Pena paiskii työpäivän lahtelaisella tehtaalla, menee sen jälkeen FC Lahden tai Pelicansin peliin ja nauttii siellä oluen.
Sinänsä tavanomainen tapahtumaketju, mutta eipä tainnut Pena tietää, että hän tuli toteuttaneeksi jokaisessa vaiheessa Päijät-Hämeen älykkään erikoistumisen strategiaa. Näin se on, koska kyseisen strategian kärkinä ovat kokonaisuudet nimeltä sportti, ruoka ja juoma sekä valmistus.
Pena on kuvitteellinen henkilö, mutta tuo älykkään erikoistumisen strategia on täyttä totta. Kas kun ei typerän erikoistumisen strategia. Nyt ollaan jo sen verran lennokkaan hallinnon kielikukkasen äärellä, että asia ansaitsee tarkempaa perehtymistä.
Väärinkäsitysten välttämiseksi on hyvä tuoda heti esille, että hupaisaa termiä ei ole keksitty paikallisissa kampaviineripalavereissa. Kyse on koko EU:n aluetta koskevasta menettelystä, jonka toteutus on lakisääteistä.
Tämän lehden pääkirjoituksen lukeneet huomasivatkin jo, että Päijät-Hämeeseenkin on juuri saatu uusi älykkään erikoistumisen strategia samassa yhteydessä, kun maakuntavaltuusto siunasi uuden maakuntastrategian.
EU:n alueella on laadittu älykkään erikoistumisen strategioita ohjelmakaudesta 2014–2020 alkaen. Tulevalla kaudella älykkään erikoistumisen rooli on korostumassa entisestään. Taustalla olevan ajatuksen mukaan kaikilla alueilla on omat vahvuutensa, joita hyödyntämällä voidaan kasvattaa alueen kilpailukykyä.
Mitä enemmän muiden maakuntien papereita katsoo, sitä selkeämmältä paikallinen viritelmä tuntuu.
Strategiaan valittuja alueen kärkiä ei voikaan vetäistä hatusta, vaan niiden on pohjauduttava todellisiin faktoihin. Kärjiksi valituilla toimialoilla on oltava riittävästi yrityksiä, koulutusta, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio- eli TKI-toimintaa ja kansainvälistymisen mahdollisuuksia. Yhtenä vaatimuksena on myös mahdollisuus paikalliseen yhteistyöhön.
Tätä taustaa vasten onkin helpompi ymmärtää, miksi paikallinen älykkään erikoistumisen strategia vaikuttaa lennokkaasta nimestään huolimatta niinkin konkreettiselta ja maanläheiseltä.
Kenenkään paikallisia oloja tuntevan ei tarvitse ihan hirveästi ihmetellä, miksi strategian kärjiksi ovat nousseet juuri sportti, ruoka ja juoma sekä valmistus.
Maakunnan urheiluperinteet ja suurtapahtumat tunnetaan kansainvälisestikin. Sportti-termi kattaa näppärästi myös kaiken hyvinvointimatkailuun liittyvän paikallisista urheiluopistoista alkaen.
Elintarviketeollisuus on paikallisen elinkeinoelämän yksi kivijaloista, joka on tehnyt myös viime aikoina merkittäviä uusia investointeja alueelle niin ruoka- kuin juomapuolella.
Valmistava teollisuus ei ole toki ole enää ihan samassa iskussa kuin Lahden kiivaimpina kasvun vuosina, mutta yhä tänä päivänä alueen teollisuus kestää monipuolisuudessaan vertailun melkeinpä mihin muuhun Suomen alueeseen tahansa.
Yksikään älykkääseen strategiaan valituista kärjistä ei vaikuta väkinäiseltä ja päälle liimatulta, kuten tällaisissa tulevaisuuspapereissa helposti tuppaa käymään. Tällainen yksinkertainen kaupunkilehden päätoimittajakin ymmärtää kärkien todellisen merkityksen.
Älykkääseen strategiaan on otettu myös kestävyyden teema, jonka sanotaan läpileikkaavan kaikkia kolmea kärkiä. Näin esimerkiksi Lahden profiloituminen ympäristökaupungiksi on sisään leivottu strategian perusominaisuus.
Tuo onkin erittäin tärkeä näkökulma, joka vaikuttaa nykyään kaikkeen. Kestävyysnäkökulman huomioiminen onkin elintärkeää esimerkiksi paikalliselle teollisuudelle. Voidaanko puhua loistavan menneisyyden lisäksi myös lupaavasta tulevaisuudesta? Vastaus riippuu pitkälle siitä, miten hyvin yritykset sopeutuvat aikamme isoon megatrendiin eli kestävän liiketoiminnan vaatimukseen.
Paikallista älykkään erikoistumisen strategiaa lueskellessa tulee melkein sellainen olo, että onko siihen valittu jopa liian tavanomaisia kärkiä.
Vilkuilin huvikseni muissa maakunnissa tehtyjä vastaavia strategiapapereita, joista monet tuntuivat olevan otteeltaan enemmän maailmoja syleileviä.
Esimerkiksi Kymenlaaksossa yhdeksi erikoistumisen kärjeksi oli valittu digitalouskärki, johon kuuluvat tarkemmin eriteltyinä datatalous, kyberturvallisuus sekä pelillisyys. Kyllä tuohon suuntaanhan koko maailma on menossa, mutta en sittenkään ole ihan vakuuttunut, ovatko nuo asiat Kymenlaakson todellisia vahvuuksia globaalilla pelikentällä.
Pohjois-Pohjanmaa puolestaan aikoo olla uudistuva ja hyvinvoiva, ilmastoviisas sekä kansainvälinen, vetovoimainen ja verkostoitunut. Mielestäni melkoisen ympäripyöreää siihen verrattuna, että Päijät-Hämeen strategiaa lueskellessa pystyy melkein haistamaan hien ja oluen tuoksut.
Aika monen maakunnan strategioissa tuntuu myös vilahtelevan jossakin muodossa kiertotaloutta ja biotaloutta, joten niiden avulla on ainakin vaikea erottua. Mitä enemmän muiden maakuntien papereita katsoo, sitä selkeämmältä paikallinen viritelmä tuntuu.
Toivottavasti tämä ymmärretään myös niissä pöydissä, joissa isojen rahojen jaosta päätetään. Tämä vaikuttaa olleen taka-ajatuksena kärkiä määriteltäessä, koska tavoitteena ovat olleet napakat nimet, jotka kääntyvät helposti myös englanniksi. Älykkään erikoistumisen strategiaa on tarkoitus käyttää kansainvälisten hankkeiden hakemisessa ja muun kansainvälisen yhteistyön yhteydessä. ”Kärjet tavallaan brändäävät aluetta, joten kärkien on oltava mieleenjääviä, erottuvia ja kiinnostavia”, todetaan paikallisessa strategiassa.
Älykkään erikoistumisen strategiasta muutetaan käytetään lyhennettä ÄES, johon törmää useammankin maakunnan papereissa. Näin se hallinnon kieli elää omaa elämäänsä. Pitkälle on tultu siitä, kun äes oli vain maatalouden työväline.
Tarkalleen ottaenhan äes on tarkoitettu pellon pintakerroksen tasaamiseen ja kuohkeuttamiseen. Sen tarkoitus on luoda hyvät edellytykset kylvösiemenen itämiselle. Samaa tavoitettahan tämä hallintokoneistossa luotu äes pyrkii toteuttamaan. Siemeninä ovat vain eurot ja peltona koko maakunta.