Lahden kaupunginvaltuuston maanantaisessa budjettikokouksessa suurin mielenkiinto kohdistui perusopetuksen rahoitukseen, johon demarit olivat viime viikon loppupuolella ilmoittaneet esittävänsä lisärahoitusta.
Ratkaisu tuli muille puolueille yllätyksenä, koska kaupunginhallitus oli jo tehnyt neuvotteluiden päätteeksi yksimielisen kompromissiesityksen talousarviosta ja hehkuttanut saavutusta tiedotteessaan.
Demareiden esitys miljoonan euron lisärahasta ei kuitenkaan mennyt läpi. Se kaatui äänestyksessä lukemin 35–24. Vähemmistössä eli lisämäärärahan takana olivat demareiden ja vasemmistoliiton ryhmät kokonaisuudessaan sekä vihreiden Riina Puusaari ja Minerva Kastehelmi, keskustan Lasse Pakkanen sekä RKP:n Juha Tapiola.
Päätöstä ennen käytiin pitkä ja värikäs keskustelu. Valtuutetuilla oli erilaisia näkemyksiä siitä, oliko kaupunginhallituksen esittämässä määrärahassa kyse menojen leikkauksesta vai ei.
– Menokasvun tangenttimaista kasvukäyrää tulee loiventaa – muistutan että olemme jo vuosia lisänneet noin kymmenen miljoonaa euroa per vuosi sivistyksen toimintamenoihin; tämä panostus näyttää jatkuvan, joten puheet rahan vähentämisestä, leikkaamisesta ja ainaisesta säästämisestä ovat vähintään muunneltua totuutta, totesi kokoomuksen ryhmänjohtaja Toni Putula.
Vasemmistoliiton Elisa Lientola sanoitti asian täysin toisin.
– Lahtelaisten ongelmat huomioiden, meidän varhaiskasvatukselta, opetukselta ja toisen asteen koulutukselta vaaditaan paljon. Siitä huolimatta olemme vuosia heikentäneet näitä palveluita. Nyt meillä on vähiten opetustunteja, isot ryhmäkoot ja vähiten kelpoisia opettajia. Suunniteltu leikkaus tarkoittaa entistä isompia ryhmäkokoja, vähemmän koulunkäynninohjaajia, vähemmän jakotunteja ja tukiopetusta.
Kaupunginhallituksessa istuva vihreiden Jouni Kaikkonen totesi puheenvuorossaan, että molemmat ovat tavallaan oikeassa. Hän oli varmistanut asian kysyttyään virkamiehiltä kaksi kertaa lisätietoa.
– Me emme leikkaa sivistyksen rahoista, tässä Putula on oikeassa. Lientola on oikeassa, että leikkaamme sivistyksen palvelutasosta.
Ristiriitaiselta tuntuva tilanne johtuu siitä, että sivistystoimialan kustannukset ovat kasvaneet muun muassa uusien lakisääteisten tehtävien, työehtosopimusten mukaisten palkankorotusten ja tilavuokrien myötä.
Valtuustosalissa käytiin vilkasta keskustelua siitä, millainen vaikutus miljoonalla eurolla käytännössä on.
– Lisäraha ei automaattisesti lisää ihmisten hyvinvointia eikä talouskuri kurjista, Sonja Falk (kd.) huomautti.
Hän myös muistutti, että kiistanalainen summa on vain puoli prosenttia lähes 300 miljoonan euron sivistyspalveluiden budjetista. Falk pitikin esitettyä muutosta lähinnä symbolisena ja rahan myöntämättä jättämisestä väläytettyjä uhkakuvia ylimitoitettuina.
Viime vaalikaudella sivistyslautakunnan puheenjohtajana istunut Maria Mäkynen (sd.) kyseenalaisti tämäntyyppiset näkemykset.
Valtuutetuilla oli erilaisia näkemyksiä siitä, oliko kyse leikkauksesta vai ei.
– Se voi olla teille vain puoli prosenttia, mutta sillä miljoonalla saadaan opettajia ja koulunkäynnin avustajia, jotka kohtaavat nuoria.
Nykyinen sivistyslautakunnan puheenjohtaja Marju Markkanen (sd.) puolestaan viittasi lukuisiin yhteydenottoihin, joita hän oli saanut opettajilta ja vanhemmilta, kun ensimmäiset tiedot kaupunginhallituksen linjauksesta olivat tulleet julki.
– Kouluissa ja kodeissa kysyttiin aivan oikeutetusti, tämäkö on päättäjien vastaus koulujen haasteisiin.
Samalla hän kävi läpi käytännön esimerkkejä koulujen nykytodellisuudesta: kouluihin ei saada palkattua riittävästi pätevää henkilöstöä, opettajat taistelevat uupumuksen rajoilla tehdessään myös kollegoidensa töitä, nuorilla on yhä enemmän mielenterveysongelmia ...
Samoilla linjoilla oli Lasse Pakkanen (kesk.).
