Lahden kaupunginteatteri tarjoaa ensi kevään ohjelmistossaan täyslaidallisen politiikkaa, tai ainakin faktaa ja fiktiota sen vaiheilta, kun tammikuussa ensi-iltaan saapuu teatterinjohtaja Ilkka Laasosen sanoin kaksi ”poikkeuksellisen mielenkiintoista” kantaesitystä.
– Toinen kuvaa demokraattisen maan prosesseja, ja toinen ei, Laasonen luonnehtii kahta tuotantoa, joiden keskiössä ovat diktaattoripresidentin vastustaja ja demokraattisen presidentin puoliso.
Ne avaavat samalla juhlavuoden 2023; ammattimainen teatteritoiminta Lahdessa täyttää 100 vuotta, ja kaupunginteatterin rakennus 40 vuotta.
Keväällä työryhmää ohjaaja Anne Rautiaisen mukaan suorastaan hirvitti, käsitteleehän Totuuden hinta trillerimäisellä tavalla valtiotason terrorismia ja entisen Venäjän turvallisuuspalvelun (FSB) agentti Aleksandr Litvinenkon murhaa.
– Tässä teoksessa brittiläinen taitava draaman rakentaminen konkretisoituu hienolla tavalla, Rautianen lupaa.
Lucy Prebblen näytelmä pohjautuu toimittaja Luke Hardingin kirjaan Vaiennettu. Teatterissa se esitettiin ensi kertaa Lontoossa 2019.
Lahtelaisessa Suomen kantaesityksessä Mikko Pörhölän esittämä Litvinenko makaa myrkytettynä sairaalassa, kun englantilainen etsivä ja vaimo Marina Litvinenko (Saana Hyvärinen) ryhtyvät selvittämään käänteitä.
– Hyvään peribrittiläiseen tapaan tarinaa on höystetty aika paljon huumorilla, on jopa karnevalistisia kohtauksia välissä, Rautiainen jatkaa.
Hirtehistä huumoria tuottavat muun muassa kaksi FSB:n ”toheloa” agenttia, jotka viljelevät radioaktiivista poloniumia sinne tänne Lontoota ennen onnistumistaan.
Harvemmin sitä pääsee elävää diktaattoria näyttelemään.
Ilkka Laasonen
– On sanottu, että niiden oli pakko etsiä kaksi todella tyhmää agenttia, koska kukaan yhtään järkevä ihminen ei olisi siihen lähtenyt niin vaarallisen aineen kanssa.
Kuumottava aihe on edelleen, mutta teatterintekijöiden huojennukseksi soraäänet presidenttiä ja sotarikollista Vladimir Putinia kohtaan ovat voimistuneet laajasti.
Tuore näyttelijäntaiteen professori Jarkko Lahti esittää Putinia, jonka valtaannousu kulkee päätarinan rinnalla. Putin myös kommentoi näytelmää sivusta omilla totuuksillaan.
– Harvemmin sitä pääsee elävää diktaattoria näyttelemään, Laasonen huomioi.
Litvinenko halusi puhua totta Venäjästä, mutta levitti itsekin huhuja Putinista.
– Siitä pidän, että tässä näytelmässä häntä ei esitetä yksiselitteisen hyvänä. Myös hän teki moraalisesti arveluttavia ratkaisuja, ohjaaja Rautiainen kuvailee.
Ensimmäistä kertaa näyttämöllä nähdään puolestaan Minä, Tellervo. Se kuvaa Tellervo Koiviston tuntemattomampia puolia politiikan tekijänä, presidentti Mauno Koiviston puolisona ja yksityishenkilönä.
Ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanaista kiinnostavat suomalaisten vaikuttajien tarinat.
– Olen syntynyt vuonna 1980, ja hän on ollut minulle se ensimmäinen nainen, idoli ja ikoni, Iivanainen viittaa Tellervo Koivistoon.
Anna Krogeruksen kirjoittaman näytelmän päähenkilöä esittävät nuorena Tellervona Liisa Vuori, keski-ikäisenä Laura Huhtamaa, sekä entisenä presidentin puolisona Annukka Blomberg.
– Tarina ei ole ihan perinteinen elämäkertanäytelmä, eri ikävaiheita seurataan prisman kaltaisesti, Iivanainen kertoo.
Tapani Kalliomäki on Mauno Koivisto ja Anna Pitkämäki on näytelmäkirjailija Aura Kiiski, joka tapaa kuvitteellisessa kehystarinassa Tellervon aikeenaan tehdä hänestä näytelmä.
Minä, Tellervon lähtöpisteenä on Koiviston varhaiskeski-iän vaihe ja luopumisen teema puolisonsa uran edetessä presidenttiyteen.
– Tellervo joutuu ja pääsee luopumaan tavallisena ihmisenä olemisesta, ja toimimaan jatkuvan julkisen huomion alla, Iivanainen kuvailee.
Tekijäkaksikko myös spekuloi tunne-elämän kokemuksilla.
– Keskitytään paljon itseksi, Tellervoksi, tulemisen kysymykseen. Mistä hän on löytänyt identiteettinsä rakennuspalikat?
Iivanainen ja Krogerus tulkitsevat Koiviston kokeneen, ettei hän valtuustossa ja eduskunnassa pystynyt edistämään asioita kuten halusi.
– Nykyään kuulee paljon sitä narratiivia että ”paloin loppuun” tai ”perhe tuli tärkeämmäksi”, mutta nousee kysymys siitä, onko demokraattisissa malleissa todellisuudessa mahdollisuus vaikuttaa, ja minkälaista ihmistä vaatii niissä toimiminen, Iivanainen pohtii.
Lahden kaupunginteatterin kevään ensi-illoissa Minä, Tellervo 18.1. Eero-näyttämöllä ja Totuuden hinta 21.1. Juhani-näyttämöllä.