Lahden asuinalueiden tulevaisuus riippuu isolta osin siitä, millaisia asuntoja minnekin rakennetaan ja kuinka paljon.
Kaupunki pystyy vaikuttamaan asiaan erilaisilla päätöksillä, jotka liittyvät rakennushankkeiden toteutukseen. Päätöksiä ohjaavat periaatteet on koottu kaupungin asuntopoliittiseen ohjelmaan, josta on juuri valmistunut päivitetty versio.
Monen muun kaupungin tavoin Lahti pyrkii muun muassa ehkäisemään asuinalueiden eriytymistä. Aihe on puhuttanut yhä enemmän Suomessakin, koska ulkomailta on varoittavia esimerkkejä siitä, mitä eriytyminen voi pahimmillaan tarkoittaa. On päässyt syntymään väestörakenteeltaan yksipuolisia lähiöitä, joissa eletään eräänlaisissa rinnakkaisyhteiskunnissa.
Suomessa eriytymisen riskeistä on puhuttu erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta Lahdessakin asia on tiedostettu.
– Monella tapaa ei olla niin vaikeassa tilanteessa kuin pääkaupunkiseudulla esimerkiksi etnisen eriytymisen näkökulmasta. Varmasti se on kuitenkin ilmiö, jota tulee tarkkaillen seurata koko ajan, toteaa Lahden asuntoasiain päällikkö Helene Vanninen.
Samaan hengenvetoon hän muistuttaa, että Lahden asuinalueiden eriytymisestä voi nykytilanteessa tehdä harhaanjohtavia päätelmiä tilastojen perusteella. Esimerkiksi alhaisen koulutuksen ja tulotason alueet ovat merkittäviltä osin samoja, joissa asuu paljon ikääntyneitä ihmisiä.
– Tässä on historiallista kerrostumaa, koska Lahti on pitkään ollut teollisuuskaupunki. Osa eriytymisestä on siis sellaista, että se ei kerro ilmiöstä muuten kuin väestön ikääntymisen näkökulmasta. Tilanne voi muuttua, kun aikaa kuluu.
Alueiden eriytymistä pyritään ehkäisemään siten, että asuinalueille tulisi tasapainoisesti erilaisia asuntoja: omistusasuntoja, eri rahoitusmuodoilla toteutettuja vuokra-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja.
– Asuntopolitiikka on toki vain yksi keino eriytymiskehityksen ehkäisemisessä, Vanninen huomauttaa ja muistuttaa muun muassa työllisyys- ja koulutuspolitiikan merkityksestä.
Asuntoratkaisuillakin on kuitenkin oma vaikutuksensa. Nykyään halutaan välttää takavuosikymmenten tapaiset tilanteet, jossa kaikkein halvimpia vuokra-asuntoja eli valtion korkotuella toteutettuja ara-asuntoja nousi keskitetysti tietyille alueille. Asiasta on nyt tehty ensimmäistä kertaa erillinen kirjaus Lahden asuntopoliittiseen ohjelmaan: ara-asuntojen osuus tietyllä alueella halutaan pitää korkeintaan 30 prosentissa.
Kaupunki pystyy vaikuttamaan asiaan omilla päätöksillään, sillä jokaisen ara-kohteen rahoituspäätökseen tarvitaan kaupungin lausunto. Jos jollakin alueella on jo hyvin paljon ara-asuntoja, kaupunki ei linjauksen mukaisesti puoltaisi rakentamista enää sinne.
Muitakin keinoja asuinalueiden monipuolistamiseksi on mietitty.
– Kaupunkipientaloalueille yritetään löytää sopivia paikkoja. Yritetään monipuolistaa asuntojen jakaumaa tuomalla pientaloja myös kerrostaloalueille, Vanninen kuvailee.
Kaupunki pystyy vaikuttamaan paikalliseen asuntorakentamiseen lopulta vain rajallisesti. Rakentajien investointipäätökset ratkeavat aina lopulta markkinoiden kysynnän mukaan.
Rakentamisen yksityiskohtiin liittyvissä asioissa yksi vaikuttamisen paikka kaupungilla on tonttien luovutusvaiheessa, jolloin voidaan määritellä erilaisia ehtoja rakennuttajalle. Ne saattavat liittyä esimerkiksi talojen ulkoasuun, huonejakaumaan tai kiinteistöjen ympäristöystävällisyyteen.
Vantaalla aiemmin vastaavantyyppisissä tehtävissä toiminut Vanninen tietää, että Lahdessa rakennuttajille ei voida laittaa aivan yhtä paljon erilaisia ehtoja kuin pääkaupunkiseudun parhailla paikoilla. Paikallisen asuntomarkkinan hintatasolla hankkeet jäävät herkemmin toteutumatta, jos kustannukset nousevat liikaa.
– Pitää ajatella, mikä on kriittisin asia missäkin vaiheessa, jotta saadaan riittävällä tavalla tavoitteemme toteutumaan.
Kaupungin asunto- ja maapoliittinen ohjelma on kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyssä tämän lehden ilmestymispäivänä.