– Miljoonan euron leikkaus perusopetukseen on vastuutonta politiikkaa nuorten ja lasten kustannuksella. Keinot saada säästöjä perusopetuksessa ovat rajalliset.
Parissakin puheenvuorossa myös huomautettiin, että peruspalvelut ovat osa kaupungin vetovoimaa, jolla on vaikutusta muun muassa yritysten sijoittumispäätöksiin. Samalla kyseltiin, onko Lahti nyt pettämässä lupauksiaan.
Entinen kaupunginreviisori ja nykyinen RKP:n valtuutettu Juha Tapiola huomautti, että budjettikirjan perusteella on mahdotonta saada kunnollista kuvaa rahojen käytöstä, siksi päätös on pakko tehdä osin mutu-tuntumalta ja tunnepohjalta.
– Vasta kaupunginhallituksen ja lautakuntien käyttösuunnitelmista selviää, mihin rahat käytetään. Tältä osin meillä suorastaan pilkataan ja halveksitaan kuntalakia.
Menolisäyksen vastustajat korostivat huolta kaupungin taloudesta, joka näyttää seuraavien vuosien aikana pahasti alijäämäiseltä.
– Vastuullinen taloudenhoito on välttämätöntä, ja se on myös haavoittuvimmassa asemassa olevien etu. Äkilliset pakkosäästöt ovat haitallisia, niihin ei pidä ajautua, totesi Sonja Falk (kd.).
Samasta asiasta kantoi huolta Pro Lahden Kalle Aaltonen. Hänen mielestään päättäjillä olikin edessään valinnan paikka.
– Ajetaanko asioita hallitusti alas ja koetetaan minimoida vahingot, vai esitetäänkö eduskuntavaalien takia viimeiseen asti, että meillä on rahaa?
Samaan hengenvetoon hän huomautti, että rahaa olisi, jos sitä ei olisi viimeisen kymmenen vuoden aikana käytetty muihin tarkoituksiin peruspalveluiden kustannuksella. Tässä yhteydessä hän mainitsi esimerkkeinä muun muassa pyöräilyä edistävät ratkaisut.
Mira Nieminen (ps.) totesi neljän lapsen äitinä ymmärtävänsä koulutuksen merkityksen, mutta sanoi samalla olevansa harmissaan siitä, että lapsia käytetään politiikan välineinä.
– Ymmärrän, että toisille raha tulee seinästä ja velka on aina ratkaisu. Minulle se tarkoittaa vastuunpakoilua.
Lisärahan puolesta äänestänyt Riina Puusaari (vihr.) sanoi pitävänsä selvänä, että suorastaan masentavien talousnäkymien edessä tarvitaan rakenteellisia uudistuksia.
– Rakenteellisia uudistuksia ei tehdä säästämällä sieltä ja täältä, vaan ensin pitäisi olla näkemys siitä, millaista palvelutasoa halutaan, Puusaari tarkensi.
Samantapaista ajattelua peräänkuulutti kokoomuksen Putula. Hän peräänkuulutti ”laatulattiaa ja menokattoa”.
– Tarvitaan palvelutason määrittely, joka ottaa myös yhdessä sovitun budjetin huomioon. Mitä ovat ne palvelut, joita tarjoamme, ja mikä on maksimissaan se summa, jolla niitä järjestämme?
Ulla Vaara (sd.) oli sitä mieltä, että ”entinen sivistyspuolue kokoomus on jostain syystä unohtanut sivistyksen, vaikka se puolueohjelmassa mainitaan”. Tämä sai Francis McCarronin (kok.) reagoimaan.
– Sivistykseen kuuluu laaja-alaisuus, ja siihen laaja-alaisuuteen kuuluu myös talous ja tulevaisuuteen katsominen. Kyllä ne maat jotka ovat tuhon tiellä, ovat sosialismin tiellä. Siitä tässä on kysymys.
Sari Niinistö (kok.) puolestaan pohdiskeli, onko hyvinvointiyhteiskunnassa saavutettu kulminaatiopiste, jonka jälkeen lisäeuroilla ei saavuteta enää hyvinvointia.
– Olemme vuosikymmen toisensa jälkeen lisänneet euroja ja pahoinvointi lisääntyy. Ratkaisu on jossain muualla.
Liike Nytin Jari Pykäläinen oli saman pohdinnan äärellä miettiessään erityisopetuksessa olevien lasten isoa osuutta.
– Voimme laittaa joka vuosi lisää rahaa opetukseen, mutta onko se vain oireiden hoitamista lääkkeillä? Vai pitäisikö meidän selvittää syyt?
Kalle Aaltosella (Pro Lahti) oli oma näkemyksensä ongelman taustoista ja ratkaisusta.
– Mikäli lahtelaiset vanhemmat ei ala vähitellen huolehtia lapsistaan, ei mikään raha mitä kouluihin ja terveydenhuoltoon laitetaan riitä.