Uusi juttusarja alkoi Tansaniasta - vinkkaa meille haastateltavaksi ex-lahtelainen maailmalta

Tällä viikolla lehdessämme alkoi uusi juttusarja Lahesta lähteneet, jossa haastattelemme Lahdesta maailmalle muuttaneita henkilöitä. Jos tiedossasi on mielenkiintoisia haastateltavia, otamme mielellämme vinkkejä vastaan: toimitus@uusilahti.fi

Ensimmäisenä haasteltavana on viestintäjohtaja Emma Saloranta Winiecki. Hänelle apinatkin ovat nykyään tuttua ruokaseuraa Tansanian Arushassa.

Marjaana Kontu

Millainen näkymä avautuu ikkunastasi?

Kaunis puutarha, jossa kasvaa kukkia sekä avokado- ja mangopuu.

Mitä kieltä käytät arjessa?

Englantia. Lucakselle pyrin puhumaan suomea. Osaan myös muutamia sanoja swahilia.

Millainen on tyypillinen päiväsi?

Syömme yhdessä aamupalan, viemme Lucasin kanssa Jacobin töihin ja touhuamme kotipihalla. Kun lähden tekemään töitä muutamaksi tunniksi kahvilaan, Lucas jää lapsenvahti Abbyn kanssa. Kotona laitan ruokaa tai menemme ulos syömään. Se ei ole kallista, joten käymme ravintoloissa 2-3 kertaa viikossa. Iltaisin skypetämme, luemme tai katsomme leffoja tietokoneelta.

Miten liikut kaupungilla?

Autolla. Täällä on vasemmanpuoleinen liikenne ja meno on kaoottista: sekaan mahtuu aaseja, lehmiä, vuohia ja pikkubusseja. Toistaiseksi olen selvinnyt onnettomuuksitta.

Mikä on ollut eksoottisin kokemus?

Vierailut kansallispuistossa. Ravintoloissakin on normaalia saada ruokaseuraksi apinoita. Kerran jouduimme odottelemaan keinuvuoroa Lucaksen kanssa, koska keinua käytti porukka paviaaneja!

Oletko kohdannut rotuennakkoluuloja?

En.

Mitä kaipaat eniten Suomesta?

Asioiden toimivuutta ja sitä, ettei tarvitse huolehtia korruptiosta. Ruisleipää, piimää, saunaa ja kesäiltoja.

Oletko törmännyt byrokratiaan?

Kyllä, viisumiasioiden kanssa.

Miten paikalliset suhtautuvat teihin?

He ovat äärimmäisen lapsirakkaita. Lapset haluavat tulla koskettamaan Lucaksen hiuksia ja hakevat häntä leikkeihin, aikuiset ottavat syliin. Lucas tuntuu jopa nauttivan huomiosta. Ravintoloissa henkilökunta hakee lapsen ja vie hänet katsomaan keittiöön tai pelaamaan palloa, sillä välin kun me nautiskelemme ateriasta. He ovat ystävällistä porukkaa, olemme kokeneet itsemme erittäin tervetulleiksi.

Mihin on ollut vaikein totutella?

Sähkökatkoksiin lapsen kanssa. Ne voivat kestää 10-12 tuntia, ja vesipumppumme toimii sähköllä.

Mitä suomalaiset voisivat oppia sikäläisiltä?

Rentoutta ja elämäniloa!

Mikä on suosituin tv-ohjelma?

En tiedä, meillä ei ole TV:tä.

Oletko syönyt katuruokaa?

Olen. Kunhan ruoka on kypsennetty kunnolla, ongelmia harvemmin tulee. Tansanialainen ruoka on melko mietoa.

Miten kauppareissu poikkeaa suomalaisesta?

Vihannesten ja hedelmien valikoima on laaja ja hinnat halpoja, niitä ostan torilta, mutta esimerkiksi leivät ja maitotuotteet ruokakaupasta. Ulkomailta tuodut tuotteet ovat kalliita, koska niistä maksetaan yli 40 prosentin vero.

Miten terveydenhuolto toimii?

Julkisen terveydenhuollon laatu on usein heikko ja lääkkeistä pulaa. Varakkaammilla on yksityissairaaloita. Lucaksen rokotukset hoidamme paikallisessa sairaalassa äitiys- ja lastenklinikalla.

Uskotko asuvasi ulkomailla vielä 10 vuoden päästä?

Mahdollisesti, koska teemme molemmat kansainvälisiä töitä. Täällä aiomme asua 2-3 vuotta, mutta sen jälkeen kaikki on avoinna - ja maailma on suuri!

Missä asuit Lahdessa?

Pääasiassa Päijänteenkadulla. Olin myös töissä sekä Paavolan Citymarketissa että Salpausselän Hesburgerissa.

Mitä ikävöit eniten Lahdesta?

Kesäistä satamaa, toripäiviä ja Torvea!