Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ämpärillinen | Arkiset kinat joutavat nyt tauolle

Kukaan ei voi valita syntymänsä ajankohtaa, mutta lähes kaikilla meistä oman aikamme ihmisistä on ollut poikkeuksellisen hyvä tuuri, kun onnettaret ovat arponeet hedelmöittymisemme ajankohtaa.

Olemme saaneet elää elämäämme poikkeuksellisen pitkän rauhan ja vakauden aikana. Vain kaikkien vanhimmilla ikäluokilla on enää ollut omakohtaisia muistoja toisenlaisesta todellisuudesta.

Viimeistään viime torstaina jouduimme väistämättä ravistelemaan totuttuja ajatuksiamme. Heräsimme aamuun, jolloin sota oli taas täyttä todellisuutta Euroopan ytimessä.

Omaa epämukavuuden ja epävarmuuden tunnetta ei tietenkään voi mitenkään verrata siihen, mitä ukrainalaiset ovat joutuneet kokemaan, mutta tapahtumilla on väistämättä vaikutuksensa myös suomalaisten henkiseen jaksamiseen.

Uutiset Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan osuivat ajankohtaan, jolloin oman elinaikamme tähän asti isoin poikkeustilanne oli vielä pahasti kesken. Mikäli koronapandemia tuosta hiipuu toivotulla tavalla, siirrymme käytännössä tauotta yhdestä poikkeusajasta toiseen.

Ei ihme, jos kovahermoisempaakin pikkuhiljaa ahdistaa. Jatkuvaan vakauteen ja perusturvallisuuteen tottuneiden sukupolvien psyykkistä kestävyyttä koetellaan nyt enemmän kuin koskaan elinaikanamme.

Henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta oman mausteensa tähän kriisiin tuo nykyinen informaatiotulva ja sosiaalisen median aikakausi. Tapahtumien vyöryltä on käytännössä mahdotonta välttyä, jos ei tee täydellistä ruutulakkoa tai tietoista päätöstä keskittyä vain kissavideoihin. Muussa tapauksessa sota on korviemme välissä 24/7.

Ei niin paljon huonoa ettei jotain hyvääkin.

Vielä hetki sitten monet meistä suomalaisista käyttivät hämmentävän paljon aikaa ja energiaa naputtamalla näppäimet sauhuten omia näkemyksiään sukupuolineutraaleista liikennemerkeistä, Afrikan tähti -pelistä tai Reissumies-leipien pakkauksesta. Mikä nyt milloinkin sattui olemaan päivän some-kohun ja identiteettipoliittisen väännön aiheena.

Ihmiset näyttivät jakaantuneet peruuttamattomasti kupliin, jotka puhuvat jatkuvasti toistensa ohi ja joilla ei ole mitään yhteistä. Vastaavasti politiikka oli pitkään näyttänyt siltä, että aivan liian monelle olennaisinta tuntui olevan koko ajan oman profiilin nostaminen ja jatkuvan hajuraon pitäminen niin sanottuun vastapuoleen, oli asia mikä tahansa.

Tämäkin muuttui sormia napsauttamalla viimeistään siinä vaiheessa, kun Vladimir Putin oli pitänyt ensimmäisen pahaenteisen puheensa. Kaikkien eduskuntaan valittujen puolueiden edustajat puhuivat televisioidussa keskustelussa tilanteesta hyvin yksimielisesti.

Sosiaalisessa mediassa tapahtui ihmeitä, joiden ei pitänyt vielä jokin aika sitten olla mahdollisia. Esimerkiksi vasemmistoliittolaisten nähtiin tykkäävän perussuomalaisten Jussi Halla-ahon ulkopoliittista Twitter-ketjusta.

Sähköpostiin kilahti tiedote, jossa kaikkien poliittisten puolueiden nuorisojärjestöjen puheenjohtajat ilmoittivat yhteisestä mielenosoituksestaan Venäjän suurlähetystön edustalla.

Viime päivien tapahtumat kertovat aika paljon meistä suomalaisista. Arjessa saatamme olla keskenämme tukkanuottasilla kaikesta mahdollisesta, mutta tiukan paikan tullen siirrämme päivänpäälliset erimielisyytemme syrjään. Ymmärrämme, että turvallisuuspolitiikassa on kyse omaa persoonaamme ja poliittisia aatteitamme isommasta asiasta.

Tällainen yhtenäisyys on iso vahvuus näinä kuohuvina aikoina. Olemme tässä mielessä paljon paremmassa tilanteessa kuin vaikkapa amerikkalaiset, jotka ovat hautautuneet sisäisissä maailmankatsomuksellisissa taisteluissaan paljon syvemmälle poteroihinsa.

Suomen kansallinen yhtenäisyys on myös eurooppalaisittain poikkeuksellisen korkea. Siitä kertoo esimerkiksi tilasto, jonka mukaan maanpuolustustahto on täällä kovempi kuin missään muualla.

Olen myös sitä mieltä, että tuo tietynlainen yhtenäisyys ja tunne samaan joukkueeseen kuulumisesta yli aaterajojen on merkityksellistä myös henkisen jaksamisen kannalta.

Tästä on syytä pitää kiinni, vaikka vieraan vallan piikkiin toimivat trollit yrittävätkin jatkuvasti iskeä jakolinjoja väliimme.

Helppohan meitä on yllyttää tukkanuottasille keskenämme, mutta trollien perimmäinen tavoite jää sittenkin saavuttamatta. Meillä on edelleen vahva yhteisymmärrys siitä, kuinka tärkeää on huolehtia maamme koskemattomuudesta uskottavan maanpuolustukseen avulla. Se on myös paras tae sille, että meillä on vapaus väitellä kaikesta mahdollisesta muusta niin paljon kuin sielu sietää.

Kaikki tämä voi hyvinkin päätyä vielä siihen, että Suomi liittyy Naton jäseneksi, ja siitä Putin saa onnitella itse itseään.

Viime päivien aikoina olemme väistämättä nähneet kaikenlaisia rinnastuksia vuosiin 1939–1944. Niiden käytössä on syytä olla tarkkana, jotta emme tule paisuttaneeksi uhkakuvia korviemme välissä yhtään suuremmiksi kuin aihetta on.

Tästä huolimatta en malta olla kaivamatta esille yhtä sotavuosien tekstinpätkää, koska mielestäni se toimii erinomaisena ohjenuorana myös nykyisessä informaatiosodassa, jota käydään kaiken aikaa ajan myös meidän kuvaruuduillamme ja älypuhelimissamme.

Suomalaiset evakot saivat matkaan lähtiessään napakan kirjallisen ohjeistuksen, jossa oli neuvottu muutakin kuin tavaroiden pakkaamisen ja kokoontumispaikkojen tapaisia käytännön asioita: ”Muista että pienikin hermostuneisuus tarttuu ja suurenee ja aiheuttaa väestössä sekasorron, josta koituu vahinkoa kaikille ja ehkä eniten itsellesi. Säilytä harkintakykysi ja toimi niin, että se koituu kaikille yhteiseksi hyväksi. Rauhoita muitakin, jos havaitset heissä hermostuneisuutta”.

Kerrassaan mainioita ohjeita aivan normaaleihinkin oloihin, epävarmuuden ajoista puhumattakaan.

Ohjeistuksen huipentaa alleviivattu ja lihavoitu virke, joka sopii sellaisenaan sovellettavaksi tänäkin päivänä: ”Rauhallisuus on suomalainen hyve ja sinä olet suomalainen”.