15 vuotta lahtelaista räppiä - konkarit kertovat

Aatu Raninen

110-vuotiaaseen Lahteen mahtuu paljon tuorettakin historiankirjoitusta - vaikkapa sitten riimien muodossa. Onhan kaupunki viime vuosina ominut itselleen Suomen urbaanin musiikin pääkaupungin arvonimeä.

Vielä vuosituhannen vaihteessa suomenkielinen rap-musiikki teki vasta tuloaan Fintelligensin ja Seremoniamestarin toimesta. Lahtelainen rap-skene aktivoitui parikymppisten miesten perustaman 5th Element -yhdistyksen toimesta.

Jo alkuvaiheessa hiphop-tyyliset keikat keräsivät Kasisalille satoja, enimmäkseen alaikäisiä kuulijoita.

Yksi Fifth Elementin tärkeimmistä tavoitteista on nostaa lahtelaisia hiphop-ryhmiä ja -artisteja esiin. Yhdistyksen siipien suojassa toimii muutama mc ja dj, sekä kolme yhtyettä. Artistinimiä ovat mm. Rhyme Collective, Norman Beats, Noizebringa, ja Yavis. ESS 6.2.2001

Muiden muassa tiensä Kasisalin yleisöön löysi myöhemmin Apollo-artistinimellä itsekin esiintynyt ja Summer Up -festivaalien parissa meritoitunut Martin Mustonen.

- Muistan sen ensimmäisen kerran 5th Elementin keikalla joskus vuonna 2000 tai 2001, ne keikat olivat legendaarisimpia. Kasisalille kokoonnuttiin aina kerran tai pari kuussa. Voi sanoa, että siitä lahtelainen rap-musiikki sai alkunsa, Mustonen.

Yksi Rhyme Collectiven jäsenistä oli A’damite, eli Kari Härkönen, sittemmin alias Brädi. Hän muistaa, että City-lehti palkitsi 5th Elementin pian ”kaupungin parhaaksi jengiksi”.

A’damite puuhastelee Fro-Yon ja Skinny Onen (tuttavallisemmin Kuningas Rollo) kanssa Rhyme Collective -yhtyeessä. Kyseessä on Elementin vanhin ja eniten keikkaa heittänyt bändi. Ryhmän DJ:nä toimii keikoilla DJ Komet. City-lehti 4.10.2002

- Rhyme Collectiven kanssa vedettiin Taiteiden Yössä hiphop-iltamat Hakkapeliitta-patsaalla, Härkönen muistelee.

- Yhtään omaa häntää nostamatta, kyllä se 5th Elementin homma oli pioneerityötä ja sytyke Lahen nykyiselle asemalle. Kasisali oli tupaten täynnä, ja siellä oli kivaa. Keikalle tuotiin aina joku ulkopaikkakuntalainen artisti, muun muassa edesmennyt Ezkimo ja Kapasiteettiyksikkö. Jos olit jotain Suomen rap-skenessä, olit käynyt 5th Elementin bileissä, Härkönen sanoo.

5th Elementin seuraaminen inspiroi muita. Mustonen, Jussi ”Ideaali” Jokela ja kumppanit perustivat oman ryhmittymänsä, LP-Recordsin.

- 2000-luvun alkuvuosina kaupungissa oli todella paljon hiphop-tapahtumia, myös Lanunaukiolla. Keikoilla oli lähes aina battleja (kaksintaisteluja), Diva-yökerhoon tuli rap-keikkoja, Mustonen kertaa.

Hiphop on enemmän kuin levyjen soittoa tai räppäystä, sillä kulttuuriin kuuluvat myös breakdance ja graffitit. Fifth Element pyrkii tarjoamaan näiden neljän hiphopin peruselementin lisäksi jotain muuta, ”viidennen” elementin. ESS 6.2.2001

Puhelaulun iltamissa sanakin oli vapaa. Eipä aikaakaan, kun erääseen open mic -mahdollisuuteen tarttui muuan Jare Tiihonen.

- Jare vaikutti potentiaaliselta, joten Rautasen Tommi laittoi hänelle tekstaria, että tervetuloa remmiin. No Jarestahan tuli sitten koko porukan dynamo, Kari Härkönen muistaa.

