Pääkirjoitus: Aluevaaleissa on kyse paljosta muustakin kuin lääkäriin pääsystä

Uuden hyvinvointialueen tehtäväkenttä on paljon laajempi kuin moni voisi äkkiseltään ajatella terveyspalveluiden ympärillä pyörivän keskustelun perusteella. Hyvinvointialue vastaa esimerkiksi alueen lastensuojelupalveluista ja perheiden tukemiseksi järjestetyistä palveluista. 123RF

Miten tulevaisuudessa pääsee lääkäriin?

Aluevaalien ympärillä käytävä keskustelu kiteytyy helposti tämäntyyppiseen kysymykseen. Eikä siinä mitään, kysymys on erittäin tärkeä ja merkityksellinen meidän kaikkien kannalta.

Samalla kuitenkin helposti unohtuu, että aluevaaleissa on kyse paljosta muustakin kuin niistä tavanomaisista terveyspalveluista, joita keskivertokansalainen käyttää silloin tällöin.

Uusi hyvinvointialue pyörittää alueen sote-palveluita eli auki kirjoitettuna sosiaali- ja terveyspalveluita. Julkisessa keskustelussa tuo lyhenteen sosiaalipuoli jää helposti terveyspalveluiden katveeseen, vaikka kyse on laajasta ja tärkeästä kokonaisuudesta.

Aluevaltuusto saakin näppinsä alle lukuisia sellaisia toimintoja, joita iso osa tavallisista ihmisistä ei käytä koskaan elämänsä aikana. Hyvinvointialue vastaa esimerkiksi päihdekuntoutukseen, lastensuojeluun ja mielenterveyspalveluihin liittyvistä asioista.

Sote-palveluiden lisäksi hyvinvointialueen vastuulle kuuluu myös pelastustoimi, joten hyvällä syyllä voidaan sanoa, että yhteiskunnan olennaisin turvaverkko keskitetään isolta osin yksiin käsiin tulevassa uudistuksessa.

Hyvinvointialueen pyörittämien palveluiden valikoima on laaja ja kirjava, mutta kokonaisuudessa on nähtävissä selvä punainen lanka.

Mitä enemmän ja fiksummin rahaa pystytään käyttämään niin sanottuihin ennaltaehkäiseviin palveluihin, sitä vähemmän tarvitaan kaikkien kalliimpia palveluita.

Toimiva perusterveydenhuolto vähentää tarvetta hintavaan erikoissairaanhoitoon. Perheiden arkeen suunnatut tukitoimet ehkäisevät huostaanottoja ja kalliita lasten sijoituksia kodin ulkopuolelle. Oikeaan aikaan apua saava nuori voi puolestaan välttyä päihde- ja mielenterveysongelmien kierteeltä, minkä ansiosta ei tule tarvetta kalliille hoito- ja kuntoutusprosessille. Puhumattakaan kaikista muista hyvistä vaikutuksista, joita tuollainen oikea-aikainen tuki voi saada aikaan.

Mikään edellä mainituista asioista ei ole uusi ja yllättävä yhdellekään päättäjälle tai aluevaaliehdokkaalle, joka on edes alkeellisella tasolla perillä sote-palveluiden logiikasta. Ennaltaehkäisevän toiminnan merkitys on tunnustettu jo ajat sitten yli puoluerajojen.

Asiat olisikin todennäköisesti laitettu jo ajat sitten kuntoon, jos rahaa olisi rajattomasti käytettävissä. Koska näin ei ole, on pitänyt tehdä valintoja.

Tähän asti olemme eläneet todellisuudessa, jossa paikalliset sote-palvelut on maksettu isolta osin alueen kuntien verotuloilla. Käytännössä tämä on johtanut esimerkiksi Lahdessa siihen, että takavuosina on ollut painetta tehdä sivistystoimesta kipeitä menoleikkauksia, koska sote-kulut ovat kasvaneet odotettua enemmän. Viime aikoina sote-kuluissa ei ole tosin enää tullut vastaavia yllätyksiä, kun hyvinvointiyhtymä on onnistunut taloustavoitteissaan.

Tulevan sote-uudistuksen myötä tuosta sote-menojen ja muun kaupungin toiminnan välisestä vastakkainasettelusta päästään kokonaan eroon. Jatkossa sote-palveluiden rahat tulevat valtiolta ja toiminnan järjestäminen on uuden hyvinvointialueen vastuulla. Kaupungilta katkeaa viimeinenkin napanuora soteen.

Muutos on samanaikaisesti uhka ja mahdollisuus. Tämänhetkisten tietojen perusteella Päijät-Hämeeseen saadaan lisää rahaa sote-palveluiden järjestämistä varten, mutta silti rahaa saisi olla käytössä enemmänkin, kun otetaan huomioon väestörakenteesta johtuva palveluiden tarve.

Rahahana ei kuitenkaan ole uuden aluevaltuuston vaan valtion käsissä. Paikalliset päättäjät voivat vain yrittää käyttää käsiinsä saaman rahapotin mahdollisimman järkevästi, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti.

Iso kysymys myös on, miten hyvin kaupungin ja hyvinvointialueen välinen yhteistyö saadaan pelaamaan uudistuksen astuttua voimaan. Periaatteessa kaupungilla ei ole enää entisen kaltaista taloudellista kannustinta huolehtia asukkaidensa terveydestä, koska se ei enää itse hyödy asiasta esimerkiksi säästyneiden hoitokulujen muodossa.

Toivottavasti näin lyhytnäköinen ajattelu ei kuitenkaan koskaan pääse ajatusleikkiä pidemmälle. Kaupungin ja hyvinvointialueen edut menevät edelleen käsi kädessä. Hyvinvoivien ihmisten kaupunki voi olla myös vetovoimainen kaupunki. Pahoinvoivien ihmisten kaupungille se on huomattavasti vaikeampaa, ellei mahdotonta.

Kommentoi