Analyysi: Laschin varjo väistyy Pelicansin parantuneen viisikkopelin ja puolustamisen edestä

Ryan Lasch nykyisessä elementissään: maalipaikkojen järjestelijänä ja kokoonsa nähden vahvana kamppailijana, joka kuljettaa kiekon sumeilematta näennäisen mailahäirinnän läpi. Tilastot 26 ottelussa 10+27=37 pistettä, pistekeskiarvo 1,42. Sami Lettojärvi

Aatu Raninen

Pelicansista sveitsiläiseen Zürich Lionsiin siirtyneen Ryan Laschin tilastot kirjataan muistiin yhtenä häikäisevimmistä pelaajista koko SM-liigan historiassa.

Alkutahmeuden jälkeen kaiken kritiikin hiljentänyt kevään 2012 sankari palasi Lahteen muuttuneena pelaajana. Uransa alussa Lasch säväytti huippunopeudella, pitelemättömillä käännöksillä, avoimilla harhautuksilla, ja pujahtamalla niiden avulla pelin ytimeen.

Nykyään Lasch on enemmän pelin ulkokehällä melko verkkaisestikin operoiva pelinrakentaja, joka houkuttelee vastustajia kimppuun ja jakelee yllättäviä syöttöjä avautuviin tiloihin. Havainnointikyky ja syöttötaito edustavat Euroopan kaukaloiden absoluuttista huippua.

Lasch on joko valinnut tai joutunut hidastamaan peliään. Kamppaileminen maanosan parhaita puolustajia vastaan ja pitkien jopa 75 ottelun kausien urakoiminen Frölundassa on asettanut fyysisiä vaatimuksia, joihin vastaaminen on saattanut syödä tiettyä herkkyyttä.

Laschilla on ehkä osin ansaitustikin pieni filmaajan maine vieraspaikkakunnilla, ja oli nytkin Pelicansin rikotuin pelaaja, mutta hän sietää erittäin monta iskua ennen kuin alkaa avittamaan jäähytuomioita. Laschilla on poikkeuksellinen kyky ottaa tönäisyjä vastaan ja muuntaa ne lisävauhdiksi liukuessaan kiekon kanssa, mikä vaatii huimaa kehonhallintaa.

Monen pelaajan kannattaisi myös ottaa mallia, miten Lasch kuljettaa kiekkoa suojauksessa näennäisen mailahäirinnän läpi silloin, kun vastustajalla esimerkiksi on maila vain yhdessä kädessä.

Sankari palasi Lahteen muuttuneena.

Pelicans on nyt menettänyt korvaamattoman määrän kiekollista taitoa ja hyökkäyspelin virtuositeettia. Liigan paras ylivoimaviisikko menettänee tehokkuuttaan.

Käänteisesti joukkue on kuitenkin jo pidemmän aikaa onnistunut tiivistämään puolustustaan ja kehittämään kahden suunnan peruspelaamistaan. Vaikka vastustajat laukovat keskimäärin hitusen enemmän, on Pelicans pystynyt joulukuun puolivälin jälkeen pitämään ne paremmin poissa puolustusalueen ytimestä. Samalla niin sanottu xG-maaliodottama on ollut keskiarvoisesti 2,64–2,07 Pelicansin eduksi, oltuaan vielä aiemmin lähes päin vastoin (lähde @Liigaplot-tilastosivu Twitterissä).

Tasakentällisin pelatun peliajan maaliero on jopa 44–22 Pelicansin hyväksi viimeisten 20 ottelun ajalta (ei huomioitu tyhjiä maaleja).

Iskukykyä testataan heti kun vastassa ovat Lukko, KooKoo, KalPa ja Tappara. Etenkin otteluohjelman viimeinen kolmannes painottuu sarjan ylemmän puoliskon joukkueisiin, joita Pelicans on ottelusiirtojen myötä tähän asti vältellyt.

Vahvistuksien hankkiminen ei olisi linjassa kassakriisin kanssa, joten katseet on käännettävä yhä pelin kehittämiseen ja kohtalaiseen potentiaaliin, jota edustaa esimerkiksi hyökkääjäkuusikko Sakke Hämäläinen (3+7), Jonatan Tanus (5+2), Aleks Haatanen (2+5), Frank Gymer (1+2), Otto Nieminen (1+2), Miro-Pekka Saarelainen (1+1).

Maalivahdit Patrik Bartosak ja Jasper Patrikainen ovat olleet voittavia ja vähintään luotettavia läpi kauden, mikä auttaa mahdollisesti hiipuvan maalinteon kompensoimisessa puolustusta entisestään tiivistämällä. Myös sarjan kolmanneksi heikointa alivoimaa on jumpattava tehokkaammaksi.

Kolumni on julkaistu Uudessa Lahdessa 27.1. ja kirjoitettu ennen 26.1. Pelicans–Lukko-ottelua.

Kommentoi