Sinfonia Lahden ylikapellimestari Dalia Stasevska ei suostu seuraamaan etäältä, kun Venäjän rikollinen sotaretki runtelee hänen synnyinseutujaan Ukrainassa. Viime viikon Stasevska vietti jälleen kuukausittaisella avustusmatkalla viemässä Ukrainaan muun muassa japanilaisvalmisteista lava-autoa ja päijäthämäläisiä villasukkia.
Lahdesta Lviviin on Puolan Varsovan kautta yli 1 500 kilometrin matka, jonka hän ajoi itse: ensimmäisenä päivänä 12 ja toisena 11 tuntia.
– Kyllähän se on aika rankka reissu, mutta väsymys ei paina vaakakupissa kovin paljoa. Tärkeällä asialla oltiin kuitenkin liikenteessä, sanoo maanantaina kotoaan Helsingistä puhelimitse tavoitettu Stasevska.
Maanantaina uutisoitiin myös laajasti Venäjän uusista raukkamaisista iskuista siviilikohteisiin Kiovassa sekä juuri Lvivissä.
Muuttiko tämä uusin käänne jotakin sodan kokemuksessa, kysyn.
– En tiedä, jokainen vastatkoon siihen itse, itselleni ei. Ihmettelen vain joka päivä, kuinka paljon vielä venäläisten terroristien pitää tappaa ukrainalaisia, että länsi ja USA tekisivät vihdoin ja viimein enemmän, Stasevska vastaa.
Hän huomauttaa ilmahälytysten olleen arkea jo seitsemän kuukauden ajan.
– Itsekin istuin pommisuojassa Lvivissä, jossa maanantaina puolet kaupungista oli ilman sähköä ja vettä.
– Ukrainassa ei esimerkiksi ole tarpeeksi ilmatorjuntajärjestelmiä. Ne saivat suurin piirtein vain puolet alas niistä [venäläisten ohjuksista].
On vaikea pukea sanoiksi, miten paljon tämä merkitsee.
Päijäthämäläiset sukankutojat vastasivat vuolaasti Stasevskan taannoin esittämään avunpyyntöön. Vain viikossa Sibeliustalon aula täyttyi tuhansista villasukista, joita tuli odotuksiin nähden kymmenkertainen määrä.
– Olen ihan suunnattomaan kiitollinen ja onnellinen. On vaikea pukea sanoiksi, miten paljon tämä merkitsee mulle ja ukrainalaisille, että kaikki ovat niin sydämellään mukana.
Lämpimät vaatteet ovat juuri nyt tarpeen.
– Ja kuinka merkittävässä osassa suomalaisille sotilaille oli, että naiset kutoivat rintamalle villasukkia ja tumppuja, Stasevska muistuttaa yhteisestä historiasta.
Dalian linkkinä Ukrainassa on Kiovassa asuva veljensä Lukas. He aloittivat tekemään avustustyötä pian Venäjän hyökkäyksen alettua.
– Minulle ja veljelleni on ollut itsestään selvää, että se ei riitä, että annetaan haastatteluja ja pidän puheita ennen konsertteja. Haluamme auttaa konkreettisesti.
Nyt toteutettiin jo viides avustusmatka yhteistyössä järjestöjen kanssa Suomessa ja Ukrainassa.
– Heidän kanssaan keskustellaan mitä tarvitaan milloinkin ja missä.
Perille on viety ainakin ruokaa, ensiapupakkauksia, lääkkeitä, kenkiä, kerrastoja, makuupusseja sekä sadesuojia ja -vaatteita.
– Autoista on valtava pula, kun ihmisiä evakuoidaan ja viedään apua vaikeassa maastossa. Autot joutuvat usein myös tulitetuiksi.
Loppupuoliskon viikosta Stasevska harjoitteli Lvivin kansainvälisen sinfoniaorkesterin kanssa lauantai-illan konserttia, jossa soitettiin ukrainalaista klassista musiikkia. Siihen liittyy vahvaa symboliikkaa omasta maasta ja identiteetistä, jota Stasevska vertaa Jean Sibeliukseen.
– Musiikki voi pukea sellaisia asioita joita on vaikea verbalisoida. Sillä on suunnaton voima.
– On niin tärkeää näyttää, että välitämme, tuomme toivoa, ja näytämme, että seisomme heidän rinnallaan, emmekä pelkää, koska mä en pelkää, Stasevska sanoo.
Hetkeksi iloa ja toivoa kauheuksien keskelle tuonut konsertti saatiin vietyä läpi ilman keskeytyksiä.
– Kaikkihan itkivät siellä. Samalla oli onnellisuus siitä, että musiikkimme on niin kaunista, ja on oikein mitä teemme. Ukrainalaiset juoksevat tasan yhteen suuntaan, ja se on kohti voittoa.
– Niin kauan kuin ukrainalaiset ovat olemassa, me menemme ja soitamme musiikkiamme vaikka raunioihin.
Taloudellista tukea ukrainalaisille voi lähettää autaukrainaa.fi-sivustolla.