Ämpärillinen | Lahden uusin kasvusykäys alkaa tietopuolisen karjanhoitokoulun mailta, taustalla loistavaa työtä

Viime viikolla julkistettu tieto Fazerin makeistehtaan sijoittumisesta Lahteen oli uutinen, jonka ei oikeastaan pitänyt olla mahdollinen.

Pitkään vallinneen yleisen käsityksen mukaan kaupunkien ei enää kannattanut haikailla alueelleen uutta teollisuuslaitosta, joka työllistää kerralla satoja ihmisiä. Sellaisten piti olla menneen maailman juttu, kun on tapahtunut iso talouden rakennemuutos, globalisaatio ja ties mitä megatrendejä.

Sen sijaan oleellisempaa oli keskittyä siihen, että pienistä puroista kasvaa iso virta, esimerkiksi aloittelevista start up -yrityksistä.

Fazer-uutisen myötä poikkeus vahvisti säännön ja pinttynyt hokema lensi komeasti romukoppaan. Lahden tarina teollisuuskaupunkina ei ole ohi, ei sinne päinkään. Se vain saa uusia muotoja.

Avainasemassa oli Pippo–Kujalan tontti. Se on riittävän iso yrityksen tarpeisiin, se sijaitsee erinomaisella paikalla liikenteen solmukohdassa ja sinne pääsee rakentamaan nopeasti.

Ei ole sattumaa, että Lahdella oli tällainen helmi tarjolla. Kaupunki on systemaattisesti ja pitkäjänteisesti kehittänyt Pippo–Kujalan alueen tontteja myyntikuntoon, ja kehätien valmistuminen vauhditti ponnisteluja entisestään.

Alueen muuntaminen yritystonteiksi ei ole ihan halpaa muun muassa alueen pinnanmuotojen vuoksi. Koko Pippo–Kujalan tonttien esirakentaminen maksaa yhteensä noin 50 miljoonaa euroa, ja esimerkiksi viime vuoden ylijäämäisestä tuloksestaan kaupunki osoitti tarkoitusta varten 10 miljoonaa euroa.

Nyt on helppo sanoa, että ne rahat on viisaasti käytetty. Tonttien muokkauskulut maksavat itsensä takaisin tonttien myyntituloina ja ennen kaikkea verotuloina pitkälle tulevaisuuteen. Kaupunginjohtaja Pekka Timonen arvioi viime viikon tilaisuudessa varovasti, että Fazerin tehtaan vuosittainen vaikutus Lahden verotuloihin on ”kaksinumeroinen luku miljoonia”.

Kyseistä tonttia miettiessä tulee mieleen myös pieni jossittelu. Olisikohan kyseisellekin paikalle jo rakennettu jotain muuta, kenties vähemmän työllistävää toimintaa, jos läheinen Kujalan logistiikkakeskus olisi lähtenyt ajatellulla tavalla liikkeelle vuosituhannen alussa? Hankehan lykkääntyi vuosikausien valituskierteessä, johon liittyi muun muassa liito-oravia. Oliko se sittenkin lopulta onni?

Menneitä muistellessa on hyvä myös muistaa, että Fazerin tontilla sijaitsi ennen Kujalan maatalousoppilaitos. Se lopetti toimintansa jo vuonna 1979, minkä jälkeen alueella oli muuta koulutustoimintaa. Purkulupa entisille opiston rakennuksille tuli vasta 2014. Siihen asti ely-keskus oli ollut sitä mieltä, että kolmea kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaaksi luokiteltua rakennusta ei olisi saanut purkaa.

Vuonna 1927 perustetun oppilaitoksen alkuperäinen nimi oli muuten komein mahdollinen: Itä-Hämeen tietopuolinen karjanhoitokoulu. Luitte oikein. Jotenkin sopivasti ympyrä sulkeutuu nyt. Onhan Fazer korostanut tietopuolista otettaan tulevan tehtaan toiminnassa. Se tulee edustamaan viimeisintä teknologiaa ja vaatii myös työntekijöiltään entistä enemmän osaamista.

Fazerin päätös ei ole typistettävissä pelkästään siihen, että Lahdella sattui olemaan sopiva tontti tarjolla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Kaupunki rakensi Fazerille houkuttelevan kokonaispaketin, joka käsittää muun muassa koulutusyhteistyötä ja tänne muuttavan henkilöstön auttamista arjen asioissa. Lahti kutoo yhtiön tueksi verkostoa, jossa on mukana monenlaisia toimijoita, kuten kaupungin varhaiskasvatuksesta ja kouluista vastaava sivistystoimi sekä kaupungin vuokra-asuntoja pyörittävä Lahden Talot. Kaiken keskipisteessä on erikseen nimettävä projektipäällikkö, joka toimii linkkinä kaupunkikonsernin ja Fazerin välillä. Oma merkityksensä on myös Lahden ympäristötoiminnalla, joka tukee yhtiön tavoitteita.

