”Mummi hyppää!” – aikuisten mäkihyppykoulun osallistujat yllättivät valmentajan

Soili Hirvonen odottaa Karpalon K15-mäen puomilla Kalle Mäkelän lähtömerkkiä. Aatu Raninen

Aatu Raninen

Lunta tupruttaa ja tuuli tuivertaa, kun Riikka Tervahartiala asettelee suksiaan Karpalon mäkihyppyrin tasanteella.

Paikalle on saapunut lehdistön lisäksi läheisiä ja muita kiinnostuneita, koska tänään Lahden Hiihtoseuran järjestämä aikuisten mäkihyppykoulu on laskemassa ensimmäisiä oikeita hyppyjään. Riikan valmistautuessa alhaalta kuuluu harvemmin mäkimontussa kuultu huuto:

”Mummi hyppää, mummi hyppää!”

Onnistuneesti alhaalla on jo ensimmäisenä K6-mäen läpilaskenut porukan nestori Pekka Tervahartiala.

– Herranjestas minkälaiset sukset ja monot nämä ovat, hän päivittelee.

– Kun olen Salppurin mäessä kilpailunjohtajana, niin täytyyhän joskus mäestä itsekin laskea!

Huimapäiden laji osoittaa tänään lempeämmät puolensa.

Aikuisten mäkihyppykoulu on valmentaja Kalle­ Mäkelän mukaan ollut puheissa ennenkin.

– Nyt todistetaan historian havinaa, tämä on pilottiryhmä. Kukaan ei tiedä, että Lahdessa olisi vastaavaa ollut ikinä.

– Se varmaan juontaa siihen, että moni on mieltänyt mäkihypyn olevan vain kilpaurheilulaji, joka on aloitettava nuorena, itsekin vanhemmalla iällä mäkihypyn aloittanut Mäkelä pohtii.

Myyttiä murtava ryhmä koostuu kahdeksasta osallistujasta, jotka ovat juniorihyppääjien vanhempia, ikäskaalaltaan noin 38–55 vuotta.

– He ovat tosi innostuneita, ja joukossa on lahjakkuutta.

Huomenna varmasti löytää uusia lihaksia.

Mäkihyppykoululainen Mika Turunen

– Hypyt näyttävät tosi lupaavilta, Mäkelä kehuu katsellessaan suorituksia, jotka alkavat kierros kierrokselta parantua läpilaskuista ponnistuksiksi.

Ihan näin pitkälle ei vielä liidelty, vaan Riikka Tervahartiala näyttää loppuliu’un mallia K6-mäessä. ”Olen odottanut mäkeen pääsyä monta vuotta, mutta yksin ei tulisi lähdettyä. On ollut älyttömän hauskaa”, kiittelee aikuisten mäkihyppykouluun osallistunut isoäiti. Aatu Raninen

Huimapäiden laji osoittaa tänään lempeämmät puolensa. Useimmat pääsevät kokemaan kaatumisen tai pienen pyllähdyksen, mutta maltillisella vauhdilla ja tasaisella lumella ne eivät ole vaaraksi.

Mäkitamineet päällään on myös Suomen Hiihtoliiton tiedottaja Soili Hirvonen, joka sai edellisenä päivänä uutisoida hiihtäjä-Niskasten ikimuistoisesta tuplavoitosta.

– Täällä mäellä on pyöritty kuutisen vuotta siitä lähtien kun omat tyttäret aloittivat.

– Kaikki uusi kiinnostaa, ja vähän pää edellä menee joka paikkaan, ehkä myös pysyy kunnossa, Hirvonen nauraa.

Hirvosella on freestyle-hiihtotaustaa, ja Mäkelän mukaan aineksia vaikka mäkihypyn veteraanien maailmanmestariksi. Kehitys on nopeaa, sillä jo näiden harjoitusten aikana Hirvonen ja useimmat muut siirtyvät viereiseen pykälää suurempaan K15-mäkeen, startaten ensin vauhtiin puolivälin puomilta, ja lopuksi tornin huipulta asti.

– Jos on sanottu, että hyppääminen koukuttaa, niin kyllä se koukuttaa. Tästä on tullut nyt ihan 24/7-hommaa! Hirvonen huikkaa ja sujahtaa hetkeksi huoltokoppiin päivittämään live-tilannetta naisten mäkihypyn maailmancupista.

Alkutalvesta mäkikoululaisilla oli viisi kokoontumista, joissa harjoiteltiin tasapainoilua, voideltiin sukset ja opiskeltiin mäkihypyn teoriaa.

Osallistujat pääsivät kokeilemaan maajoukkueidenkin käyttämää rullamäkeä, jossa ponnistetaan liikkuvalta laudalta pehmustepatjalle.

Loput viisi treenikertaa vietetään mäessä.

– Mäkihyppy motivoi aikoinaan itseänikin pudottamaan kaksikymmentä kiloa painoa, parantamaan kuntoa ja liikkuvuuksia, Kalle Mäkelä sanoo.

– Hyppääminen on sen jälkeen niin paljon helpompaa, ja g-voimat montussa paljon pienemmät.

Osallistujien koteihin joulupukki oli jo tuonut tasapainolautoja.

– Jospa tästä lähtisi jonkunlainen aktiivisempi kuntoilu uudestaan liikkeelle, Mika Turunen tuumii.

Jo pelkästään monoilla portaiden kapuaminen ja pitkillä suksilla lähtöpuomille asettuminen on hankalaa useimmille.

– Huomenna varmasti löytää uusia lihaksia. Monoilla seistessä on koko ajan pieni kulma etukenoon, eikä pääse rentoon asentoon jalat suoraksi, Turunen kuvailee kömpelöltä tuntuvia varusteitaan.

– Hypätessä pitäisi vielä muistaa mitä hyppyrin nokalla pitikään tehdä, Soili Hirvonen lisää.

– Polvet lukkoon ja nilkat koukkuun, jotta suksen kärki nousee. Siinä on aika monta asiaa muistettavaksi sekunnin aikana, Hirvonen kertaa.

Pilottiryhmästä kasataan nyt kokemuksia, ja aikuisten mäkihyppykoulu voi Kalle Mäkelän mukaan saada jatkoa piankin.

– Kysyntää on ollut paljon, kun sana alkoi levitä, Mäkelä sanoo.

Kommentoi