Sellisti löysi sopraanoäänensä nelikymppisenä

Seeli Toivio on treenannut määrätietoisesti laulamista vuoden verran mentorinaan puolisonsa, basso Heikki Sassi.

Marjaana Kontu

Lapin-kiertueella vuosi sitten se tapahtui: Seeli Toivio ajoi autoa ja lauleli kuulokkeet päässä, kun puoliso Heikki Sassi huudahti:

- Nyt sieltä tuli Karita Mattila!

Sassi on itse syvä basso ja pariskunta on konsertoinut paljon yhdessä. Löydettyään lauluäänensä Toivio alkoi määrätietoisesti kehittää sitä, opastusta ja kannustusta hän on saanut puolison lisäksi muun muassa oopperalaulaja Jaakko Ryhäseltä ja kapellimestari Leif Segerstamilta.

- Vaikka olen vähän hämilläni, olen helkkarin innoissani myös. Eihän tällainen ihan jokapäiväistä pitkän linjan muusikolle ole.

- Oopperalaulaminen on ollut haaveeni lapsesta asti. Ja nyt ääni tuntuu vain virtaavan, iloitsee Toivio.

- Nyt haluan laulaa, laulaa, laulaa!

- Haluan olla stara laulussa, laulaa orkesterin solistina ja loistaa lavalla. Olen hirveän kunnianhimoinen ja rakastan esiintymistä.

Toiviolle on sanottu, että hänen äänensä on lyyris-dramaattinen.

- Ryhänen kehui, että minulla on uskomattoman puhdas luonnonääni.

Aiemmin hän ei päässyt korkealle, mutta nyt hänen äänialansa on harvinaisen laaja, ja sitä tuntuu löytyvän koko ajan lisää.

- Tällä hetkellä äänialani on sellon toiseksi matalimmalla kielellä soitetusta isosta A:sta 3-viivaiseen e:hen.

- Lauleskelen Merikannon lauluja ja harjoittelen kaikessa rauhassa myös ooppera-aarioita. O mio babbino caro ja Vissi D’arte ovat mieluisia.

Musikaalisuus on Toiviolla verissä, hänen isoäitinsäkin oli koloratuurisopraano. Hän omia ihanteitaan ovat esimerkiksi Maria Callas, Anna Moffo ja Jessye Norman. Hänestä tärkeää sopraanolle on äänen romanttisuus.

- Äänen pitää olla kuin äidin rinta!

Toivio sanoo suhtautuvansa laulamiseen kovalla kritiikillä ja nöyryydellä, kuten ammattimuusikon kuuluu.

- Tiedän oman tyylini ja oma rajani. Wagneria en menisi laulamaan.

Seeli Toivio tarttui viuluun jo kolmivuotiaana, mutta vaihtoi pian selloon. Laulamaan hän oli liian ujo.

- Sellon taakse oli kiva piiloutua.

Esiintyjänä hän on ennakkoluuloton ja monipuolinen, sillä hän soittaa myös sähköselloa ja esittää mielellään myös pop-musiikkia, tangoja ja vaikka heviä. Jo parikymmentä vuotta sitten hän rikkoi klassisen musiikin normeja esiintymällä korsettimaisessa asussa.

- Silloin piti olla puhvihihat, mutta eihän ne minulle sopineet. Silloin se leimattiin mauttomaksi. Nykyään solistien pukeutuminen on onneksi vapautunut.

Kevyt musiikki on klassisen ohella kiinnostanut häntä aina, mutta toivomaansa syntikkaa hän ei saanut ennen kuin parikymppisenä - ja sitten alkoikin omia lauluja syntyä.

- Samalla syntikalla teen yhä biisejä ja sovituksia.

Hänestä kevyen musiikin esittäminen ei syö uskottavuutta klassisella puolella.

- Pääasia on, että tekee tyylillä. Kevyen musiikin laulaminen on hemmetin vaativaa, joku Lea Lavenin Rotunainen ei keltä tahansa sopraanoilta suju. Ainoa, mitä en menisi tekemään, on räppi.

Sellotunnit Seeli Toivio aloitti aikoinaan Lahden konservatoriossa ja jatkoi niitä Sibelius-Akatemian ohella Budapestissa ja Lontoossa. Hän on valmistunut musiikin tohtoriksi, konsertoinut kuulujen kapellimestarien kanssa ulkomailla ja menestynyt kilpailuissakin.

Toivio ja Sassi kiertävät ahkerasti esiintymässä ympäri maata. Konsertteja on vuosittain 100-150 kirkoista ravintoloihin. Seeli Toivion haaveena olisi esiintymään pitkästä aikaa myös Sinfonia Lahden kanssa.

- Viimeksi olin kaupunginorkesterin solistina vuonna 1995. Olisi jännää päästä laulamaan heidän kanssaan.

Seeli Toivio ja Heikki Sassi esiintyvät urkuri Kalevi Kiviniemen kanssa Talven porteilla -konsertissa tiistaina 22.11. kello 19 Ristinkirkossa (Kirkkokatu 4).