Sain haltuuni kansainvälisten mäkipiirien videokeskustelun.
Aiheena hyppääjien pukumittaus.
Osallistujat: Kansainvälisen Liiton mäkijaoston puheenjohtaja Tösä (Suomi), sekä edustajat Schanze (Saksa), Backen (Norja), Ablauf (Itävalta) ja Tasajalka (Suomi). Japanin edustaja Sakella oli teknisiä ongelmia.
Tösä:
– Hyvät herrat. Suomen edustajan pukujutut ovat ponnahtaneet mediaan. Liittokin on huolissaan. Mitä teemme?
Tasajalka:
– Kaikella kunnioituksella, vehkeet ovat todella surkeat. Vehkeillä tarkoitan mittareita, joilla roikkumisastetta mitataan. Ne pitää uusia Salpausselän maailmancupin kisoihin mennessä. Muuten käännämme kupit ympäri.
Schanze:
– Periaatteessa saksalainen tarkkuus vaatii samaa. Satun muistamaan Lahti Ski Clubin Milli-Villen, oliko se Kirjanen vai Kirjonen? Joka tapauksessa presisioni on otettava käyttöön viimeistään Milli-Villen kotikaupungissa.
Ablauf:
– Itävalta tukee. Keski-Euroopan mäkiviikolle jawohl ei ehditä. Bisset ja muut otetaan kuin ennenkin.
Backen:
– Norjalaiset ovat väitteistä ymmällään. Kyse on vain ilmavirtauksista, kuten Row Air -turneemme osoittaa. Kovat kundit on aina kovina raakojenkin vastatuulien aikoina.
Tasajalka:
– Norjan kantaa ei voi pitää rakentavana. Haarusten roikkuminen näköjään tuo heidät palkintopalleille. Nyt ei puhuta kyvystä vaan tikkaustekniikasta.
Tösä:
– Enemmistö on kuitenkin yhtä mieltä vehkeiden mittauksen tarkentamisesta. Mistä mitataan ja mitä mitataan, sitä täytyy tarkentaa. Sopinee antaa asiainhaarat teknisen komitean valmisteluun. Tavoite on saada luotettava mittari tammikuun Salpausselän kisoihin.
– Sitten siirrymme naismäkihyppääjien haaruksiin...
Tässä vaiheessa nauhaan tulee teknistä häiriötä ja se katkeaa.
Kirjoittaja on filosofian ja musiikin maisteri, joka on johtanut oppilaitoksia, konsertti- ja kongressitaloa sekä tapahtumia. Hänet on palkittu muun muassa Teksasin osavaltion Honorary Texas Ranger -mitalilla.