Lahden kaupunginteatterin uutuusnäytelmä Minä, Tellervo on herättänyt valtakunnallistakin kiinnostusta, onhan kyse kantaesityksestä, joka nostaa keskiöön tabuja rikkoneen, pidetyn presidenttipuolison.
Hilkka-Liisa Iivanaisen ohjaaman ja Anna Krogeruksen käsikirjoittaman näytelmän keskeisissä rooleissa nähdään Laura Huhtamaa ja Tapani Kalliomäki, jotka ovat pariskunta myös privaatisti. Heille yhteistyö näyttämöllä on luontevaa, mutta roolien haltuunotto on vaatinut molemmilta itsetutkiskelua.
Esitys kuvaa Tellervo Koiviston elämää poliittisena vaikuttajana, presidentin puolisona ja yksityishenkilönä.
Huhtamaa on yksi kolmesta Tellervosta, hän eläytyy keski-ikäisen päähenkilön rooliin. Kiinnostavaa roolissa on hänestä Tellervon sisäisen maailman peilaaminen hillittyyn, hallittuun ulkokuoreen.
– Sen volyymin säätely, millä Tellervo päästää tunteita ulos. Ne tunteet meillä kaikilla on kuitenkin itsessämme.
Näytelmässä saavat tilaa myös Tellervo Koiviston masennus ja varhaisvuosien seksuaalinen ahdistelu, joista hän on rohkeasti julkisuudessa puhunut.
– Minua yllätti se, millainen naisasianainen hän on ollut aikana, jolloin se ei ollut itsestäänselvyys. Hän seurasi politiikkaa intensiivisesti ja oli todella taitava kynänkäyttäjä. Ja hänen huumorinsa on hurmaavaa! ihastelee Huhtamaa.
Huhtamaa arvelee Tellervo Koiviston joutuneen roolissaan pienentämään itseään.
– Mitä se tekee ihmisen elämälle, että sinulla on salaisuus, jonka painat niin alas, ettet itse sitä muista. Onko hän ollut aikansa uhri vai onko siinä myös saamattomuutta, jonka tunnistan itsessänikin, aprikoi Huhtamaa.
Hän kuitenkin iloitsee siitä, että vakavistakin teemoista huolimatta katsojien palautteessa esitystä on kiitetty hyvän mielen näytelmäksi.
Koivistoja on pidetty ihmisinä jäyhinä ja sisäänpäin kääntyneinä, ja sama mielikuva oli etukäteen näyttelijöilläkin.
– Luulen, että yksi esityksen iso yllätysmomentti on, ettei Koivistoja kuvata pelkästään sen julkisen kuvansa kautta. Siinä on paljon kotikohtauksia, jotka antavat vapauksia tulkintaan, Kalliomäki miettii.
Hän tunnustaa, että hyppy Manun rooliin aiheutti ensin paineita, yhdennäköisyyttäkään kun ei ole
– Sitten tajusin, ettei kyse ole imitaation tekemisestä, näytelmähän lähtee fiktiosta liikkeelle. Halusin lähteä puhtaasti tekemään omaa tulkintaa.
Taustatyötä tehdessä kiinnostavinta olikin hänestä Mauno Koiviston yksityinen puoli.
– Hän oli suosittu naisten keskuudessa ja hyvä huulenheittäjä, jona en häntä pitänyt.
Näytelmä on Kalliomäestä tärkeä, koska niin moni voi nykyisin henkisesti huonosti.
– Tämä esitys antaa valoa ja toivoa.
– Ja se on myös kaunis tarina, Huhtamaa täydentää. Keskiöön nousee heistä ennen kaikkea parin rakkaustarina ja tuki toisilleen.
Tellervo Koivisto on antanut hyväksyntänsä näytelmälle, ja se oli määrä myös hänelle yksityisnäytöksenä esittää, mutta aikataulusyistä se ei onnistunut. Sen sijaan Assi Koivisto on tulossa esitykseen.
Yhdessä näytteleminen on heille tuttua, eikä kumpikaan odota toiselta erityiskohtelua.
– Kun astumme teatterin ovesta sisään, siviilielämä jää. Arvostamme toistemme ammattitaitoa, Huhtamaa kiteyttää.
– Se on tylsän tavallista, miten työ sujuu, Kalliomäki myötäilee.
Hyötyä on ehkä siitä, että osaa melkein lukea toisen ajatukset.
Kotiin ei lukuharjoituksia viedä, arki kahden lapsen kanssa ei sitä edes mahdollistaisi. Ideoita saatetaan silti pallotella tai kysyä neuvoa rooliin.
– Tykkäämme kyllä keskustella teatterista, Huhtamaa sanoo.
Minä, Tellervo -esitys on yhteistuotanto Tampereen Teatterin kanssa ja siirtyy huhtikuussa kahdeksi viikoksi Tampereelle, minkä jälkeen esitykset jatkuvat Lahdessa.