Tee tulosta keskinkertaisella joukkueella. Kehitä pelaajia yksilöinä. Kommunikoi junioriorganisaatiolle, juttele toimittajille, pokkuroi yhteistyökumppaneita. Yritä tulla toimeen oikukkaan seurajohdon kanssa. Katso videot, suunnittele harjoitusviikko, valmistele harjoitukset. Piipahda välillä kotonakin.
Lahden Pelicansia alkavaan kauteen valmistelee päävalmentaja, joka on yhdeksäs sorttiaan kymmenen vuoden sisään.
Tiedetään tarina yhden liigaottelun Jokereissa pelanneesta maalivahdista, joka on mukavana valkkuna edennyt Pelicansin junioreista alle 18-vuotiaiden maailmanmestariluotsiksi ja Sveitsin liigaan apuvalmentajaksi.
Kokeilevassa urheilupuheessa on tähän asti tunnettu yksi Tommi Helsinkiläinen, rap-artisti ja urheiluajattelija Tommy Lindgren. Nyt valtakunnassa on toinenkin, Tommi Helsinkiläinen II. Hurmuripoika ja notkea mediapersoona hänkin, joka ei kuitenkaan pelkää puhua tylsistä prosesseista ja arjessa kehittymisestä.
Pelicansin identiteetistä on toisinaan höpisty, mutta kunnolla sitä ei ole sanoitettu. Olisikohan Niemelästä kiekkopuheen johtajaksi?
– Pelicansin junioriputki on elänyt tietynlaista omaa identiteettiään jo kauan. On tehty pitkäjänteisesti hyvää työtä, jonka ansiosta sieltä tulee koko ajan laadukkaita pelaajia Suomen mittapuulla, Niemelä tarraa aiheeseen, joka on häntä lähellä. Alkoihan valmennusura juuri Pelicansin C–A-nuorista kausina 2009–2015.
Pelkkä kovaa meneminen ei ole hyvää peliä. Peliin kuuluvat rytmit.
Pelicansin päävalmentaja Tommi Niemelä
”Prototyyppeinä” voi pitää liigajoukkueen tulokkaista esimerkiksi Matias Rajaniemeä, Topias ja Elias Viléniä ynnä Sakke Hämäläistä, joita yhdistää nopeus ja kiekollinen taitavuus.
Kuten pitkälti koko Pelicansin yhä nuorekkaampaa ja tasaisempaa joukkuetta kautta linjan.
– Siellä (nuorisokaartilla) on poikkeuksellisen hyvää hyökkäyspelirohkeutta, mikä pitää vain oppia voittavaksi pelaamiseksi ammattilaismaailmassa. Ei voi odottaa, että 18-vuotias olisi siinä yhtä hyvä kuin (Tappara-ikoni) Jukka Peltola.
– On oltava kova niitä virheitä kohtaan, mutta toisaalta pitää antaa myös yrittää ja epäonnistua, Niemelä linjaa.
Nopeustaitavuus on sana, joka toistuu keskusteluissa. Pelicans haluaa olla aloitteellinen joukkue, tuoda kaukaloon huippuotteluihin ja kansainväliseen tempoon valmistavaa vauhtia mieluummin kuin hidastaa ja passivoittaa peliä.
– Meidän pelaajille pitää olla selvää, että haluamme määrätä miten peli etenee. Tavoitteena on hallita pelin rytmiä, päästä sen virtauksen päälle, Niemelä kiteyttää.
Pelicans-ajattelussa aktiivisuuden tulee johtaa myös kiekon menettämisen jälkeen ahnaaseen paineistamiseen ja riistopelaamiseen.
– Pelinopeuden on näyttävä myös puolustaessa. Syödään tila pois luistelemalla heti kun on mahdollisuus.
– Jos hyökkäämme kuusikymmentä metriä, päästään pelaamaan hyökkäysalueella pitkään, jonka seurauksena vastustaja hyökkää väsyneenä heikosti, jolloin päästään heti kääntämään itse peliä ja hyökkäämään uudestaan pitkään, Niemelä kuvailee pelin virtailun tavoitetta periaatetasolla.
Päävalmentaja kuitenkin teroittaa, että identiteetinomaisen työteliään ”vauhtilätkän” on oltava myös järkevää joukkuepallopeliä.
– Pelkkä kovaa meneminen ei ole hyvää peliä. Siihen kuuluvat rytmit, joista nopeampaan tähdätään, mutta hitaampikin pitää hallita.
– Varmasti täällä nähdään träppiä ja viivelähtöjäkin, mutta kuinka monta per peli, niin mieluummin viisi kuin kaksikymmentä.
Vasta vähän aikaa yhdessä harjoitelleelle joukkueelle pyritään opettamaan pelinymmärrystä jatkumona.
– Mittaamme esimerkiksi vaihtotilanteita: jääkö kiekko omalle joukkueelle, aloitukseen vai vastustajalle, ja jääkö se parempaan paikkaan kuin missä se saatiin?
– Yritetään ajatella jo kolme steppiä eteenpäin, ja kollektiivista hyvää. Silloin vähän häviää se, että pitääkö hyökätä ylivoimaisena vai alivoimaisena, nopeasti tai hitaasti. Ne ovat vain keinoja siihen tavoitteeseen.
Pelicans starttaa kauteen altavastaajana, jolta harva odottaa suuria. Joissakin ennakkoarvioissa joukkuetta on painettu kymppisakin alapuolelle, mihin ulkourheilullisillakin uutisilla on varmasti osansa.
– Toivoisin että koko Lahti-kiekon yhteisö näkisi sen, että tehdään tästä oikeasti pitkäkestoisesti menestystä tuovaa asiaa. Silloin ei voi tuijotella koko ajan pelkkää tulosta. Se tulee kyllä, jos joka päivä kehitämme itsestämme parempia.
– Ainakin lähempänä nyt ollaan kuin aiemmin, että kokonaisuus olisi samaa, organisaatiolla olisivat peli-identiteetti tai pelaajaidentiteetti saman suuntaiset.