Kouluihin ja päiväkoteihin kohdistuvat säästöpaineet ovat jälleen tänä syksynä lahtelaisten poliitikkojen puheenaiheena. Tähän mennessä asiassa on jo ehtinyt riittää käänteitä ja mitä todennäköisimmin niitä on vielä lisää luvassa ennen kuin valtuusto hyväksyy talousarvion marraskuun lopussa.
Sivistyslautakunta torppasi syyskuussa kaikki perusopetukseen esitetyt säästöt ja pienensi merkittävästi myös muihin sivistyspalveluihin ajateltuja leikkauksia. Viime viikolla julkistetussa kaupunginjohtajan talousarvioesityksessä lautakunnan linjauksia ei kuitenkaan ollut huomioitu sellaisenaan: perusopetukseen esitettiin edelleen säästöjä 2,15 miljoonan euron edestä ja varhaiskasvatukseen 800 000 euroa.
Moni päättäjä onkin ehtinyt jo tuoreeltaan tyrmätä kyseiset kohdat kaupunginjohtajan esityksestä, joten keskustelu aiheesta jatkuu vilkkaana. Viime viikon valtuustoseminaarissa päättäjillä oli tilaisuus perehtyä asiaan pintaa syvemmältä, kun sivistyksen palvelualueen johtaja Tiina Granqvist esitti heille taustoittavan katsauksen palvelualueen taloudesta ja säästöjen vaikutuksista.
Katsauksesta tuli esille pari olennaista asiaa. Palkkakulut muodostavat merkittävän osan kaikista menoista sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa, joten mahdollisia säästöjä on vaikea tehdä puuttumatta henkilöstön määrään. Toisaalta kyseisiin toimintoihin liittyy paljon lakeja ja normeja, joissa on otettu kantaa esimerkiksi riittävään henkilöstön määrään.
Granqvist muistuttikin, että toimintaa hoidetaan virkavastuulla lakien ja normien mukaisesti. Mikäli näin ei tehdä, kaupunki joutuu isolla todennäköisyydellä vastaamaan asiasta.
– Nämä ovat hyvin valitusherkkää toimintaa. Kuntalaiset tietävät hyvin oikeutensa, niin kuin kuuluukin tietää.
Oman vaikeutensa säästöjen suunnitteluun tuo myös se tosiasia, että koulujen lukuvuosi ajoittuu eri tavalla kuin talousarvion budjettivuosi.
– Jos ensi vuodelle halutaan säästöjä, se olisi pitänyt tietää jo viime kesänä, kun on ryhdytty lukujärjestyksiä tekemään.
Erilaiset lait ja normit vaikuttavat olennaisesti myös tulevien vuosien näkymiin. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen puolella henkilöstön koulutus- ja pätevyysvaatimukset ovat tiukentumassa vuonna 2030.
Nämä ovat hyvin valitusherkkää toimintaa.
– Tässä alkaa ihan julmettu kilpajuoksu kaupunkien kesken, että kuka tämän osaavan henkilöstön saa.
Granqvist ei kuitenkaan yrittänyt sanoa päättäjille, että säästöjen tekeminen on täysin mahdotonta. Kaikki lait ja normit huomioidenkin niitä on edelleen periaatteessa mahdollista tehdä, jos päättäjät niin linjaavat.
Esimerkiksi perusopetuksen tuntikehyksestä leikkaaminen tarkoittaisi sitä, että annetaan vähemmän opetusta oppilasta kohden. Jakotunneista karsiminen puolestaan vähentäisi opetuksen jakamista pienempiin ryhmiin esimerkiksi matematiikan tunneilla. Henkilöstökuluista olisi mahdollista myös säästää suurentamalla opetusryhmiä ja vähentämällä koulunkäyntiavustajia.
Valinnaisaineiden valikoimaakin on mahdollista karsia, mutta se ei ole nopea konsti, koska oppilaiden on syytä saada opiskella jo aloittamansa aineet loppuun asti. Lisäksi säästöjä kaivetaan tarvittaessa sijaiskuluista, oppimateriaaleista ja erilaisista hankkeista, joihin on tosin saatu myös kaupungin ulkopuolista rahaa.
Henkilöstökuluista puhuttuaan Granqvist halusi kuitenkin muistuttaa, mikä on hänen mielestään edelleen sivistyksen palvelualan olennaisin tuottavuustoimi: ”tarkoituksenmukainen palveluverkko”. Suomeksi sanottuna tuo on käytännössä tarkoittanut yleensä toiminnan keskittämistä ja pienten yksiköiden lakkautuksia.
