Kysymysmerkit FC Lahden yllä kasvoivat äkisti, kun joukkue kyykkäsi neljän päivän sisään kahdesti rumin lukemin. Ensin lahtelaiset murensi Suomen Cupin välierässä FC Inter maalein 0–5, sitten Veikkausliigan kotiavauksessa Lahdessa vieraillut HJK lukemin 0–4.
Klubi ja Inter on ennakoitu sarjassa kuuden joukkoon, joten tason mittaus oli toki parhaasta päästä, mutta molemmat vastustajat myös onnistuivat haavoittamaan FC Lahden puolustusta monin eri tavoin. Yhdeksästä maalista kolme syntyi vastahyökkäyksistä, kolme pallonhallinnan kautta ja kolme satunnaisemmista erikoistilanteista.
Jos lasketaan myös edeltänyt cupin puolivälierä, jonka FC Lahti voitti FC Hongan vieraana 0–1, on lahtelaisten maaliero kolmeen otteluun 1–9.
Niin ikään kärkeen povattua Honkaa vastaan oli jo viitteitä siitä, että Lahti pääsi pälkähästä, vaikka keskikentän ja puolustuksen läpi vyöryi tilanteita enemmän kuin saisi, ja kauttaaltaan vasemmalta, keskeltä kuin oikealtakin.
Kuten kausiennakossa arvioin, pyrkii FC Lahti olemaan huomattavasti edeltäjiään hyökkäävämpi ja pallollisena rohkeampi joukkue. Harjoittelussa on käytetty aikaa ja vaivaa, jotta pelin avaaminen, rakentelu ja murtautuminen johtaisivat täsmällisin ja terävin liikkein maalintekopaikoille asti.
Yhteen panostaminen on usein jostain toisesta pois. Reagointi puolustustekoihin vaikuttaa jääneen piirun verran jähmeämmäksi ja löysemmäksi, askeleen tai pari jälkeen.
Merkille pantavaa edellä mainituissa maalitilanteissa on ollut se, että vastustajat ovat päässeet viimeistelemään niitä vapaista tiloista ilman kaksinkamppailun aiheuttamaa häirintää ja painetta.
Tätä teoriaa osaltaan vahvistaisi valmennusryhmän taustat. Päävalmentaja Ilir Zeneli valmensi viime kaudella FC Espoota ja Mika Heino lappeenrantalaista PEPOa, jotka olivat Kakkosessa paljon vahvempia ryhmiä kuin FC Lahti Veikkausliigassa. Espoosta tulleet pelaajat Jasin Assehnoun, Altin Zeqiri ja Valdrin Raschica ovat hekin ennen kaikkea hyökkääviä pallotaitureita, poikkeuksena vain puolustaja Viljami Isotalo.
Kenties valmistautuminen lipsahti yltiöoptimismiin ja uskoon, että riskit poikisivat enemmän onnistumisia kuin nyt nähtyjä takaiskuja.
Huolestuttavaa on toisaalta se, että puolustamisen jäätyä lapsipuolen asemaan ei hyökkäyskään ole tuottanut maaleja, tai edes kaksista määrää maalipaikkojen aihioita.
Hätiköityyn paniikkiin ei vielä kannata sortua, mutta peliin pitäisi saada melko nopeasti parempi tasapaino kun vastaan alkaa tulla FC Lahden päävastustajiakin: tänään vieraileva SJK, ja heinäkuun aikana vielä vieraissa HIFK, KuPS ja TPS.
Uuden Lahden ollessa kesätauolla kolumni on julkaistu 8.7.2020 Seutunelosten lehdissä.