Lukijalta: Verotuksen tulevaisuuden haasteet

Esko Passila

Yhteiskunnan eri tahojen yleiseksi käsitykseksi tuntuu vakiintuneen se, että me eläkeläiset olemme vain rasite kansantaloudelle. Useat peräkkäiset hallituksetkin ovat omaksuneet tämän käsityksen.

Vahvana todisteena on vanhustenhoidon alennustila. Totuus on kuitenkin aivan tilastojen valossakin toisenlainen. Eläkkeensaajien yhä kasvava joukko ansaitsee kuulla muutakin kuin valeuutisia.

Valtion tuloverokertymä oli vuonna 2017 kokonaisuudessa noin 30 miljardia. Eläkkeistä peritty vero puolestaan oli noin 6,3 miljardia eli noin 21 prosenttia koko tuloverokertymästä. Ikärakenteen valossa eläkeläisten osuus verokertymästä on kasvamassa.

Yhä suurempi osuus eläkkeistä tulee eläkerahastoilta ja pienenevä osuus on rahojen kierrätystä kansaneläkkeen muodossa. Työeläkkeiden merkitys on kansantaloudelle huomattava, koska ne eivät rasita valtion kassaa, vaan vero-osuus on siirto eläkevakuutusyhtiöiden rahastoista valtion pohjattomaan pussiin.

Eläkkeensaajien yhä kasvava joukko ansaitsee kuulla muutakin kuin valeuutisia.

Tässä mielessä eläkeindeksin leikkaus onkin varsin ristiriitainen päätös valtion talouden kannalta. Ilman leikkausta valtion verotulot olisivat nyt huomattavasti suuremmat. Ilman eläkkeiden indeksileikkausta yhteiskunnan verotulot olisivat kasvaneet eläkeyhtiöiden kustannuksella.

Päätös tehtiin 1990-luvun laman aikana, jolloin verotulot olivat hyvin tärkeitä kunnille ja valtiolle. Kun tällaisia taustavaikutuksia ei päätöksiä tehtäessä oteta huomioon, niin on ihan pakko miettiä, millä perusteilla hallitukset tällaisilla päätöksillä ampuvat omaan jalkaansa. Vai olivatko ampujina eläkeyhtiöiden lobbarit?

Kun ennusteiden mukaan tulevaisuudessa on näkyvissä jonkinasteinen lama eli kulutuskysynnän väheneminen, niin se merkitsee, että eläkkeistä maksettujen verojen suhteellinen osuus kasvaa. Nykyisellä taloudellisella kehityksellä eläkeläisten osuus olisi vuonna 2025 ehkä 25–27 prosenttia koko verokertymästä.

Mahdollinen talouslama voi kuitenkin johtaa siihen, että eläkkeiden verokertymän osuus onkin 30 prosenttia tai jopa yli sen. Tämä johtuu siitä, että laman aikana palkoista saatava verokertymä pienenee lomautuksien, irtisanomisien ja muista laman vaikutuksista johtuen.

Eläketulot ovat eräänlainen verotuksen rakenteellinen vakio, johon eivät vaikuta nousu- eivätkä laskusuhdanteet. Palkoista perittävät verot sen sijaan riippuvat voimakkaasti suhdanteista ja erityisesti kansainvälisestä kilpailukyvystä.

Eläkeläisten kannalta tällainen yhtälö onkin erittäin pelottava. Kun valtion menot vain jatkavat kasvuaan ja veropohja on niin laaja, että verohallinto alkaa jo putoilla omilta kärryiltään niin, mitkä ovat hallituksen vaihtoehdot. Hyvin houkutteleva vaihtoehto on korottaa eläkeläisten verotusta. Toinenkin vaihtoehto on: poistaa eläkeindeksin leikkaus ja korottaa eläkkeitä alapäästä?

Valtiolla ja kunnilla toki riittää vaihtoehtoja, mutta näille vaihtoehdoille on sitten vahvoja vastustajia ”hyväveliverkostojen” kautta. Perinteinen demokratia onkin jo kriisissä. Tutkimusten mukaan demokratian suosio on länsimaissa ollut laskussa jo pitkään. Miksi? Onko demokratia joutunut hyväksikäytön uhriksi? Keskusjohtoiset valtiot voivat nopeilla päätöksillään käyttää hyväkseen niin demokratiaa kuin markkinatalouttakin.

Kirjoittaja on lahtelainen tietokirjailija.