Minna Kaupista tehty kirja avaa urheilijan arkea ja voitontahtoa

Minna Kauppi on tuoreen Suunta/vaisto -kirjansa päähenkilö. 400-sivuinen teos kertoo miten asikkalalaistytöstä tuli Suomen menestynein suunnistaja. Sami Kuusivirta

Tuomas Räihä

Suunnistuksen monikertaisesta maailmanmestarista Minna Kaupista ilmestyi Ari Väntäsen kirjoittama kirja Minna Kauppi – Suunta/­vaisto (Like).

Kirja käy tarkasti läpi asikkalalaislähtöisen Kaupin elämää ja uraa, ja sisältää luonnollisesti paljon hänen kotiseudullaan tapahtuneita asioita. Suureen rooliin kirjassa nousee tietenkin liikunta ja urheilu, joka alkoi jo nuorena. Kirja alkaa kuvauksella Vääksyn urheilukentällä järjestetyistä hiihtokisoista.

”Iskä oli aina viemässä meitä liikkumaan ja kisoihin. Osallistuin ensimmäisiin juoksu- ja hiihtokilpailuihin heti, kun pysyin pystyssä”, Kauppi kertoo kirjassa.

”Tämä tarina on samanlainen kuin monien muidenkin huippu-urheilijoiden siinä, että mua on tuettu paljon. Iskän innostus vaikutti suuresti siihen, että lähdin etenemään kohti huippua.”

Tätä nykyä Lahden Suunnistajat -37:n toiminnanjohtajana operoiva Kauppi aloitti suunnistamisen Asikkalan Raikkaan suunnistuskoulussa. Kauppi ei suinkaan ollut luonnonlahjakkuus suunnistuksessa, eikä esimerkiksi karttamerkkien opettelu kiinnostanut häntä alussa ollenkaan.

”Suunnistuskoulun opettajat ovat sanoneet myöhemmin, että he eivät ikinä olisi uskoneet, että musta koskaan tulisi suunnistajaa. Saati huippusuunnistajaa.”

Tajusin, että kunhan se vain oppii löytämään rastit, sille ei pärjää kukaan.

Hannu Kauppi kuvailee tyttärensä urheilu-uran alkua.

Urheilu-uran nousut ja laskut kirja kertaa tarkkaan.

Kaupilla oli pienestä lähtien unelma olla joku päivä maailmanmestari tai olympiavoittaja. Hiihto kulki nuoruudessa pitkään suunnistuksen rinnalla.

”Ajattelin pitkään, että Minnasta tulee hiihtäjä. Suunnistuskisoissa tajusin, että kunhan se vain oppii löytämään rastit, sille ei pärjää kukaan. Alussa Minna saattoi voittaa karsinnat mutta jäädä itse kisoissa viimeisten joukkoon. Suunnistustaitopuoli napsahteli kohdalleen vasta myöhemmin”, Minnan isä Hannu Kauppi toteaa kirjassa.

Menestystä totisesti tuli myöhemmin. Hienoimpana kilpailunaan Kauppi pitää vuoden 2008 MM-kisojen keskimatkan kilpailua.

”Karsintakisa oli ollut sinä samana aamuna, ja olin päässyt finaaliin viimeisenä. Se oli erikoinen maasto, joissain vaikeissa paikoissa piti ottaa kävelyaskelia, mikä on MM-kisoissa paha rasti. Silti mä voitin, ja vieläpä ylivoimaisesti. Kokosin itseni karsintojen jälkeen ihan sikahyvin. Olen aina ollut ylpeä siitä suorituksesta. Se oli vaativa kisa, joka onnistui niin kuin pitikin,”

Kirja luotaa myös muun muassa ihmissuhteita, äidin sairautta ja kuolemaa, sekä 1990-luvun lamaa ja miltä se näytti lapsen silmin.

Kirjan mukaan ennen ­ Ritva-­äidin kuolemaa suunnistus oli mennyt kaiken edelle, mutta äidin kuoleman yli se ei päässyt.

”Tein äidistä oman valokuvakansion, piirsin sinne luonnonkukkia värikynillä ja tein pellavasta kannet. Se oli mun tapani surra”, Minna Kauppi muistelee kirjassa.

Suunnistusuran lopetuspäätös ei syntynyt loukkaantumisista ja sairauksista, jotka kiusasivat Kauppia etenkin uran viimeisinä vuosina. Enemmän päätökseen vaikutti se, että halu voittaa, joka oli ajanut häntä aikaisemmin eteenpäin, oli vähentynyt.

”Maailma oli jo muuttanut ajatteluani siihen suuntaan, että ymmärsin, mikä elämässä on tärkeintä. Vaikka voittaisi miten paljon kultaa tahansa, niin terveys, hyvät ihmissuhteet ja tasapaino menevät sen edelle.”

Keskustelu