Huoli omasta veljestä ja synnyinmaasta – Sinfonia Lahden Dalia Stasevska ei olisi voinut uskoa hyökkäämistä synnyinkaupunkiinsa Kiovaan

Vielä kaksi viikkoa sitten Dalia Stasevska toivoi, että tilanne Ukrainan ja Venäjän välillä saataisiin rauhoitettua diplomatian keinoin.

Tuolloin haastattelumme lahtelaisessa ravintolassa polveili Sinfonia Lahden orkesterityöskentelyn ja ylikapellimestarin oman kansainvälisen uran vaiheilla, mutta arkiset asiat jäävät väistämättä taka-alalle, kun kohtalo heittää eteen täysimittaisen sodan kahden valtion välillä.

Tämän viikon maanantaina kuulumisia päivitettäessä Stasevska on työmatkalla Yhdysvalloissa, mutta ajatuksissa päällimmäisenä on huoli hänen Lukas-veljestään. Lukas Stasevskij asuu ja opiskelee elokuvaohjaajaksi Kiovassa, suvun kotikaupungissa, jossa Daliakin syntyi, mutta varttui perheensä kanssa Tallinnassa viisivuotiaaksi.

– Pyrimme aina aamulla ja illalla olemaan yhteydessä. Yleensä ne ovat aika lyhyitä viestittelyjä, kyselen onko kaikki kunnossa, ja hän vastaa ”kaikki on ookoo”, Stasevska kertoo yhteydenpidosta veljensä kanssa.

Kiovassa on ulkonaliikkumiskielto, ja asukkaat seuraavat viranomaisten tiedotusta Telegram-sovelluksen kautta.

– Ilmasireenit soivat, ja kuuluu jatkuvia taistelun ääniä. Se on nyt uutta, päivittäistä todellisuutta siellä. Ei siellä hirveästi pysty nukkumaan, kun joutuu ravaamaan asunnon ja pommisuojan väliä.

Huoleen omasta veljestä yhdistyy nyt pelko koko synnyinmaan itsenäisyydestä.

– Miten sen nyt voisi kuvailla, kaikennäköisiä tunteita on joutunut käsittelemään, tämä on ollut yhtä vuoristorataa. Kaksi ekaa päivää olivat aika järkyttävät, olin sekaisin pelosta.

– Suunnaton huoli on ollut siitä, että Ukraina jätetään täysin yksin, kuten vuonna 2014, kun ihmiset jäivät ihmettelemään, kenen vihreät miehet kaduilla ovat, eikä Putinin pysäyttämiseksi tehty käytännössä mitään.

Ennen viime torstaita Stasevska kertoo pohtineensa veljensä kanssa, että jos Venäjän on pakko sotaan ryhtyä, olisi Kiovan sijaan kohteena kenties itäisin alue Donbass, jonka voi tässä rinnastaa Suomen Karjalaan.

– Ajateltiin, että olisi silkkaa hulluutta hyökätä Kiovaan.

Muut maat ovat viime päivinä laajasti tuominneet Venäjän toimet ja pyrkineet tukemaan Ukrainaa.

– Olen tosi ylpeä ja kiitollinen siitä, että maailma on oikeasti yhdistynyt niin vahvasti puolustamaan Ukrainaa, ja asettunut hallintoa ja [ Vladimir] Putinia vastaan.

– Ei Venäjää vastaan, vaan hallintoa, Putinia ja hänen tukijoitaan vastaan, Stasevska alleviivaa.

Hän uskoo, että Venäjällä vallitsevan hirmuhallinnon kukistamiseen tarvitaan toimia myös maan sisältä, mihin erilaiset taloudelliset ja toiminnalliset pakotteet voivat ohjata.

– Kun venäläiset eivät kykene jostain syystä ottamaan maataan haltuun ja kaatamaan diktaattoria, tämä on ainoa keino, jolla voidaan ei-sotilaallisesti vaikuttaa, kun se maa eristetään kokonaan. Ehkä tällä tavoin saadaan herätettyä venäläiset vastustamaan diktatuuria, koska me tarvitsemme venäläisiä siihen myös, ei se muuten kaadu.

