Galleria Uuden Kipinän näyttelyt tarjoavat jälleen laajan kattauksen suomalaista taidetta. Gallerian tiloista löytyy niin veistoksia kuin videotaidettakin. Jokainen huone esittelee täysin omanlaisensa näyttelyn.
Kulmassa nököttää kolme suurta Antti Ahosen tekemää veistosta. Työt ovat kaatopaikkamaisen rujoja, keskeneräisen näköisiä.
- En usko viimeisteltyyn jälkeen, Ahonen selventää teoksista udeltaessa.
Näyttelyn nimi, Sisäisen kuningaskunnan luhistuminen, viittaa Ahosen kokemiin tuntemuksiin ja erilaisiin tapahtumiin hänen elämässään. Keskeistä on myös totuus ja yritys peittää se toisella todellisuudella.
- Töissäni valkoisella yritetään piilottaa ja musta on se totuuden väri, Ahonen selittää.
Jokaisella työllä on täysin omanlaiset tarinansa. Kaikista välittyy kuitenkin suuri tunnelataus. Ahonen kertookin tuovansa tunteensa rehellisesti esille töissään.
- Olen siitä rohkea, että uskallan mennä itseeni ja nostaa esille kaikenlaisia asioita. En sitten tiedä, kunka hyvä asia se on, hän naurahtaa.
Maalatuista ovista, rautaputkista ja päiväkirjan sivuista rakennettu Mielen tuolle puolen tuo konkreettisimmin esille töiden henkilökohtaisuuden. Toiselta puolelta valkoisiksi maalattuihin oviin on kiinnitetty Ahosen omia päiväkirjamerkintöjä. Toiselta puolelta ovet on maalattu mustiksi.
- Työssä on tavallaan mielen mustat ovet, mitkä pyritään pitämään kiinni ja varjelemaan katseilta. Silti sisältä tunkee jotain ulos julkiselle eli valkoiselle puolelle. Sitä demonstroivat nämä rautaputket, Ahonen maalailee.
---
Ahonen on valmistunut Lahden Taideistituutista sekä Muotoiluinstituutista. Lisäksi hän on opiskellut Helsingin Kuvataideakatemiassa. Kanadassa syntynyt taiteilija on asunut nyt Lahdessa nelisen vuotta. Lahdesta löytyi myös töiden tekemisessä avustanut Markus Blanck.
- Antin kanssa ollaan tunnettu kolmisen vuotta. Hän halusi pyytää minua mukaan tähän projektiin alkuvuodesta, ja lähdin mukaan saman tien, Blanck muistelee.
- Kun kuvataideakatemiassa tein veistoksia yksin, niin nyt oli kiva että on joku auttamassa! Ehkä tehdään uudestaankin yhteistyötä, Markus ainakin oli ihan innoissaan, Ahonen kertoo.
Ahonen kiinnostui veistoksista kymmenen vuotta sitten. Veistoksissa kiehtoo kolmiulotteisuus ja se, että kuvattu esine on oikeasti siinä, eikä vain jäljitelmänä.
- Mitään ei pidä maalata, minkä voi sanoin selittää, Ahonen lohkaisee.
---
Uuden Kipinän muissa tiloissa nähdään erilaisia töitä laidasta laitaan. Kennossa on esillä Janette Holmströmin Other-näyttely. Valokuvateokset pohtivat ihmisen muuttunutta luontosuhdetta.
Holmström on ottanut kuvat Berliinistä, Barcelonasta ja Balilta. Luonnon ja urbaanin maiseman vuoropuhelu on toisinaan hassunkin näköistä, mutta siihen liittyy myös jotain surullista.
Kymissä nähdään tamperelaisen rajataide ry:n 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi pystytetty Sparkling selfie -näyttely. Karoliina Huuskonen, Emmi Kallio, Sanna Maria Paananen, Anna Pekkala ja Elsa Trzaska pohtivat jokainen teoksessaan selfietä omista näkökulmistaan. Näyttelystä nousee erityisesti esille Pekkalan Sharkie-työ, joka haluaa pureutua haiden metsästykseen haineväkeittoa varten.
Kirnun tiloissa on Sofia Pyykön näyttely Uneliaat möykyt avaruudessa. Tieteisfantasiasta kiinnostunut Pyykkö kuvaa maalauksissaan epäkäytännöllisiä muotoja pelkistettyjen geometristen pintojen avulla.
Töissä näkyy leikillisyys, kepeys ja tutkimisen halu. Pyykkö leikkii teoksissaan muodoilla asetellen niitä limittäin epätavallisella tavalla. Myös eri materiaalit, puuvärit, akryylimaalit ja muste yhdistyvät toisiinsa yllättävilläkin tavoilla.