Lahdessa viime kesänä toteutettu valkoposkihanhien karkotuskokeilu saa jatkoa tänä vuonna entistä laajemmassa muodossa. Nyt karkottajia työskentelee aamu-, ilta- ja viikonloppuvuoroissa 5–6, kun viime vuonna kokeilussa oli mukana kerrallaan neljä henkilöä (ESS 19.4.).
Karkotuksessa pystytään nyt hyödyntämään viime vuonna saatuja kokemuksia, jotka on koottu yhteen hankkeen käytännön toteutuksesta vastanneen Inspis ry:n laatimassa raportissa.
Karkotusta tehtiin viime kesänä Ankkurin ja Mukkulan uimarannoilla toukokuusta syyskuuhun. Raportin mukaan karkotus toimi hyvin etenkin alkukesästä ja vielä heinäkuussa, mutta loppukesää kohti mentäessä toivottuja tuloksia ei enää saavutettu hanhimäärän kasvaessa.
Kesäkuun–heinäkuun vaihteessa hanhille tuli ensimmäiset poikaset. Hanhien käytös alkoi muuttua aluksi siten, että he eivät enää lähteneet lentoon, vaan siirtyivät hitaasti poikaset mukanaan veteen. Heinäkuun viimeisellä viikolla hanhia alkoi olla jo sen verran, että häätäminen oli vaikeaa: parvi meni useammin kahtia kuin lähti pois.
Raporttiin on myös kirjattu havaittuja hanhien enimmäismääriä: toukokuussa niitä oli vain yhden käden sormilla laskettava määrä, kesäkuun lopussa reilut 30, heinäkuun lopussa noin 60 ja elokuun loppupuolella jo yli 200.
Kokeilussa testattiin erilaisia karkotusmenetelmiä. Toimivimmaksi keinoksi osoittautui drone, jota lennätettiin hanhien lähettyville. Hanhet reagoivat dronen tullessa noin 25 metrin etäisyydelle. Tämä oli ainoa menetelmä, jonka avulla hanhet saatiin lähtemään kerralla parvena lentoon.
Drone oli kuitenkin käytettävissä vain kokeilun alkupuolella. Ely-keskuksen antamien ohjeistuksen mukaisesti dronen käyttö oli kuitenkin lopetettava poikasten synnyttyä, jotta emo ja poikaset eivät erkaantuisi toisistaan.
Hanhia häädettiin myös kävelemällä lähestyen. Häätäjällä oli työasunaan huomioliivi, jonka hanhet myös oppivat tunnistamaan. Noin kahden viikon häätämisen jälkeen riitti, että hanhet näkivät 25 metrin etäisyydeltä liiviä käyttävän henkilön ja lähtivät heti pois.
Kävellen tehty karkotusta jatkettiin myös poikasten synnyttyä. Hanhien käytöksessä olikin siinä vaiheessa nähtävissä selvä muutos. Häätäjä joutui tulemaan todella lähelle hanhia ja välillä jäämään jopa seisomaan hanhien viereen. Jotkin yksilöt saattoivat jäädä pidemmäksikin aikaan paikoilleen poikasien kanssa, silloin häätäjä käveli edes takaisin kohti hanhia, kunnes lopulta hanhet ja poikaset poistuivat paikoilta. Poikasten kasvettua häätäminen kävelemällä lähestyen muuttui taas helpommaksi, jo poikasten kasvettua parin–kolmen viikon ikäisiksi hanhet poistuivat poikasien kanssa kesysti.
Karkotuksessa testattiin myös huomioväristä radio-ohjattavaa autoa, jonka oli lahjoittanut hanhiasialle omistautunut valtuutettu Jani Wallenius (kok.). Hanhet reagoivatkin siihen väistäen veteen. Auton avulla suurikin parvi saatiin siirtymään, mutta sen käyttö vaati paljon ajamista edestakaisin. Kun autolla ajoi kauemmin, hanhet alkoivat pysyä pidempään vedessä.
Raportissa todetaan, että eri toimintatapoja pitää vaihdella jatkuvasti, jotta hanhet eivät totu yhteen karkotusmenetelmään. Karkotusta pitää tehdä myös mahdollisimman laajasti eri vuorokauden ajankohtina.