Noize-B on Lahden ensimmäisiä räppääjiä. Mies on todellinen skeneveteraani, ja kutsummekin häntä Porukan Papaksi. Sooloartisti on jatkuvasti monessa mukana, vaikka räppääkin pääasiassa englanniksi. Hänellä ja minulla on yhteinen Ill Detonator-projekti meneillään. Yavis taas on meidän ensimmäinen major label -artisti. Ja totta kai sitä suo naiselle ilomielin kunnian toimia ikään kuin lipunkantajana skenemme puolesta, Cheek paljastaa. City-lehti 4.10.2002

Lahtelainen rap-skene alkoi nytkähdellä eteenpäin, kun Summer Up -festivaali näki päivänvalon kesällä 2003 ja kouluaikoina pyöreistä poskistaan lempinimensä saanut Cheek pääsi kiinni levytyssopimukseen Sonyn kanssa.

- Koko genre oli vielä aika lapsen kengissä. Festareita ei Suomessa ollut muita kuin 7000 hengen Pipefest, sanoo Mustonen, joka on pilke silmäkulmassa muistellut ensimmäisessä Summer Upissa olleen enemmän esiintyjiä kuin yleisöä.

Maailma oli tuolloin kymmenen vuotta sitten kovin erilainen. Yksi festivaalin tarkoitusperistä oli yksinkertaisesti saada keikkoja paikallisille esiintyjille.

- Ennen somea meininki oli jotenkin aidompaa, tietoa levitettiin aktiivisten keskustelupalstojen ja kaduille liimattujen julisteiden avulla. Jälkeenpäin sitä on tiedostanut, että johonkin ryhmään kuuluminen oli hirveän tärkeää. Tavoitteitakin tietysti oli, mutta hiphop oli ihan puhtaasti elämäntapa, jo aikaisessa vaiheessa tapahtumanjärjestäjän roolin omaksunut Mustonen näkee.

Toisena kesänä Summer Upissa kävijöitä oli noin 400. Jatkot pidettiin Divassa ja maauimalassa poliisin suorittamaan häätöön asti. Seuraavana kesänä festivaalin kävijämäärä maltillisesti tuplaantui 800:aan.

Keikkojen ohella myös tavoitteena olleena levy-yhtiöllä oli isompi merkitys kuin nykyisellä YouTube-aikakaudella.

- Siinä päästiin Cheekin rundilla maistamaan ”oikeaa” keikkailua ja Suomen kiertämistä, jonkin aikaa keskityimme Tomi Sipikarin kanssa siihen, Kari Härkönen sanoo. Nopeasti triosta muotoutui Herrasmiesliiga.

5th Elementin aktiivinen toiminta kesti vuoteen 2005 asti.

- Mutta ei sitä ryhmää ole ikinä virallisesti kuopattu, Härkönen tähdentää.

Alkuaikoina hän muistaa räpänneensä myös englanniksi, kuten muutama muukin lahtelainen artisti 2000-luvun alussa. Vähitellen suomen kieli raivasi tilan lähes kokonaan itselleen.

Apollon ensimmäinen albumi oli ”Tästä lähtee” vuonna 2003. Seuraavana vuonna oli Cheekin vuoro ”Avaimet mun kulmille”-levyllä.

”Jos fanit olisivat ympäri Suomea yhtä innokkaita kuin ne ovat täällä Lahdessa, mun levyjä myytäisiin varmaan enemmän kuin Antti Tuiskun”, lahtelaisräppäri Cheek virnistää, kun poikajoukko yllättää idolinsa kaupungilla. ESS 17.9.2005

Yhtä tiettyä käänteen tekevää kappaletta tai levyä Lahti-räpin nousussa on kuitenkin vaikeaa nimetä.

- Cheekin omakustanteista ehkä Huligaani (2002) oli aika kova juttu, se herätti paljon huomiota legendaarisessa MoonTV:ssä, Mustonen nauraa.

- Mutta kyllä se eniten on se kokonaisuus, mikä on rakentunut Kasisalin, Summer Upin ja tiiviin porukan ympärille, mikä loi voimakkaan kasvun, hän toteaa.

