Retrosuosikki teki paluun – Lahti on Suomen flipperipääkaupunki

Flipperit olivat kova sana 70-luvulla, mutta 2000-luvulle tultaessa nuo baarien nurkissa kilisseet ja välkkyneet peliautomaatit ehtivät lähes kokonaan kadota. Nyt ne ovat taas tekemässä paluuta.

Lahtea voi hyvällä syyllä sanoa Suomen flipperipääkaupungiksi, toimiihan täällä jopa flipperinharrastajien yhdistys, ja pelipaikkojakin on noussut kuin sieniä sateella.

Flipperin ilosanomaa edistävän Lahti Pinball Societyn puheenjohtajana häärii Santeri Hopeavirta. Aktiiviharrastajia on liki sata, jäseniä seurassa alle parikymmentä. Toiminta on aktiivista, omia viikkokisoja Lahdessa pidetään keskiviikkoisin, lauantaisin ja sunnuntaisin, korona-aika tietysti on rajoittanut toimintaa.

Keskenkasvuisena flipperiä pelannut Hopeavirta innostui lajista uudelleen pari vuotta sitten. Mikä flipperissä viehättää?

– Ehkä se, kun joka kone on eri tavalla haastava. Ja kun sisuuntuu, haluaa pärjätä niistä joka ikisessä ja kehittää itseään. Se on se peruskilpailuvietti, hän myhäilee.

Laji on koukuttava.

– Joka koneessa on listatulokset parhaista pisteistä. Aina on yritettävä saada oma nimi tauluun.

Ja jos taitoja riittää, lajissa pääsee kisaamaan SM- ja MM-tasollekin.

Pelikoneita on Lahden baareissa nykyään paljon, ja yksi pelihallikin kaupungista löytyy.

– Ja koneita tulee koko ajan lisää. Lahdessa on asukaslukuun suhteutettuna eniten koneita, tarkkaa lukua en osaa sanoa.

Hopeavirran mukaan laji kiehtoo eri-ikäisiä, ja mukana on myös naisia. Tulokkaille kynnys on matala ja vinkkejä jaetaan.

Fyysinen voima ei flipperissä ratkaise.

– Enemmän se on se reaktiokyky, ja silmä–käsi-koordinaatio on myös tosi tärkeä.

Tuurista flipperimenestys ei ole kiinni, vaan kyse on tekniikkalajista.

– Varsinkin uusissa koneissa alkaa olla niin paljon tehtäviä, että pitää oikeasti tietää, mihin lyö ja mistä aukeaa mikäkin ramppi. Koko ajan on pientä miettimistä. Vanhemmat ovat yksinkertaisempia.

– Itse opin katsomalla, miten muut pelasivat. Jokainen pelaa niin eri tavalla, vinkkaa Hopeavirta.

Hän pelaa flipperiä viikoittain.

– Pelaan myös virtuaalisia flippereitä, niitä löytyy pelikonsoleilta.

Vanessa, joka ei halua kertoa sukunimeään, hurahti flipperin peluuseen viitisen vuotta sitten. Hän pelaa 3–4 kertaa viikossa.

– Siinä viehättää se hallinnan tunne ja onnistumisen fiilis.

Hän tietää onnistumisen vaativan toistoja.

– Sen kyllä näkee, kuka on pelannut ja kuka ei. Harjoittelusta se on kiinni. Ja vaikkei olisi kovin hyvä pelaamaan, se on silti hauskaa!

Pelikoneita on joka lähtöön, hänen suosikkinsa ovat Attack from Mars ja Game of Thrones.

– Niitä pelatessa hurahtaa monta tuntia ja paljon rahaa, hän vitsailee.

Naisia ei katsota nenän vartta pitkin, ja aloittelijakin pääsee nopeasti lajiin kiinni, sillä kokeneemmat auttavat.

– Kuukauden sisään on helposti ok pelaaja, jos aktiivisesti käy pelaamassa.

Lajin sosiaalisuus ja kilpailut kiehtovat häntä, menestystäkin on viikkokisoissa tullut. Pelikerta maksaa euron tai pari. Mutta vaikka peliin addiktoituisi, ei se Vanessasta ole vaarallista,

– Flipperistähän ei voi voittaa rahaa. Siitä ei saa irti kuin sen pelin.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut