Yhä useampi vainaja on toivonut hautajaisistaan uskonnottomat. Monikaan käytännön asia ei tällöin muutu.
Hautajaiset järjestetään yhä useammin niin, etteivät ne sisällä uskonnollisia osuuksia. Hautajaisten uskonnottomuudella voi olla jo itsessään suuri merkitys vainajalle, mutta myös omaisille.
– Hautaustoimilaki määrittää, että vainajan toiveita ja elämänkatsomusta tulee kunnioittaa. Jos vainaja on toivonut, ettei halua minkään uskontokunnan toimitusta kuollessaan, on tietysti merkityksellistä omaisille voida tällainen toive toteuttaa, kuvaa Lahden hautauspalvelussa puolisonsa kanssa yrittäjänä toimiva Elina Alander.
Hän ei tunnista juurikaan muita eroavaisuuksia uskonnollisissa ja uskonnottomissa tilaisuuksissa.
– Samoja elementtejä on paljon, esimerkiksi musiikki, arkun äärelle hiljentyminen ja kukkatervehdykset. Myös puhe vainajan elämästä, oli se sitten papin, läheisen tai jonkun muun puhujan toimesta, Alander kertoo.
Uskonnottomia hautajaisia voidaan järjestää esimerkiksi sairaalan kappelissa. Kirkkojen ja hautausmaan kappeleiden sakraalitiloissa taas järjestetään ainoastaan kirkollisia tilaisuuksia.
Hautaustoimilaki määrittää, että vainajan toiveita ja elämänkatsomusta tulee kunnioittaa.
Elina Alander
– Olisi tärkeää, että omat toiveet hautauksen suhteen olisi varmistettu tekemällä hautaustestamentti. Niitä tehdään Suomen hautaustoimistojen liittoon kuuluvissa -toimistoissa. Ei se ihan hirmuisen yleistä ole, että nämä asiat olisivat selkeästi omaisten tiedossa, toteaa Alander.
Hautaustoimiston tehtävä onkin toimia asiantuntijana ja auttaa omaisia avointen kysymysten äärellä.
– Autamme lähiomaisia pohtimaan vaihtoehtoja esimerkiksi hautaustavan suhteen. Toinen iso asia omaisille pohdittavaksi on hautapaikka.
Vakaumus ei vaikuta hautajaisten pakollisiin kuluihin, joita ovat arkku, vainajan kuljetukset ja hautapaikka. Terveydensuojeluasetus määrittää arkun pakolliseksi, sillä vainaja siirretään arkussa sairaalasta ensin mahdolliseen hautajaistilaisuuteen, josta edelleen tuhkattavaksi krematorioon tai laskettavaksi hautaan.
– Hautaustoimilain mukaan tuhka tulee haudata vuoden kuluessa tuhkauksesta ja sijoittaa yhteen paikkaan pysyvästi. Tuhkaa ei voi jakaa, eikä pitää itsellään, ja krematoriolle tulee selvittää tuhkan lopullinen paikka, jos tuhka haudataan muualle kuin hautausmaalle, Alander kertoo.
Yksityinen maa- tai vesialue ovat mahdollisia tuhkan hautapaikkoja, mutta ne vaativat aina alueen omistajan tai haltijan suostumuksen.
Mahdollisuudet hautapaikaksi ovat pitkälti samat vakaumuksesta riippumatta. Lahden hautausmaille haudataan niin kirkkoon kuulumattomat kuin siihen kuuluvat, eikä näitä erotella eri hauta-alueiksi.
Levon hautausmaalla on lisäksi tunnukseton ja islaminuskoisten hautaosasto, jonne voi hakea hautapaikkaa. Lahden seurakuntien hautapalvelusta kerrotaan, ettei kirkkoon kuulumatonta automaattisesti käsitellä uskonnottomana eli tunnuksettomana.
Tuhka on mahdollista jättää sijoitettavaksi hautausmaan muistolehtoon tai sirottelualueelle, jotka ovat täysin anonyymejä hauta-alueita. Tästä syystä omaiset eivät ole mukana tapahtumassa.
– Ero on se, että muistolehdossa uurna kätketään maahan, sirottelualueella tuhka sirotellaan metsäalueelle [Levon hautausmaalla]. Sirotteluja tekevät seurakuntien vahtimestarit, kertoo Levon krematorion erityisammattimies Mika Lindman.