"Tästä ei sitten tarvitse kylillä huudella" - lahtelainen lapiomies muistelee salaista yökeikkaa kuuman linjan kimpussa

Lapion varressa ollut lahtelainen työmies kertoo nyt erikoisesta tehtävästä, josta käskettiin vuosikymmeniä sitten vaieta.

Posti- ja lennätinlaitos merkitsi aikanaan linjojaan tällaisilla tolpilla, joita löytyy yhä myös urheilukeskuksen maastosta. Tiettävästi tolppia käytettiin myös Suomen läpi kulkeneen kuuman linjan merkintään, jotta maanomistajat eivät kaivaisi linjaa vahingossa poikki. Tommi Berg

Tommi Berg

Arvuuttelimme viime vuoden loppupuolella julkaistussa jutussamme, menikö Moskovan ja Washingtonin välisen kuuman linjan yksi reitti aikanaan myös Lahden kautta ( UL 5.12).

Kaikkien saatavilla ole­vien tiedonmurusten kautta se vaikutti erittäin todennäköiseltä, mutta asia jäi osittain arvuuttelun varaan, koska kylmän sodan aikakauden salaisesta hankkeesta ei edelleenkään ole saatavilla virallista ja vahvistettua tietoa.

Nyt olemme saaneet asiaan mielenkiintoista lisävalaistusta, jonka perusteella on entistä enemmän syytä olettaa linjan todellakin kulkeneen tätä kautta.

Toimitukseemme otti yhteyttä mies, joka kertoo olleensa aikanaan mukana kuuman linjan korjaus- ja siirtotöissä urheilukeskuksen seudulla. Hän oli tuolloin kaupungin palveluksessa työmiehenä keskustan katupiirissä. Asian arkaluontoisuudesta johtuen hän ei edelleenkään halua nimeänsä julkisuuteen asian yhteydessä.

– Meille sanottiin, että tästä ei sitten tarvitse kylillä huudella, lähteemme muistelee.

Nimetön haastattelu kuitenkin onnistuu, koska lakkautettuun linjaan liittyvä pieni muistelu tuskin enää vaarantaa kansallista turvallisuutta. Miehen mukaan linjan toiminnassa oli ilmeisesti havaittu jotain vikaa, ja ongelmakohta oli onnistuttu paikantamaan suunnilleen nykyisen urheilukeskuksen pääkatsomon tienoille.

– Linja oli painunut jotenkin mutkalle 8–9 metrin syvyyteen, kun maa oli painunut montun pohjalle. Kaivoimme linjan ylös ja siirsimme sen paikkaa ylemmäs rinteeseen.

Urakka tehtiin poikkeuksellisesti yöaikaan, miehen muistikuvien mukaan perjantain ja lauantain välisenä yönä, jolloin paikalla oli tavallista vähemmän väkeä. Kaupungin miehiä oli kyselty aiemmin saman viikon aikana töihin poikkeuksellisena ajankohtana.

– Siinä oli tietty lyhyt aika, jolloin linja sai olla poikki, muistaakseni kello 22–02.

Lapion varressa huhkinut haasteltavamme hoiti tarvittavat kaivutyöt yhdessä muiden kaupungin miesten kanssa, joita oli paikalla yhteensä 20–30. Posti- ja lennätinlaitoksen miehet hoitivat kaapelin katkaisun ja uudelleenkytkennän.

Työmies muistelee, että linja katkaistiin uudelle reitille siirtoa varten kahdessa paikasta: nykyisen Isku Areenan lähettyvillä olevassa rinteessä ja Karpalon mäkien suunnalla. Kun kaapeli oli laitettu uudelle reitilleen, kaupungin miehet pääsivät jälleen työn touhuun.

– Saimme ohjeen peitellä kaikki jäljet siten, että siellä ei olisi tehty mitään.

Kukaan ei tullut virallisesti kertomaan työmiehille, mistä salaperäisessä yökeikassa oli kysymys, mutta epävirallista tietoa kulki suusta suuhun.

– Kyllä siitä oli silloin työporukan kesken puhetta, että tämä on se kuuma linja.

Tapahtumista on kulunut jo niin paljon aikaa, että työmies ei enää pysty tarkalleen sanomaan, minä vuonna hän oli tekemässä kyseistä urakkaa. Pari yksityiskohtaa auttaa kuitenkin ajoituksessa: miehen muistikuvien mukaan urheilukeskuksen betoninen suurmäki oli jo rakennettu, mutta sen rinnalla ei ollut vielä kahta pienempää mäkeä, ja vanha puumäkikin oli paikallaan.

Näiden tietojen perusteella urakan on täytynyt tapahtua vuosien 1972–1976 välillä.

Mies myös muistelee, että keikka tapahtui joskus vuodenvaihteen tienoilla ja talvi oli kuluvan talven tapaan vähäluminen. Säätilastojen perusteella hyvä ehdokas voisi olla talvi 1974–1975, jolloin Lahdessa nähtiin musta joulu.

– Tämä se voisi olla, juuri noihin aikoihin olin kaupungilla töissä.