Jos 5th Element oli tärkeä alkusysäys, niin Härkösen mukaan Cheekin tarmo viedä asioita maaliin on suomalaisessa showbisneksessä täysin poikkeuksellista.

Debytoivaksi kokoonpanoksi lahtelaisilla menee lujaa. Liiga lämmittelee amerikkalaista 50 Centiä marraskuun alussa Hartwall Areenalla ja esiintyy toistakymmentä paikkakuntaa kattavalla warm up -kiertueella.

Mutta millä Herrasmiesliiga aikoo suuret lupauksensa lunastaa?

- Olemme tosissamme. Viime aikoina hiphopin nimissä on julkaistu paljon paskaa. Sellaista puolivillaista pelleilymeininkiä. Tämä levy on tehty huolella ja hyvin soundeja myöten.

Suomalainen hiphop on käymistilassa. Ensimmäinen sukupolvi on jo alkanut laittaa pillejä pussiin.

- Se on totta. Nyt on vedetty jonkun aikaa henkeä. Kohta on suuren taas pompun ja kovan pommin aika. Olisi helvetin hienoa, jos se olisi tämä levy, joka tuo hiphopin jälleen kansan huulille. Cheek ESS 13.10.2006

- Ei voi kieltää, etteikö Jaren runttaus sinne mukaan valtavirtaan ja radioon olisi ollut iso suunnannäyttäjä, että toihan tulee Lahesta. Lökäpöksyille naureskelijoita oli alussa paljon, mutta Jare antoi itsestään kaiken ja on mennyt kaikista raja-aidoista läpi niin että ryskyy, hehkuttaa Härkönen, jonka oma debyyttialbumi oli vuoden 2010 ”Repullinen hiittiä”.

Sitä ennen Ideaali yhdessä veljensä Jay Who?:n (Janne Jokela) oli avannut oman pelinsä Piste.-levyllä 2009.

Raja-aidat ovat notkuneet muutenkin hiphop-kulttuurin kehittyessä. Tonttilasta kotoisin olevaa Raappanaa, oikealta nimeltään Janne Pöyhöstä, tituleerattiin syksyllä 2007 Mastokaupungin Marleyksi.

- Jengi tuomitsi minut alussa huonosta suomesta, sillä he eivät saaneet selvää sanoista. Lahdessa jätetään paljon sanoista pois, kuten vaikka ”aamiai”. Käytän Lahden murretta, en kirjakieltä. Raappana, ESS 9.10.2007

Vuosikymmen loppupuoliskolla Cheek räjäytti pankin muun muassa albumiensa Kasvukipuja (2007), Kuka sä oot (2008) ja Jare Henrik Tiihonen (2009) toimesta. Pari kuukautta levyn ilmestymisestä kesällä 2009 nähtiin Mukkulassa ensimmäinen kaksipäiväinen Summer Up.

- Illat jaettiin silloin vielä undergroundiin ja valtavirtaan, Martin Mustonen muistaa.

Seuraavana kesänä 2010 festivaali puhkaisi 10 000 kävijän rajan ja otti niskalenkin Pipefestista.

Tänä päivänä Cheekin uusi Alpha Omega -albumi hallitsee lautauslistoja ja aiemmin pienen piirin alakulttuurina toiminut musiikkigenre paiskaa sujuvasti kättä valtavirran ja ylipäätään muiden musiikkigenrejen kanssa.

Räppärin kanssa samalla Summer Upin - tai Olympiastadionin - lavalla voidaan nähdä iskelmätähti, rokkikukko tai konemuusikko.

- Alkuaikoina puhuttiin tarkasti räpistä tai hiphopista, mutta genre on vuosien mittaan monipuolistunut ja pirstaloitunut niin, että kehitin uudeksi termiksi urbaanin musiikin. Se antaa tilaa käsitellä koko skeneä, Mustonen analysoi.

Riimien lisäksi paljon riippuu myös saundista ja sovituksesta. Kari Härkönen nostaa esiin tärkeän taustavaikuttajan, Vuoden tuottajan Emmalla 2014 palkitun Henri ”MGI” Lanzin.