Sivistyslautakunnan puheenjohtaja Marju Markkanen (sd.) halusi Granqvistin kertovan päättäjille, mitä kaupunginjohtajan talousarvioesityksessä esitettyjen säästöjen toteutus tarkoittaisi. Granqvistin mukaan se tarkoittaisi, että ”kaikki vedetään minimiin”, esimerkiksi koulujen tuntikehys. Myös erityisopetuksen järjestelyissä säästöt todennäköisesti näkyisivät.
Granqvist toivoikin, että mahdollisia säästöpäätöksiä tehdessään poliitikot ottavat asiasta vastuun eivätkä jätä virkamiehiä syntipukeiksi.
– Kyllä me se hoidetaan, jos niin päätetään, mutta toivotaan sitten poliittista tukea.
Granqvist esittikin oman puheenvuoronsa lopuksi seinälle heijastettuna ”sivistysjohtajan unelman”, joka oli suora ehdotus toimialan taloutta miettiville päättäjille: ”Määritellään taso, johon sivistyspalvelut asettuvat. Jos pitää leikata, sitten leikataan. Hyväksytään poliittisesti leikkauskeinot ja sitoudutaan niihin. Ei heiluta ylös ja alas, se vie kaikilta voimat - kuntalaisilta, poliitikoilta, työntekijöiltä, johdolta. Sen jälkeen hoidetaan kaupungin elinvoimaa niin, että sivistyspalvelut saa rauhassa keskittyä työhönsä kuntalaisten palvelemisessa. Lopetetaan loputtomat säästöohjelmat. Pidetään yllä tarkan euron taloutta, budjettiylityksiä ei suvaita”.
– Kaikkein raskainta on se, että heilutaan ylös ja alas, Granqvist painotti vielä erikseen.
Ehdotus tuntuikin saavan myös vastakaikua poliitikoilta.
– Toivon että pidetään yhdessä puolueiden väliset neuvottelut, missä sovitaan, mitä halutaan sivistykseltä. Toivon, valtuuston suurimman ryhmän ottavan koppia, edelliset neuvottelut olleet aika mitättömiä, kommentoi Jouni Kaikkonen (vihr.).
Kaupungin taloudesta huolestuneiden päättäjien keskuudesta onkin kuulunut myös ihmettelyä siitä, onko sivistyspalveluissa tehty kaikki voitava toiminnan tehostamiseksi. Esimerkiksi Francis McCarron (kok.) muistutti äskettäin valtuuston kokouksessa, että menot ovat kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana huomattavasti nopeammin kuin inflaatiolukujen perusteella voisi olettaa.
Sivistyksen palvelualuejohtaja Tiina Granqvist kävikin valtuustoseminaarin esityksessään läpi myös menneiden vuosien menokasvun taustoja. Hänen mukaansa ”löysät otettiin pois” jo vuosina 2013–2015. Vuonna 2016 tapahtunut Lahden ja Nastolan yhdistyminen aiheutti Lahden kuluihin luonnollisen hyppäyksen, kun toiminta laajeni. Myös erilaiset uudet lakisääteiset velvoitteet ovat osaltaan lisänneet kuluja, Granqvist kävi asiaa läpi valtuutetuille uudistus uudistukselta. Merkittävä vaikutus on ollut myös vuokrakuluilla, jotka ovat nousseet uusien ja peruskorjattujen tilojen myötä. Hankkeiden aikana rahaa puolestaan on mennyt väistötiloihin.
Yhteenvetona Granqvist totesikin, että edellä mainitut seikat huomioiden toimintakulujen reaalikasvu on ollut rahan arvon muutos huomioiden negatiivinen.
Sivistyksen kovat vuokrakulut ovatkin mietityttäneet päättäjiä. Asiaa on tarkoitus käydä läpi tilojen rakennuttamisesta vastaavan tilakeskuksen kanssa, mutta sitä kautta ei ole luvassa apuja vielä aivan lähiaikojen talouskurimukseen.
– Pitää löytää jokin tapa, jolla me rakennetaan meidän koulut ja päiväkodit halvemmalla. Ne eivät voi maksaa 5 000 euroa neliö, kommentoi kaupunginhallituksen konserni- ja tilajaostossa istuva Toni Putula (kok.).
Hän mainitsi tässä yhteydessä esimerkinomaisesti rakennushankkeiden materiaalivalinnat. Yksi ratkaisumalli on päiväkotirakentamiseen kaavailtu yhtenäinen konsepti, jonka toivotaan tuovan tehokkuutta rakennushankkeisiin.