Vuoden harmain aika ei paina Korisliigassa vahvaa tulokaskautta pelaavaa Ville Karvosta. Vaikka yleensä syksyisin energiat ovat matalammalla, tässä kaudessa on jotain erityistä, Karvonen fiilistelee.
Kahdeksan ottelun jälkeen Lahti Basketball on sarjassa onnistuneesti kuudentena, ja Karvonen yksi pelaajiston kirkkaimmista onnistujista.
– Tämä on ollut jotenkin erilainen syksy. Aina hyvillä mielin on lähtenyt hallille treenaamaan.
Takamiehen ja laiturin tontit taitavan Karvosen pistekeskiarvo 12,6 on tasaisesti peluutetun joukkueen 3. paras, ja 8. paras kaikista liigan kotimaisista pelaajista.
– Sillä tavalla olen tyytyväinen omaan pelaamiseen, että on pystynyt heti tekemään tulosta. Aika nopeasti pääsi kotoisaksi tämän sarjan kanssa, ja tuntuu helpolta pelata, Karvonen sanoo.
Tuntemusten takaa löytyy kuitenkin kääntöpuoli. Orimattilan Jymyssä koripallo-oppinsa saanut ja 15-vuotiaana silloisen Namika junioreihin siirtynyt Karvonen pääsi Lahdessa nuorten maajoukkuerinkiin.
Olen ollut vähän sellainen ”linkkuveitsi”. Pystyn pelaamaan takamiehen ja laiturin paikkaa, eikä se hetkauta peliäni mihinkään suuntaan .
Ville Karvonen
Siirtymä aikuisten peleihin, eli viisi kautta divisioonassa LaBan ja Loimaan Bisonsin riveissä, ei ollutkaan yhtä mutkaton, vaikka peliaikaa ja vastuuta tuli.
– Vuodet divarissa menivät ehkä vähän puolivaloilla. Välillä tuntui, että on hemmetin nastaa, välillä mietin, pitäisikö lopettaa. Jotenkin peli-ilo vähän hävisi, Karvonen puhuu nyt 23-vuotiaana.
– Se tuntui vähän paikallaan junnaamiselta. Jälkikäteen on helppo sanoa, että divaripelaaminen ei ollut kovin jännää.
Korisliigaan olisi silti ollut mahdollisuuksia nousta jo aiemmin, hän paljastaa.
– En halunnut penkkipelaajaksi, vaan että pystyy tekemään tulosta heti ja pelaamaan isoja minuutteja.
Korona-aikana käydyt keskustelut päävalmentaja Pieti Poikolan kanssa vakuuttivat Karvosen tarttumaan haasteeseen ja palaamaan Loimaalta Lahteen.
– Kuitenkin niin henkeen ja vereen korisdiggari olen ollut aina, niin päätin, että katsotaan nyt oikeasti kunnolla kerrankin.
– Nyt on tuntunut, että tää on sellaista kuin pitääkin. Motivaatio on korkeammalla ja pystyn treenaamaan laadukkaammin kuin koskaan. Se näkyy kentällä, sanoo täysillä pelkästään koripalloon keskittyvä Karvonen.
Näkyvää on ollut myös Lahti-koriksen intensiivisyyden ja sitkeyden renessanssi, jonka mustapaidat ovat kentälle juosseet. Pelaaja kehuu joukkuettaan vuolaasti.
– Olen ollut hyvähenkisissä joukkueissa, mutta tämä saisi kunniamaininnan. Paljon erilaisia tyyppejä, mutta kaikki tulevat ihan sairaan hyvin toimeen, eikä tule sellaisia konflikteja kentällä tai missään muuallakaan. Hirmu hienoa olla mukana ja tehdä töitä jokaisen kanssa, olen tosi onnellinen tästä.
Joukkueen pelitapa edellyttää siekailematonta heittopeliä, minkä tarkkuutta Karvonen on vähitellen pystynyt kehittämään. Prosentit ovat viiden kauden jänteellä parantuneet 10–20 yksiköllä kaikissa kategorioissa (2p, 3p ja vapaaheitot).
– Isoin juttu on itsevarmuus, luotto omaan heittoonsa. Ennen ehkä oli sellainen mindset, että otanko mä tämän heiton? Kesällä tehtiin sen kanssa tosi paljon toistoja pelinopeudella.
Toisaalta LaBan pelaajia voimisteluttaa prässäävä ja paljon jalkatyötä vaativa puolustaminen. Niin sanotun apupuolustuksen on oltava jatkuvasti valmiina auttamaan, jos joku viisikosta tulee ohitetuksi.
– Oikeastaan ekaa kertaa urallani pelataan mielestäni kunnon joukkuepuolustusta. Ennen se on ollut enemmän, että pidetään vain huoli omasta pelaajasta, Karvonen kuvailee.
Tilanteisiin ja rooleihin sopeutuminen on Karvoselle luontaista.
– Vahvuuteni on aina ollut monipuolisuus. Olen pystynyt puolustamaan monenlaisia vastustajia ja tekemään vähän kaikkea mitä joukkue on tarvinnut.
– Olen ollut vähän sellainen ”linkkuveitsi” [monikäyttöinen pelaaja]. Pystyn pelaamaan takamiehen ja laiturin paikkaa, eikä se hetkauta peliäni mihinkään suuntaan, Karvonen analysoi.
Takamieheksi kookkaan (199 cm) Karvosen tavoitteena on olla yhä enemmän pallon kanssa, sekä kehittää fysiikkaa ja nopeutta.
– Kyllä tässä on huomannut nopeasti, että tämä ei välttämättä ole se katto mulle. Joskus olisi hienoa pukea maajoukkuepaita, mutta enemmän keskityn siihen, että pystyn puskemaan itseäni eteenpäin joka päivä.
– En huolehdi tulevaisuudesta. Antaa asioiden loksahtaa kohdalleen kun tekee töitä, Karvonen päättää.