Lahden kaupunginteatterin Totuuden hinta -näytelmä on ollut ollut yksi kevään puhutuimpia. Vladimir Putinia esittävä Jarkko Lahti pitää näytelmää hyvin merkittävänä.
– Vaikka se sijoittuu vuoteen 2006, se tulee kylmäävällä tavalla kuvanneeksi niitä kehityskulkuja, miksi olemme tänä päivänä tällaisessa tilanteessa itänaapurin kanssa. Sen analysoiminen taiteen keinoin taiteen keinoin on tosi tärkeää.
Päätös näytelmän ottamisesta ohjelmistoon tehtiin jo ennen Ukrainan sotaa. Kun teatterinjohtaja Ilkka Laasonen tarjosi Putinin roolia Lahdelle, tämä kiinnostui.
– Tarjous oli heti "erityiskorissa". Jo ennen sotaakin asetelma oli poikkeuksellinen – se, että itänaapurin diktaattoria kuvataan Suomessa isolla näyttämöllä, hänen ollessaan vallassa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan vei esityksen työstämisen vielä uudelle tasolle.
– Tarinan kertomiseen tuli lisää painetta – että nyt pitää puolustaa omalla työllä demokratiaa ja puhua näistä asioista, Lahti kertaa.
Putinin nahkoihin menemisen hän otti isona haasteena. Rooliin hypätessään hänen piti muistuttaa itseään siitä, että tarinan tavoitteena on vahvistaa kykyä empatiaan ja humaaniin ihmiskuvaan. Hänestä näyttelijän pitää laittaa itsensä likoon ja ottaa roolihenkilö vakavasti.
– Ylimielisesti tai kevyesti ei voi lähteä osoittamaan yleisölle, että onpas tämä henkilö tyhmä. Tuomitseminen ja sen arviointi, mikä on moraalitonta, ei ole näyttelijän tehtävä, vaan se kuuluu katsojalle. Kirjoittaja valitsee, mitä kerrotaan, ohjaaja valitsee näkökulman ja näyttelijän tehtävä on samaistua.
Roolia varten hän opiskeli Putinia.
– Halusin saada sen historiallisen kontekstin, että ymmärrän näyttelijänä, mihin kehityskulkuun tapahtumat sijoittuvat.
Hän muun muassa luki brittitutkimusta Putinista ja katseli Youtubesta Putin-videoita omaksuakseen oikean ryhdin, kävelytyylin, eleet ja ilmeet. Videot ovat toki vain julkisivua.
– Mitään yksityistä emme hänestä näe. Sen yksityisen puolen luominen ja tuominen roolityöhön oli kiinnostavaa.
Roolia hän pitää uransa dramaattisimpana, jos ajattelee sen ajankohtaisuutta.
– Mutta jos miettii vain omaa työtä, se haaste on aina sama.
Elokuvakin on hänelle mieluista, hänet muistetaan muun muassa Jussi-palkitusta roolistaan Hymyilevä mies -elokuvassa ja tuoreemmasta, Metsurin tarina -elokuvasta.
– Molempiin, teatteriin ja elokuvaan, minulla on iso rakkaus. Näyttelijän kannalta ne ovat erilaiset maailmat: elokuva on hetken taidetta, jossa kokonaisuus on enemmän ohjaajan vastuulla, kun taas näyttämöllä näyttelijällä on suurempi vastuu myös kokonaisuudesta.
Hän vertaakin kameratyöskentelyä satasen pikamatkaan ja teatteria maratoniin.
Lahdessa hän vierailee Putinin roolissa kevään ajan, mutta päivätyö hänellä on Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa (TeaK), missä hän hiljan aloitti näyttelijäntaiteen professorina. Vierailut ovat mahdollisia jatkossakin, sillä työajasta viidenneksen voi käyttää omaan taiteelliseen työhön.
– On tärkeääkin silloin tällöin tehdä teatteria, elokuvaa tai televisiota, että pysyy itsellä se elävä suhde tekijyyteen.
– Olen nyt kaksi kertaa vieraillut Lahdessa, ensin Täällä Pohjantähden alla molemmissa osissa ja nyt Totuuden hinnassa, ja minulla on hirveän hyvä kokemus ja yhteys kaupunginteatteriin, molemmat vierailut ovat olleet mieluisia.
Professuurista hän on innoissaan.
– Paljon on uutta ja opittavaa, mutta meillä on hieno lehtorikunta. Tunnelmat ovat hyvät, tämä on intensiivinen ja antoisa työnkuva.
TeaK:ia Jarkko Lahti haluaa viedä keskustelevaan ja moniääniseen suuntaan.
– Haluaisin olla tukemassa hyväitsetuntoisia, omaäänisiä, tulevaisuuden moninaisilla alustoilla toimivia näyttämötaiteilijoita, joilla on vahva valmius myös kansainvälistyä, hän summaa.