläkin kaudella niittänyt lähes Veikkausliigan edullisimpia sarjapisteitä, kun pistemäärää verrataan ilmoitettuun pelaajabudjettiin. Vain Ilves ja HIFK ovat investoineet rahansa fiksummin, tämä perustuu Ilta-Sanomien jalkapallotoimittaja Lari Vesanderin laskelmiin.

Sarjapisteiden edullisuus on FC Lahdelle ihan relevantti laadun mittari. Se kuitenkin sisältää myös vaaran mukavoitumisesta siihen, että lähes kaikki lasketaan onnistumiseksi.

Päällisin puolin pätevää työtä tekevä FC Lahti ei nimittäin ole viimeaikaisen trendin perusteella matkalla Veikkausliigan pienten seurojen suurimmaksi, vaan asemoitumassa tukevammin selviytyjäksi, jonka viidennet sijat ovat vaihtuneet kahdeksansiksi.

Ero merkittäviin sijoituksiin ei ole valtava, mutta liian suuri sittenkin.

Sami Ristilä ylennettiin vuosi sitten päävalmentajaksi Toni Korkeakunnaksen tilalle, ja kuten alistunut ilmapiiri puoleensa kutsui, on joukkue tällä kaudella tarjonnut enemmän sekalaista viihdykettä. Aiemmin lähinnä saamattomasta 0–0:n pelaamisestaan tunnettu FC Lahti pyrkii nyt hyökkäämään hieman reippaammin.

Ristilä on esimerkiksi muovannut aiemman 4-4-2-peliryhmityksen pallollisessa vaiheessa muotoon 3-5-2, ja siten periaatteessa vapauttanut lisää mahdollisuuksia hyökkäystoimiin. Käytännössä se on kuitenkin näyttäytynyt tupla tai kuitti -ilmiönä. FC Lahti on kenties koko liigan vaikeimmin ennakoitava joukkue, jonka ottelut ovat voineet äkisti heilahtaa kolmella maalilla suuntaan tai toiseen.

Hieman karrikoiden tasaisen apatian tilalle on siis tullut ailahtelu, josta kansa näyttää tykänneen: Lahden yleisökeskiarvo on kasvanut noin 23 prosenttia.

Sarjasijoitus on tätä kirjoittaessa sama kahdeksas kuin viime kaudellakin. Ottelukohtainen pistekeskiarvo 1,3 on käytännössä sama kuin viime kaudella ja koko Korkeakunnaksen viisivuotispestillä.

Maaleja Ristilän joukkue on sekä tehnyt että päästänyt 0,2 enemmän. Erotuksen muutos on plusmiinus nolla.

Konservatiivinen valmentajanvaihdos on siis näkynyt siten, että suuret linjat ovat ennallaan. Ennen pudotuspelejä kausi on kategoriassa ”ihan ok”. Ei erityisen hyvä eikä huono. Skeptisimpiin ennakkoarvioihin nähden 8. sija on jopa yläkanttiin.

FC Lahden valmennusryhmää voi silti perustellusti kyseenalaistaa. Kokenut Ristilä ei ehkä ole markkinoiden kuumimpia akateemisia kykyjä, mutta onko hän myöskään saanut, vaatinut ja/tai sallinut riittävää taustatukea apureiltaan, eli enemmän fysiikan valmentamisessa meritoituneelta Toni Huuhkalta ja urasuunnitelmiensa kanssa vaiheilevalta Pekka Lagerblomilta?

Joukkueen pelaamisessa on yhä läsnä tietynlainen pallollisen ja hyökkäys­pelaamisen vajavaisuus, joka tekee eron sarjataulukossa ylöspäin. Minkä verran valmennusryhmässä onkaan tämän osa-alueen ajan­tasaista osaamista?

Samalla identiteetti on jäänyt häilyväksi: haluaako FC Lahti olla ensisijaisesti pallon kanssa etenemiseen vai vastahyökkäyksiin perustava joukkue?

Resurssien puolesta Lahti antaa tasoitusta materiaalin laadussa ja leveydessä, mutta myös toiminta näyttää olevan jäljessä siitä, että se voisi tehdä ”Ilvekset”, ”Hongat” tai ”RoPSit”. Eli saada täsmävalmennetulla pelaamisella aikaan kilpailuetua, pelin avainmittarit plussalle, joukkueen kamppailemaan mitaleista, ja yksittäisen Santeri Hostikan lisäksi monta muutakin talenttia kansainvälisen siirron kynnykselle.

Saavatko Eemeli Virran ja Jasin Assehnounin kaltaiset pelaajat Lahdessa osakseen kehittämistä vaiko lähinnä peluuttamista?

Taloustilanteen tietäen tyhjästä on tietenkin paha nyhjäistä. Toisen liiganousun jälkeen FC Lahden eräänlainen vahvuus on ollut välttää pahimmat karikot, mutta viime aikoina kurssi on kääntynyt väärään, ja ilman A-luokan valmennusosaamista Veikkausliigan kärjen kilpailussa mukana pysyminen lienee turha toivo.

Seuran tulisi jatkossa panostaa koko valmennusryhmäänsä aiempaa tinkimättömämmin, tai siltä jää hyödyntämättä paras kilpailuetunsa – mainettaan paremmalla hinta-laatusuhteella hankitut pelaajat.

Keskustelu