Lahti on siis tehnyt ”aika” paljon enemmän kuin kertonut yhtiölle, että tässä meillä olisi tällainen tontti tähän neliöhintaan. Suoritus on sanalla sanoen mallikelpoinen. Fazerin konsernijohtaja Christoph Vitzthum puhui maailmanluokan esityksestä. Hän on nähnyt monenlaisia paikkakuntien mainospuheenvuoroja muun muassa perustaessaan aiemmin tehtaita ympäri maailmaa Wärtsilän palveluksessa.

Kunnia ja kiitos kaikille mukana olleille. Huomionarvoista oli, että uutisen tultua julki poliitikot yli puoluerajojen näyttivät antavan erityistä tunnustusta kaupunginjohtaja Pekka Timoselle, niin vaikeaa kuin se olikin joidenkin kommenttipalsta-aktivistien hyväksyä.

Viime viikon ison uutisen myötä on vielä syytä saattaa laajempaan tietoisuuteen eräs Fazeriin ja Lahteen liittyvä pieni kertomus.

Nykyisen Fazer-konsernin tarina sai alkunsa vuonna 1891, kun Karl Fazer perusti kahvila–konditorian Helsingin Kluuvikadulle. Sittemmin Oy Karl Fazer Ab on laajentanut toimintaansa voimakkaasti, ja Lahteen yhtiö tuli jo vuonna 1958 ostettuaan paikallisen Oululaisen leipomon.

Karl Fazerin nimi ei kuitenkaan jäänyt vain historiankirjojen sivuille. Yhtiön omistajasuvussa on ollut tapana nimetä jokaisen sukupolven kohdalla yksi miespuolinen jälkeläinen Karliksi. Lisäksi suvussa on ollut tapana, että suvun edustajat tutustuvat yhtiön toimintaan kunnolla tekemällä itse suorittavan portaan töitä yhtiön tuotantolaitoksissa.

Tähän liittyen oman aikamme Karl Fazer oli taannoin töissä Lahden Kärpäsenmäellä. Kuulemani mukaan yhtiön henkilökunnalla oli ainakin siihen aikaan käytössä työasut, joissa työntekijän nimi oli ommeltu rintamukseen. Karl Fazerin tapauksessa lopputulos vaikutti satunnaisen katsojan silmissä äkkiseltään vilkaistuna suunnilleen siltä, että työntekijän päälle oli sattunut jonkinlainen yhteiskäytössä oleva yleistakki, johon oli laitettu ainoastaan emoyhtiön nimi eikä työntekijän nimeä.

Niinpä joku lahtelainen työntekijä oli tauolla huomannut, että samassa pöydässä olikin joku tuntemattomaksi jäänyt uusi työkaveri. Uusi työntekijä oli havainnut epätietoisuuden ja esittäytynyt reippaasti kättä tarjoten.

– Terve, Fazerin Kalle.

Lahtelainen työntekijä oli katsonut esittäytyjää hölmistyneenä ja epäuskoisena.

– Joo, niin varmaan, ja minä olen Aku Ankka.

Tämän jutun minulle kertonut tilanteen silminnäkijä sai kuulemma kamppailla tosissaan, jotta kahvit eivät purskahtaneet suusta pöydälle. Hän tiesi, että uusi työntekijä ei sittenkään ollut kertonut Aku Ankka -juttua.

Siltä se vaikuttaa nyt vähän laajemmassakin mittakaavassa, koko kaupungin näkökulmasta. Fazer haluaa ihan tosissaan olla osa porukkaamme. Mikäpä siinä: jos satoja henkilöitä työllistävä makeistehdas toteutuu, yhtiö on Lahden ylivoimaisesti suurin yksityinen työnantaja, kun mukaan lasketaan Kärpäsenmäen tuotantolaitoksissa jo nykyään työskentelevät noin 600 henkilöä.

Yhtiön klassinen mainoslause taipuu hyvin kuvaamaan myös yhtiön nykyistä ja tulevaa merkitystä Lahdelle: Sanokaa Fazer, kun haluatte hyvää.