Kiekkojargonit sikseen – Raninen kysyy, Niemelä vastaa Pelicansin pudotuspelien näkymistä

Niemelä on tyytyväinen joukkueensa suorituksiin, jotka pohjustavat pudotuspelejä. ”Keskiviikkona tulemme joka tapauksessa hallille, käy miten käy. Käydään jätkien kanssa runkosarja läpi, sitten pelataan joko torstaina tai maanantaina.” Sami Lettojärvi

Aatu Raninen

Tommi Niemelä, kuinka usein olet vastannut huonoihin kysymyksiin sarjataulukon tilanteesta?

Monta kertaa, nimenomaan turhiin kysymyksiin (nauraa). Kaikki aina ajattelevat, että se on jokin ekstrapanos. Mä en usko siihen. Ollaanko me neljänsiä vai yhdeksänsiä, ei sillä ole motivointiin mitään merkitystä.

Pelicansilla on jäällä silminnähden hyvä tunnelma. Pitääkö menoa jo välillä toppuutella ja terästää?

Ei, sekään ei ole sitä, että tarvitsisi totiseksi mennä, että nyt aletaan tosissaan pelaamaan. Päin vastoin, arki tulee olemaan sama. Viisaat mentorit ovat opettaneet minulle, että pudotuspeleissä mikään ei varsinaisesti muutu. Pyritään mahdollisimman normaaliin, ja annetaan sitä kautta mahdollisuus onnistua parhaalla tavalla.

Pelicansilla on historiaa siitä, että pudotuspelien alkaessa pelitapaa muutetaan ja veivataan. Nyt ilmeisesti ei?

En mä näe mitään perusteluita siihen, miksi niin pitäisi tehdä. Elokuusta on joukkueena tiettyjä juttuja viety eteenpäin, ei ole mitään syitä, miksi nyt alettaisiin tekemään toisin. Pieniä tilanteita, vaikkapa aloituksia, saatetaan pelata eri tavalla, mutta niin on tehty koko kausi.

Mikä pudotuspeleissä muuttuu?

Isoin on tietysti se, että pelataan samaa jengiä vastaan useampi kerta. Eka peli on aina se suunnannäyttäjä, sitten tehdään viilauksia suhteessa vastustajaan ja omaan suorittamiseen. Viimeisessä pelissä tiedetään jo millintarkasti, mitä toinen tekee. Kysymys on vain, kumpi pystyy suorittamaan paremmin sitä omaa juttua.

Paras viidestä -sarjathan ovat sillä tavalla erilaisia, että paras seitsemästä -sarjassa pitää käytännössä voittaa ekasta kolmesta yksi, nyt on voitettava kahdesta ekasta yksi, että on mukana.

Mikä on radikaalein temppu jolla saatat hämmentää?

Mun mielestä se, että jos hämmentää vastustajaa, niin todennäköisesti hämmennät itseäsikin. Toki voi olla joku hyvä pelaaja, jota pitää pystyä vähän kuumentaa, ja sillä saattaa mennä peli sekaisin.

Olet puhunut pelillisistä mittareista, joita valmennus seuraa. Mitä ne kertovat viimeisten 20 ottelun ajalta?

Viisi vastaan viisi -pelaaminen antaa meille joka pelissä mahdollisuuden voittaa, yksittäisiä otteluita lukuun ottamatta. Joku Tappara-peli siellä oli ja KooKoo kotona, joissa ei annettu. Peli on silleen hyvässä formussa, että se tuottaa mahdollisuuden tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja.

Sitten se on yksittäisistä tilanteista kiinni, tehdäänkö itse paikoista ja ottaako maalivahti kiinni. KalPa-ottelu esimerkkinä maalipaikat maalia kohti meille jotain 23–8, ja hävittiin se 2–4. Ässiä vastaan taas meillä oli 6 maalipaikkaa tasakentällisin, mutta tehtiin 3 ylivoimamaalia, vielä huonolla ylivoimalla, ja voitettiin.

Meillä on koko kauden ollut yksi kenttä, joka pystyy jättämään kiekon parempaan paikkaan [kuin mistä sen sai] seuraavalle kentälle. Muita kenttiä ei olla saatu 50 prosentin paremmalle puolelle, mutta lähelle, ja ne ovat parantuneet kauden aikana ihan selkeästi.

Mitkä ovat keinot maalinteon tehokkuuden parantamiseen?

Ei ainakaan, että yritetään kovempaa ja enemmän. Yritetään paremmin. Pitää pystyä löytämään ymmärrystä, miten pelataan maalivahtia vastaan missäkin tilanteissa, ja saada useampi pelaaja vielä parempi paikkoihin mihin pitäisi päästä. Siinä on vielä tekemistä.

Ette ole fyysisesti vahvin joukkue pudotuspeleissä. Miten sitä kompensoidaan?

Varmaan olet oikeassa, jos laitetaan voimatasot, koko ja kamppailutaito vierekkäin, ei olla kärkijoukkue siinä. Paljon peliä perustetaan nopeuteen ja rakenteeseen, omissa pitäisi pystyä ylimiehittämään tilanne aika nopeasti 2vs1, 3vs2 tai oikeastaan 5vs3. Kaikki aina lähtee siitä, miten hyvin hyökätään. Se mahdollistaa puolustuspelirytmit.

Entä erikoistilanteet?

Ylivoima on ollut koko kauden ajan tuloksentekoa ajatellen erittäin hyvää. Prosentuaalisesti Liigan parasta, ja eniten maaleja (53). Ryan Lasch toi siihen sen ajattelutavan, että haetaan vain yksi tontti, ja naulataan siitä. Viivasta maalille heitot ovat poissa kokonaan. Se on ollut itsellenikin uusi oppi. Meillä on suhteessa hyvin vähän ylivoiman maalipaikkoja, joista ei olla tehty.

Alivoimalla on ollut omat haasteensa, osittain koska miehiä on vaihtunut. On ollut jaksoja, että on pelattu helvetin hyvää alivoimaa, mutta joka kerta on kolissut, kun kiekko on mennyt maalia kohti. Jos ottaa vähän jäähyjä, niin yksikin päästetty maali tiputtaa prosenttia nopeammin, se on osasyy vähän heikkoon prosenttiin. Isossa kuvassa on oltu hyvä, kurinalainen joukkue, ja alivoima on nyt parantunut.

Kommentoi