Liigan toiseksi nuorin päävalmentaja Tommi Niemelä, 37, ei kuulu niihin, jotka voisivat kävellä paraatiovista sisään liigajoukkueen penkin taakse mittavan pelaajauran pönkittäminä. Jääkiekkovalmentajan opintoja aloittaessaan hän tunnustaa visioineensa, että liigatasolle voisi päästä kymmenessä vuodessa, eli 2018.
– Tavallaan se toteutuikin kun siirryin Lausanneen, Niemelä muistuttaa kaksivuotisesta apuvalmentajapestistään Sveitsin NLA-liigassa.
Onko aiemmin tarjottu päävalmentajuutta pääsarjajoukkueessa?
– Niitä on varmaan parempi olla kommentoimatta, koska ne ovat menneitä, Niemelä väistää.
Maalivahdista valmentajaksi siirtyessä piti ensin opetella luistelemaan kenttäpelaajan luistimilla, Niemelä naurahtaa.
– En ole ollut itse niissä tilanteissa, enkä osaa suoraan pakille opettaa miten sitoa maila maalin edessä, tai muuta kokemuksen kautta tulevaa. Siksi uran alussa kävin esimerkiksi kaikissa taitovalmennuskoulutuksissa.
Maalivahdin näkökulmasta ymmärtää isompia kokonaisuuksia, todennäköisyyksien mukaan pelaamista.
Etujakin veskarin taustasta Niemelä löytää.
– Maalivahdin näkökulmasta ymmärtää isompia kokonaisuuksia, todennäköisyyksien mukaan pelaamista, ja henkilökohtaisen valmentamisen merkitystä.
Sosiaalisia taitoja hän pitää itselleen ominaisina vahvuuksinaan.
– Se mikä tuli luonnostaan oli ison kokonaisuuden johtaminen, positiivisen oppimisilmapiirin luominen, vaatimustason asettaminen...
– Peli on kiinnostanut aina. Sen opiskeleminen oli sitten ehkä siinä välimaastossa, ei heikkous eikä vahvuus.
Junioriportaita Niemelä ehti kiivetä mainitun vuosikymmenen ajan Pelicansissa ja nuorten maajoukkueissa. Pitkä mutta antoisa koulu, koska:
– Junnuvalmentajana periaatteessa teet kaiken itse. Apuna saattaa olla vain yhden pelaajan isä. Teet päätökset, kannat vastuun niistä, näet urheilijoiden kasvavan. Samalla pitää oppia pelin, fysiikan, taitojen ja henkisen puolen valmentaminen.
– Se on ollut kaikki kaikessa, että olen saanut siellä kehittää omaa valmentajuuttani. Jokaisen pitäisi se mielestäni käydä läpi, Niemelä painottaa.
Se nuorempi koutsi muuten on HPK:n Matti Tiilikainen, 32, jonka ura Kerhon junioreissa, U20-maajoukkueessa ja kahden vuoden Saksan-visiitiltä muistuttaa kovasti Niemelän vastaavaa.
– Valmentajan on oltava viisitoista vuotta ahkera ja selvitettävä asia juurta jaksaen. Se minkä hitaasti rakentaa, se hitaasti romahtaa, Niemelä päättää pohdintansa.
Niinpä niin, pelaajasta voi tulla ammattilainen 10 vuoden lajitaustalla, miten valmentajan taival voisikaan olla sitä lyhyempi?