Kolumni: En odota kesäkuussa vielä huippuheittoja

Uuden Lahden kolumnistinakin viime ajat kunnostautunut Jenni Kangas avaa kesän kilpailukautensa sunnuntaina Lahden stadionilla järjestettävissä Uusi Alku -kilpailuissa. Sami Lettojärvi

Jenni Kangas

Kalenterissa on nyt käännetty uusi sivu. Kesäkuuhun vaihtaessa positiivinen fiilis on hiipinyt hiljalleen takaisin kehooni. Urheiluväki on kohonnein kulmakarvoin saanut merkkailla almanakkoihinsa värikkäin isoin kirjaimin; treenit, kilpailu, peli, turnaus – siis juhlapäivä!

Kilpailukauteni alkaa sittenkin. Joka viikolle löytyy kilpailu Suomesta. Ihanaa, että Suomi-urheilu on valmis heräämään heti. Seurat ympäri maan tekevät kovasti töitä, että kaikille saadaan kisoja rajoitteiden sisällä ja yhteisiä sääntöjä noudattaen.

Olen kuitenkin edelleen erittäin hämilläni kaikesta äkkijyrkästä. Nytkö pitäisi kuitenkin olla valmis, kun vielä kuukausi sitten rakenneltiin uudet suunnitelmat, ja vain kevyesti uskallettiin toivoa elokuulle muutamaa kilpailumahdollisuutta?

En laita hanttiin kilpailuille, olen niistä innoissani. Ihanaa päästä aistimaan kilpailujännitystä ja kohtaamaan tuttuja kilpakumppaneita.

On myös jännittävää nähdä ja keskustella, missä vaiheessa harjoituskauttaan kukin tällä hetkellä on, sillä itse en ole siirtynyt vielä kilpailukaudelle. En odota kesäkuussa heittäväni vielä huippuheittoja, ja toivon, ettei kukaan muukaan odota.

Sen lisäksi, että harjoittelun jaksotusta on venytetty tilanteiden muuttuessa ja yritetty toimia parhaalla mahdollisella tavalla tulevaisuudesta tietämättä, en ole täysin sisäistänyt kilpailujen alkamista.

Olen aloittanut työssä, jonka aloitin peloissani pakon edessä.

Yhtäkkiä niitä on pitkä liuta, ja yleisurheilijoiden oletetaan olevan innoissaan alkavasta kaudesta. Olen juuri tehnyt hirveän työn selviytyäkseni pettymyksistä, rakennellut päiviäni ihan uusista palikoista harjoitteluni mahdollistamiseksi. ja vastikään löytänyt rauhan vallitsevassa tilanteessa.

Olen viitsinyt nähdä valmentajaani vasta toukokuun kahtena viimeisenä viikkona. Olen aloittanut työssä, jonka aloitin peloissani pakon edessä, mutta josta on nyttemmin tullut arjen rytmittäjäni. En voi sanoa olevani vielä valmis kilpailemaan kaiken tämän jälkeen.

Kiitollinen olen siitä, että sunnuntaina voin avata kauteni oman seuran Lahden Ahkeran järjestämissä kisoissa kotikentällä.Toivon, että kevään vastoinkäymisistä monet ovat oppineet sitä kiitollisuutta, jota myös urheilijana harjoitan viikoittain. Sen taidon siivittämänä ehkemme me urheilijat saisi niin paljon kritiikkiä epäonnistumisistamme. Kuka muutenkaan on määrittelemään epäonnistumisen tänä kesänä, kun kukaan ei ole koskaan aiemmin harjoitellut tällaisen ajanjakson läpi?

Ehkä voimme kirjoittaa jälkipolville selviytymistarinan lisäksi siitä, kuinka opimme arvostamaan jokaista kirjattua tulosta kesänä, jolloin emme tienneet, saammeko niitä yhtään.

Kirjoittaja on maajoukkuetason keihäänheittäjä, joka edustaa Lahden Ahkeraa.

Keskustelu

Etusivulla nyt

Näytä lisää