”Tästä lajista ei lähdetä formuloihin tai NHL:ään.”
Ossi Oikarisen toteamus kertoo yhden syyn, miksi kiihdytysautoilusta on muutaman viime vuoden aikana muodostunut koko lahtelaisperheen kesiä rytmittävä ja sopivan rento harrastus.
Kun Helmi, 13, ja Anton Oikarinen, 11, starttaavat suoran päästä junioriluokkansa lähdöissä, ei radan reunalta auta huutaa ohjeita, eikä siihen ole tiiviin kisaviikonlopun tiimellyksessä aikaa saati tarvettakaan.
– Heillä on omat mekaanikkonsa Riina Raussi ja Lauri Kähäri. On hyvä oppia yhteistyökykyä tekemällä asioita muidenkin kanssa, isä Ossi Oikarinen näkee.
Hänestä isän rooli on lähinnä tuoda kalusto paikalle, ostaa polttoainetta ja auttaa moottoreiden huoltamisessa.
– Molemmille lapsille on tarjottu mahdollisuus ajaa, ja molemmat ovat halunneet, mutta tämä on edelleen harrastus, ei pakko, isä painottaa.
Kiihdytysautoilun voi aloittaa Junior Dragster -luokassa jo 8-vuotiaana autoilla, jotka vastaavat suorituskyvyltään nopeita katuautoja. Tyttöjä ajaa sarjassa jopa hieman enemmän kuin poikia.
– Tässä lajissa sukupuolella ei ole merkitystä. Kaikki kuljettajat ovat kovia vastuksia, Ossi tietää.
Siitä huolimatta perheeseen tuli päättyneeltä kaudelta kolme SM-mitalia; Helmille kultaa ja Antonille hopeaa junioreista, ja Ossille kultaa Pro Street -luokasta.
Tässä lajissa sukupuolella ei ole merkitystä.
Ossi Oikarinen
– Eihän kausi juuri paremmin olisi voinut mennä. Mitä enemmän ikää tulee lisää ja oppii ajamisesta, alkavat suoritukset olemaan varmempia, Ossi arvioi jälkikasvunsa suorituksia.
F1-insinöörinä ja tv-asiantuntijana parhaiten tunnettu Oikarinen, 52, ei ole erityisen kokenut kiihdytysautoilija itsekään, vaan hakeutui muutama vuosi sitten rata-autoilun sijaan tietoisesti erilaiseen harrastukseen, jonka hän kokee yhteisölliseksi ja sosiaaliseksi.
– Se hetki ajetaan kilpaa, mutta varikolla kaikki auttavat toisiaan ja tekevät yhdessä hommaa. Jos jollakin on autossa ongelmia, niin yritetään auttaa, että päästään ratkaisemaan paremmuus lähtöviivalla.
Vaikka kiihdytysautoilu ei äkkiseltään ehkä kuulosta ”perhelajilta”, tukevat sen ominaispiirteet eri sukupolvien osallistumista.
– Tässä ei ajeta ovi ovea vastaan, vaan tehdään oma paras suoritus, ja jos kaveri tekee paremman, niin ei voi muuta kuin ottaa hatun pois päästä ja kumartaa.
– Toinen juttu on, että lapsilla on mahdollisuus ajaa samoissa kilpailuissa. Radalla sellaisia luokkia ei SM-tasolla oikein löydy, Ossi perustelee valintaa.
Pro Street -luokkaan nuoret pääsevät rajoitetusti 16- ja täysipainoisesti 18-vuotiaina.
Silloin puhutaan jo todella suurista ja pienistä numeroista; 10-litrainen moottori, 1 250 hevosvoimaa, vääntöä 1 500 newtonmetriä, nollasta sataan 1,1 sekuntia. Ossi Oikarinen pitää lajia silti varsin turvallisena.
– Loukkaantumisriski perinteisissä urheilulajeissa on varmaan suurempi kuin tässä lajissa.
Kiihdytysautossa kuljettajalla on tulenkestävä ajopuku, niin sanottu Hans-niskatuki, monipisteturvavyöt ja ympärillä vankat turvakaaret, sekä pehmusteita kypärän ympärillä.
– Kyllä turvallisuus on viety aika pitkälle. Sekä isot autot että junioriautot runkokatsastetaan muutaman vuoden välein, ja runko on suunniteltu niin, että se menee keulasta kasaan kuskia suojaten.
Kustannuksiltaan laji ei ole niin kallis kuin miksi moottoriurheilu joskus mielletään. Juniorien kiihdytysauton voi Oikarisen mukaan hankkia käytettynä 3 000–6 000 eurolla. Metanolia kuluu joidenkin kymmenien eurojen arvosta, ja kilpailumaksu noin 5–8 ajoviikonlopun sarjassa 180 euroa kilpailulta.
– Oikeastaan suurin kuluerä on kilpailuihin matkustaminen, syöminen ja majoittuminen. Ruotsissa Tierpissa käyminen on yleensä meille kauden kohokohta.
Kiihdytysautoilu tarjoaa ohessaan fysiikan oppitunnin. Esimerkiksi ilman lämpötilaa, kosteutta ja painetta, sekä tuulen voimakkuutta ja suuntaa seurataan erittäin tarkasti, koska itse kiihdytyksessä tähdätään kullekin luokalle asetettuun tavoiteaikaan tuhannesosien tarkkuudella.
– Yleensä se on kuitenkin mekaanikkojen homma huolehtia ja laskea.
– Itse pitää osallistua auton huoltoon. Helmi esimerkiksi vaihtaa öljyt junnuautoihin. Nuoresta iästä alkaen pysyvät työkalut kädessä, Ossi Oikarinen sanoo.
Menestymisestä huolimatta pelikirja säilyy samana ensi kaudellakin.
– Tärkeintä on, että vietetään mukavia viikonloppuja ja on kavereita radalla, ja että nautitaan kilpailusta.
Tutustu kiihdytysautoiluun osoitteessa FHRA.fi