- On kullanarvoinen asia saada maan paras tuottaja vähän kuin talon puolesta, Henkan merkitys on ollut jäätävä, Härkönen korostaa.

Liioittelu ei lahtelaisten katujätkien tyyliin kuulu, mutta Mustonen hieman kärjistää, että puolet maan rap-musiikin tekijöistä tulee Lahdesta. Mutta miksi juuri täältä, eikä esimerkiksi suuremmista kaupungeista?

- Nykyinen Lahti United -ryhmä kertoo hyvin siitä, kuinka tiivis ja yhteisöllinen porukka vuosien varrella kasvoi. Lahti on just sopivan kokoinen kaupunki siihen, ei Helsingissä ole vastaavaa. Homma levisi kaverilta kaverille, esimerkiksi Aste tuli messiin ja hänen kauttaan Nikke Ankara, Mustonen mainitsee tuoreempia Lahti-rapin lipunkantajia.

Altavastaajan asema ja rakkikoiramainen mentaliteetti olivat myös tärkeitä tekijöitä eteenpäin puskemisessa, Kari Härkönen pohtii.

- Lahen kaupunki-itsetunnossa on jotain erikoista. Tehosekoitin ja Apulanta lähtivät samalta nuorisotalolta, musiikintekijöitä ylipäätään on ollut paljon. Ehkä kaupungissa ei ole ollut tarpeeksi muuta tekemistä...

- Usein maakunnissa kiertäessä se lahtelaisuus mainitaan ihan pyytämättäkin, kun artistia esitellään.

Vanhat parrat Mustonen ja Härkönen katsovat tulevaisuuteen toiveikkaana. Kasisalilta levinnyt Lahti-rap on valloittanut 30 000 katsojan festivaalin, stadionin, radiot ja Vain Elämää -ohjelmaformaatin, mutta lisää on tulossa.

- Rap on kilpailuhenkinen taiteenlaji, ja niitä tosi hyviä nuoria haastajia on jo tulossa. Heiltä perään kuulutan rohkeutta ja nälkää. Esimerkiksi tämä Nikke (Ankara) on teknisesti jo niin hyvä, että siitä tarttuu vanhaankin tekijään. Kehitys ei varmasti meihin pysähdy, Härkönen tuumii.

Kokeneemmasta kaartista Lahti Unitedissa mukana ovat myös Kike (Kimmo Ripatti) ja Jussi Kuoma (Jussi Heikkilä) sekä JV (Jukka Vesterinen). Soolotuotannoissaan ryhmittymän tyylit vaihtelevat laidasta laitaan, hetkittäin melko kauaskin räpin perusolemuksesta. Housutkin ovat kaventuneet.

Härkösen mielestä 5th Elementin aikoihin kaikkia mahdollisuuksia ei olisi voinut ajatellakaan.

- Sen aikaisen Brädin mielestä olisi voinut olla jopa noloa tehdä yhteistyötä vaikkapa iskelmätähden kanssa. Oltiin kynsin ja hampain ylpeitä omasta tyylistä. Hullultahan se tuntuu, että rajat ovat näin hämärtyneet, mutta kaikki se on silti musiikkia ja muilta voi oppia. Kyllä räppärit juurensa muistavat ja asiat tehdään tiettyjen lainalaisuuksien mukaisesti.

- Rap genrenä yhä nuori, ja aina on sanottu, ettei toi tuu kestämään. Mutta kyllä se kestää.

Olympiastadionin lavalla kävi parin tunnin aikana 15 artistia, joten vierailut menettivät yllätysaspektinsa. Vain Kaija Koo puuttui. Cheekin esittämä Tinakenkätyttö-hitti kahmaisi 40 000 hengen yleisön parhaiten mukaan yhteislauluun. ESS 25.8.2014

- Lahdessa on niin kova jengi, että se asema tuskin tulee muuttumaan. Varmasti lisää alan tekijöitä ponnistaa pinnalle ja yleisemminkin urbaani musiikki on tullut jäädäkseen. Se ei ole mikään ohikiitävä juttu, se on jo ikivihreää, Martin Mustonen maalailee.