– Toivon, että maailma tekee kaikkensa, että Putin ja hänen hallintonsa saadaan kaadettua.

Ukraina on Stasevskan näkemyksen mukaan ollut jo pitkään Venäjälle ”pakkomielle”.

– Ukrainalle tässä ei ole mitään uutta. Ukraina on ollut yli kolmesataa vuotta Venäjän alaisena, ja Venäjä on hengittänyt niskaan koko ajan.

– Venäjä ei vain pysty antamaan Ukrainalle rauhaa olla eurooppalainen maa, mitä se on aina halunnut olla.

Stasevskan mielestä konfliktiin liittyy Venäjän kaipuuta valtaan ja etupiiriajatteluun.

– Esiintyy propagandaa, että Ukraina olisi osa Venäjää, mikä on täyttä potaskaa. Kiovan suurruhtinaskunta oli kauan ennen Venäjää. Historia on täysin päinvastainen. Moskova perustettiin vasta Kiovan jälkeen.

– Se on venäläistenkin kannalta traagista. Sen sijaan että käyttäisivät rahat omaan maahansa ja hyvinvointiinsa, niin aina kun tulee ongelmia sisäpuolella, ne kalistelevat sapeleita ulospäin.

Ukrainan rakentuminen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on ottanut aikaa.

– Muistoa itsenäisyydestä ei ole. Esimerkiksi Baltian maat ovat upeasti nousseet jaloilleen, koska niillä oli vielä muisto itsenäisyydestä.

Stasevskan mukaan Ukrainassa on vaiettu historiasta, jossa maata sorrettiin vuosisatojen ajan, ja terrori kulminoitui Stalinin hirmuhallinnon aikana. Syntyi niin sanottu juurettomien sukupolvi, ihmiset pakkovenäläistettiin.

– Se trauma ei korjaannu yhdessä sukupolvessa, se vaatii seuraavat sata vuotta.

Ennen meneillään olevia sotatoimia Sinfonia Lahden ylikapellimestari Dalia Stasevska ei kokenut ongelmalliseksi esiintymistä Venäjällä, jossa orkesteri on aktiivisesti vieraillut, ja uusiakin käyntejä on suunniteltu.

– Venäläinen klassinen musiikki on niin valtava osa repertuaariamme, rakastamme sitä. Sillä tasolla ei ole mitään ongelmaa, Stasevska sanoo.

Tilanne on nyt toinen, vaikka Stasevska näkee yhä kulttuurin epäpoliittisena maaperänä.

– Uskon siihen edelleen, mutta jossain menee raja, ja tässä se raja kyllä menee. En näe itseäni esiintymässä Venäjällä pitkään aikaan.

Stasevska kuvailee osuvasti, kuinka tällaisessakin tilanteessa pitää kyetä erottamaan eri asiat ja termit toisistaan.

– Venäläistä musiikkia en lakkaa johtamasta ja soittamasta. Meillä on tulossa Kevätjuhla-konsertti, jossa on täysin venäläistä musiikkia. Se soitetaan, todellakin.

– Vastustan ylipäätään russofobiaa ja rasismia, näitä asioita ei pidä sekoittaa keskenään.

Välillisesti sota vaikuttaa kulttuuriinkin – kuten venäläiset säveltäjätkin aikoinaan kärsivät, Stasevska muistuttaa.

– Pari viikkoa sitten johdin Lontoossa Rahmaninovia, joka pakeni Venäjältä. Olen johtanut Mosolovia, joka istui gulagissa, ja Shostakovitshia, joka jotenkin selvisi hengissä Stalinin alla.

– Musiikki kuuluu kaikille, se on ainoa kieli, jos ei enää osata puhua. Musiikki voi toimia siltana, mutta musiikkiakin tärkeämpää on ihmishenki, sitä pitää puolustaa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut