Näkökulma: Monta kapulaa Niemelän prosessin rattaissa – "Ensi viikon jälkeen armopalat on syöty"

Viime viikon kolmessa ottelussa Pelicansille vihellettiin pieniä jäähyjä 38 minuuttia, vastustajille 22. Pelicansin ja päävalmentaja Tommi Niemelän (keskellä) työtä ovat vaikeuttaneet myös päähän kohdistuneet taklaukset ja niistä aiheutuneet loukkaantumiset. Sami Lettojärvi

Aatu Raninen

Onko Lahden Pelicansin todellinen taso sittenkin vasta paljastunut? Tämä kysymys on nyt monien huulilla, kun Liigan runkosarja kääntyy viimeiselle kolmannekselle, ja ennen tiistaita Pelicans oli raapinut viimeisestä kymmenestä ottelusta vain kaksi voittoa.

Helppoa olisi vetää johtopäätös, että häviäminen alkoi ylivoimaisen Ryan ­Laschin poistuttua. Päätelmä kuitenkin sivuuttaisi monta satunnaista osatekijää, jotka turkoosipaitoja ovat viime viikkoina koetelleet.

Tiedossa oli, että tammi-helmikuun vaihteessa Pelicans kohtaa sarjan ylemmän puoliskon joukkueita, joista Lukon se vielä selätti ilman Laschia, mutta tappiot KooKoolle, KalPalle ja Tapparalle käynnistivät tappiokierteen.

Sen jälkeen vastassa on ollut lähes yksinomaan kärkipään tai muuten kuntopuntarin kuumia joukkueita. Tähän saumaan osui erikoisuus neljän ottelun viikko, jolla Pelicans voitti kotonaan HPK:n kolmen ylivoimamaalin turvin 5–2, kunnes bensa loppui viikon päättäneessä vierasottelussa Porissa (2–5).

Jatkoa seurasi 1–2-tappioilla Sportia ja Kärppiä vastaan, joista Pelicans kuitenkin pelillisesti olisi hyvinkin ansainnut pari pistettä.

Muista tappioista KooKoolla ja HIFK:lla oli edellisen päivän lepoetu suhteessa Pelicansiin. JYPin Pelicans kaatoi siitä huolimatta, ja se onkin ollut kymmenen ottelun ainoa ”helpompi” vastus.

Sarjan loppua kohden Pelicans kohtaa kiihtyvällä tahdilla Liigan ylemmän puoliskon joukkueita.

Helmikuu olisi siis ollut kova jo itsessään, mutta mainitun härkäviikon jälkeen Hannes Björninen ja Patrik Bartosak lähtivät Euro Hockey Tourille, jonka järjettömyys tässä tilanteessa realisoitui koronatartuntoina. Seuranneet karanteenit pitävät heidät ja monta muuta Liigan huippupelaajaa sivussa vielä kuluvankin viikon.

Lisäksi Iikka Kangasniemi ja Joonas Jalvanti olivat loukkaantuneina ja saivat pian seurakseen myös Veeti Vainion ja Miika Roineen. Kokoonpano on ollut jatkuvassa uusjaossa varsinkin muutoksille kriittisen puolustuksen osalta.

Joten kyllä, jos keski­tason materiaalista poistetaan ykkösmaalivahti ja ykköskentällinen, ja pelataan kauden tiiveintä otteluruuhkaa hyvävireisiä vastustajia vastaan, voidaan väittää sen kuuluisan oman tason paljastuneen.

Paniikkinappulan painelun sijaan joukkueen todellista iskukykyä voi arvioida vasta tilanteen normalisoiduttua edes hieman. Tällä viikolla vastassa ovat Jukurit, SaiPa ja KooKoo, ensi viikolla kahdesti JYP ja Lukko.

Nytkin lepoetua saavat SaiPa ja todellinen koetinkivi Lukko, mikä kannattaa ottaa huomioon tuloksia arvioitaessa. Silti 7–8 pistettä näistä kuudesta ottelusta on minimi, jonka Pelicans tarvitsee turvatakseen sijoitustaan kahdeksan parhaan joukossa, mitä voi pitää realistisena vähimmäistavoitteena loppukaudelle.

Ensi viikon jälkeen ”armopalat” on syöty. Sarjan loppua kohden Pelicans kohtaa kiihtyvällä tahdilla Liigan ylemmän puoliskon joukkueita, joten asemien säilyminen vaatii apuja sairastuvalta sekä Tommi Niemelän toitottaman pelillisen prosessin kehityksen jatkumoa. Tekemistä viimeisten kymmenen ottelun jaksolta ennen eilistä Jukurit-ottelua riittää niin tasakentällisin (maaliero 10–19) kuin erikoistilanteissa (6–9).

Jäähymäärissäkin suunta on ollut väärä. Viime viikon kolmessa ottelussa pieniä jäähyjä vihellettiin Pelicansille 38 minuuttia, vastustajille vain 22 minuuttia, mikä sai Niemelänkin jo tahdikkaasti ottamaan kantaa päähän kohdistuneisiin taklauksiin puuttuen.

Pelaajasiirtojen takaraja on tänä keväänä poikkeuksellisesti vasta 1.3. eli ensi viikon maanantaina. Onko seuroilla aito kassakriisi, vai kilpavarustellaanko joukkueita tukirahoilla? Se jää nähtäväksi.

Muokattu klo 22.30: Korjattu pelaajasiirtojen takarajan ajankohta.

Kommentoi