Onks pakko käydä Stadissa, jos ei tahdo? - vertaistukea tarjolla korkeakoulutetuille

Kaikille työtä hakeville korkeakoulutetuille avoimessa Helmi-ryhmässä treenataan kimpassa työnhakutaitoja. Vertaisten kanssa voi avoimemmin puhua työuraan liittyvistä epävarmuuksista, peloista ja villeistä suunnitelmistakin. Aatu Raninen

Aatu Raninen

Lahti on korkeakoulukaupunki, ja nyt myös yliopistokaupunki, mutta valitettavan monen korkeakoulutetun kohdalla konkretisoituvat ainoastaan synkät työttömyystilastot.

Maanantaisin Vauhdittamon tiloissa kokoontuva Helmi-ryhmä tarjoaa vertaistukea heille, jotka hakevat omaa paikkaansa työsuhteen tai korkeakoulututkinnon päätyttyä. Epävirallisesti järjestäytyneestä porukasta on tälläkin kertaa paikalle saapunut joukko töitä etsiviä asiantuntijoita suunnittelemaan vuoden ohjelmaa.

”Lukujärjestystä” kirjoittaa ryhmän keväällä perustanut biokemisti Anne Olonen.

– Olemme omatoiminen ryhmä, johon ei ole tiukkoja kriteerejä. Meissä on työttömiä, opiskelevia, ja virkavapaalla uutta suuntaansa miettiviä, Olonen esittelee.

Ydinongelmana Lahdessa on asiantuntijatöitä tarvitsevien yritysten vähyys.

– Jos osaa myydä, korjata tai hoitaa, niin töitä löytyy, Olonen kiteyttää.

Niissä hommissa korkeakouluopinnot vain menisivät lähinnä hukkaan, ja toisaalta:

– Jotkut työnantajat suhtautuvat minuun ylikoulutettuna, etten motivoidu yksinkertaisesta työstä, mikä on osin tottakin, insinööri-tradenomi mainitsee.

Pöydän ääressä on osaajia monelta alalta: taloushallintoa, logistiikkaa, kasvatustieteitä, yhteiskuntatiedettä.

– Valtion virastojahan täällä ei ole, ja nyt tuntuu ikäkin tulevan vastaan, pohtii yhteiskunnallisella alalla työskennellyt sosiologimies.

Teollisuuden kasvattamassa Lahdessa on potentiaalia teknisillä aloilla, mutta sekin on suhdanneherkkää bisnestä, tuumii kolme vuotta sitten kaupunkiin muuttanut maisterismies.

– Aika vähän on laadukkaita paikkoja. Kaupunki puhuu vetovoimasta, mutta jos oikeasti halutaan vaikuttaa, pitäisi edistää työelämää.

Vielä vaikeampaa on löytää töitä korkeakoulutetun pariskunnan molemmille osapuolille.

– Vaimo työllistyi tänne. Itse olen pitänyt työnhaun päällä Uudellemaalle, Kanta-Hämeeseen ja Kymenlaaksoon, maisteri luettelee.

– Mieheni käy Helsingissä töissä, varmaan palaan itsekin sinne töihin, lisää taloushallinnon ja logistiikan saralla uraa tehnyt nainen.

Helmi-ryhmä on nopeasti todettu arvokkaaksi, varsinkin kun te-toimistolta ja kaupungilta ei löydy kohdennettuja palveluja.

– Se on aika olematonta. Kokemukseni mukaan siellä ajatellaan, että jos olet korkeakoulutettu, niin löydät itse työsi, tai sitten muutat pois, sosiologi täräyttää.

Vertaisryhmässä omien vahvuuksien ja urahaaveiden käsitteleminen auttaa kiteyttämään niitä myös mahdolliselle työnantajalle.

– Vaikka olemme oman alamme osaajia, ei kukaan ole työnhaun ammattilainen, sanoo viestintää ja aikuiskoulutusta tehnyt nainen.

Porukalla onkin viilattu kuntoon ansioluettelot ja työhakemukset, sekä perehdytty esimerkiksi piilotyöpaikkoihin. Tänään keskustelussa nousi esiin videoesittely hakemukseen.

– Ryhmästä useampi on työllistynyt tai siirtynyt koulutuksen kautta työelämään. Jokaisella on ne omat erityistaidot, ja kun opitaan tuntemaan, osataan jo tunnistaa ja vinkata sopivista työpaikoista, Anne Olonen toteaa.

Helmi-ryhmän kokoontumisten kevätkausi alkaa maanantaina 13.1. kello 10–12 Vauhdittamossa (Aleksanterinkatu 10 B, 4. kerros).