Oi Lahti on! – Oi Lahti on!
Oi Lahti on! – Oi Lahti on!
Näin alkaa FC Lahden kannattajien ikoniseksi iskostama laulu. Suomen urheilukatsomoiden ikivihreä, jossa on kenties kaikkein parhaiten onnistuttu yhdistämään kannatuslaulujen eri ulottuvuudet.
Oi Lahti on kestää laulettuna noin kuusitoista sekuntia. Siksi se rallatetaan usein kahdesti putkeen. Nokkelan sanoituksen aikana lahtelaiskannattajat ehtivät tunnustamaan tykkäystään niin omaa seuraansa kuin kotikaupunkiaan kohtaan, sekä luettelemaan nuorille miehille oleelliset asiat, eli oluen, hauskanpidon ja jalkapallon.
Se on laulu, mutta mitä muuta se kertoo katsomokulttuurista?
Sävelmä on Suomeen löytynyt Britteinsaarilta, josta suurin osa jalkapallokannattajien – etenkin lahtelaisten – vaikutteista tuli Suomeen vuosituhannen vaihteessa.
Taitavinta on keksiä itse hyvät sanat harvinaiseen melodiaan, hyväksyttävintä kopioida jotain keskinkertaista.
Britit puolestaan omivat melodian yhdysvaltalaisesta kansanlaulusta When the Saints Go Marching In, joka perustui 1800-luvun lopulla afro-amerikkalaisten ja karibialaisten laulamaan gospeliin, ja jota oli perinteisesti esitetty hautajaisissa.
Lahtelaiseksi katsomolauluksi muunnettuna se sisältää omintakeisen, hieman hidastetusti lausutun esihuudatuksen, jonka tekee ensimmäisenä yleensä yksi kannattaja, toisella kerralla useampi, ja muut vastaavat toistamalla.
Erinomaisen katsomolaulun siitä tekee, että se on sisällöltään tosissaan, mutta ei vakava. Melodia ja hivenen kiihtyvä rytmi ovat tottumattomallekin kuulijalle helppoja omaksua, sekä säilyvät helposti tarkoitetussa muodossaan menemättä puuroksi. Napakan lopetuksen laulun lahtelaisversiolle viimeistelee yleensä loppuun lisättävä huuto: ”On on!”
Parinkymmenen vuoden aikana laulu on levinnyt pienen epidemian tavoin kotimaisiin katsomoihin. Yksi kopio löytyy muun muassa Porin Ässiä kannattavan Pataljoonan laulukirjasta: ”meil on bissee, hauskaa ja Ässät”.
Substantiivien loputtua kesken jotkut ryhmittymät ovat sanoittaneet tärkeiden pelaajien nimillä. Suomen koripallomaajoukkueen kannattajat eli Susijengifanit laulavat ”on meillä Sasu, Lauri ja Petteri”. Parkettien laidalla myös salolaiset kannattajat juhlivat Korisliigan mestaruutta Oi Vilpas on! -muunnelmallaan: ”on meillä Okko, Neponen ja Ile Kallio”. Kouvolassa KooKoon kiekkokannattajat laulavat ”Mingo, Gallo ja Oden”.
Kaikista seuroista jopa Helsingin IFK:n kannattajien on kuultu käyttäneen omaa versiotaan, sentään kekseliäämmin: ”Oj Helsingfors är underbar”. HJK:n kannattajien versiossa laulun teema on käännetty nurinniskoin: ”Oi Lahti on niin perseestä”.
Lahden Pelicansin kannattajat eivät ole Oi Lahti on! -lauluun koskeneet, koska modernissa kannattajakulttuurissa esiintyy tiettyjä hiljaisia koodistoja. Lähes kaikki laulumelodiat ja sanoitukset ovat muunnelmia jostain, usein ulkomailta. Suomen sisällä ne ovat periaatteessa vapaasti edelleen kopioitavissa, kuitenkin tiettyä kunnioitusta osoittaen.
Taitavinta on keksiä itse uudet sanat harvinaiseen melodiaan, hyväksyttävintä tehdä muunnelma laulusta yli lajirajojen. Ilmeisintä ja vähiten arvostettavaa olisi kopioida naapurista Oi Lahti on -mittaluokan laulu missään muodossa.
FC Lahden kannattaja Timo Tulokas kertoo laulun syntyvaiheista Ari Virtasen vuonna 2020 julkaisemassa kirjassa – nimeltään Oi Suomi on!. Laulu raikaa myös Huuhkajien otteluissa Suomen Maajoukkueen Kannattajien katsomossa, avainsanoinaan ”sauna, viina ja kirves”.
Lahdessa kenties edesmenneen Iloisen Kulkijan nurkkapöydässä tai elämää nähneen reissubussin penkillä keksitty laulu löysi lopulta tiensä myös jalkapallon arvokisoihin.
”Sehän on hieno juttu, että parhaat chäntit muuttuu. Oi Suomi on -lauluun on saatu kivat sanat. Se on maajoukkueen näköinen suomennos”, Tulokas sanoo.
Tiettyä ironiaa lauluun silti liittyy, sillä lahtelaiset jalkapallokannattajat tai ainakin FCLK:n ydinjoukko on kautta vuosien ollut varsin passiivinen minkään muun kuin oman seuransa kannattamiseen. Maajoukkue kokoaa yleensä eri seurojen kannattajia yhteen, mutta Lahdessa moiseen on oltu vastahakoisia.
Oi Suomi on kuuluu nyt kaikkialla, myös EM-kisojen virallisessa kisabiisissä Sukupolvien unelma. Melodia on eri, sanoma sama.
On vain ajan kysymys, että sloganin sanoo Kymmenen uutisten ankkuri, Tasavallan Presidentti tai Vesa-Matti Loiri, ellei ole jo sanonutkin. Se lienee viimeinen todiste siitä, että katsomokulttuuri, joka on Suomessa usein väärinymmärretty lähinnä arvottomaksi karnevalismiksi, onkin itse asiassa aitoa kulttuuria, jonka ääni kantaa kauas ja syvälle yhteiskuntaan.
Katsomolaulujen SM-turnauksessa voi kuitenkin olla vain yksi voittaja.