Tokion olympialaisten siirryttyä vuodella Kristiina Mäkelä keskittyy yhä tiukemmin ylittämään kolmiloikan Suomen ennätyksen 14,39 metriä. Koronan jälkeinen alku on uhkunut kovaa tuloskuntoa.
Heinäkuussa Kosken kilpailussa meni 14,15 metriä ja kotiseura Orimattilan Jymyn Tähtikisoissa 14,30. Mäkelä pitää kauden aloitusta uransa parhaana.
– Elokuuta kohti tässä on herkistelty, ja se varmasti tulee näkymään tekemisessä. Joka kisassa lähdetään hyppäämään niin pitkälle kuin pääsee, mutta kolmiloikka on vähän sellainen laji, että se vaatii alkuun pari kisaa alle, Mäkelä arvioi virettään ennen kymmenen päivän tiivistä kisarypästä: Espoon Motonet GP, Paavo Nurmi Games sekä Kalevan Kisojen karsinta ja finaali.
Mäkelän yh teistyö valmentaja Tuomas Sallisen kanssa alkoi kevättalvella 2018 ja tuotti ensimmäisen vuoden aikana oman ulkoratojen ennätyksen (14,31 m) sekä sisäratojen SE:n (14,38), vaikka urheilija sanojensa mukaan vasta totutteli uudenlaiseen harjoitteluun.
– Aluksi olin hukassa, koska jalat eivät kestäneet kovia hyppyjä. Treenaaminen ja kisaaminen oli selviytymistä, Mäkelä tunnustaa.
Valmennussuhde on kuitenkin vienyt Mäkelää, 27, harppauksin eteenpäin.
Tämä on siitä erikoinen laji, että välttämättä se kaunein ja tasapainoisin suoritus ei ole pisin.
Kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä
– Siitä on pelkkää positiivista sanottavaa. Tuomas on tarpeeksi tiukka valmentaja, mutta myös ymmärtää huoliani ja osaa reagoida, Mäkelä suitsuttaa.
– Tunnen nyt hallitsevani pitkän kroppani ja loikat paremmin. Juoksen kovempaa kuin koskaan, loikin paremmalla tekniikalla, ja talvella Afrikan-leirillä tein useimmissa treeneissä punttiennätyksiä.
Kolmiloikan suoritukseen tiivistyy Mäkelällä 16 askeleen vauhti, ponnistus lankulta vasemmalla jalalla (kinkka), uusi ponnistus edelleen vasemmalla jalalla (loikka) ja lopuksi oikean jalan hyppy hiekkakasaan.
– Juokset täysillä ja otat ensimmäisen hypyn yhdelle jalalle alas. Se (kinkan alastulo) on kolmiloikan brutaalein kohta, johon tarvitaan paljon iskunsietoa, Mäkelä kuvailee hetkeä, jolloin jalkaan kohdistuu moninkertainen kehon paino.
Vahvempi vasuri on peruja nuoruudesta, jolloin se kehittyi korkeushypyn ponnistusjalkana.
Kinkka tekee metrit, sen jälkeen säädetään enää senttejä, Mäkelä kuvailee. Kinkassa voivat kertautua sekä onnistumiset että virheet.
– Jos tulet hyvässä asennossa lankulle, ja kinkka kimmahtaa hyvin, on hyvän hypyn todennäköisyys korkea, siksi panostamme nyt lankulta lähtöön ja kinkkaan oikeassa asennossa.
– Tämä on siitä erikoinen laji, että välttämättä se kaunein ja tasapainoisin suoritus ei ole pisin. Ennätyshypyt voivat olla ihan räpellyksiä sen takia, että kinkka lähti hyvin ja teit ne metrit jo siinä.
Voimatasojen kasvaminen auttaa maakontakteissa, joiden hallintaa on harjoittelussa pyritty parantamaan.
– Kun asento on hyvä ja kontakti tehokas, ehdin ponnistaa jo vartalon etupuolelta, eikä vasta alapuolella, Mäkelä selittää.
Vauhdinotto on lyhentynyt, sillä vielä Rion olympialaisissa 2016 Mäkelä juoksi 18 askeleen vauhdin.
– Kokeilin sitä viime kesänä, mutta päädyimme siihen, että asento ei säilynyt ihan loppuun asti. Näyttää, siltä että kuusitoista askelta riittää, mutta jos joskus juoksu kulkee tosi hyvin tai en ehdi asentoon (lankulla), voidaan ottaa pari lisää.
Nyt alkavan kisaruuhkan kova tahti ei välttämättä ole kolmiloikkaajan kannalta järkevin, mutta kesän tärkeimpiä kotimaan kisoja ei raaski jättää väliin, Mäkelä toteaa.
– Omalla asenteella voi vaikuttaa menevätkö asiat hyvin vai huonommin. Otetaan (kuormitus) harjoittelussa huomioon, ja hypätään kisat vähän lyhyempinä.
Heli Koivula-Krüger loikki Suomen ennätyksen 28-vuotiaana. Mäkelä täyttää 28 marraskuussa ja on urheilijana parhaassa iässään.
– Kokemus on auttanut pääsemään yli haasteellisista tilanteista, se on ollut yksi avainasia, Kristiina Mäkelä miettii monien käänteiden vuodesta 2020.