Lahopuu metsässä ei tarkoita ryteikköä – Lahden luonnonsuojeluvalvoja Mia Honkasen työssä ratkaisut vaihtelevat suurhankkeiden valmistelusta yhden puun kohtaloon

Kilpiäisten tikkametsä on luonnonsuojeluvalvoja Mia Honkasen lempikohteita Lahdessa. ”Tämähän on aivan mahtava metsä”, hän sanoo paikasta, jonka moni kaupunkilainen saattaa nähdä huonoon kuntoon päästettynä ryteikkönä. Aatu Raninen

Aatu Raninen

– Kun näin peräjälkeen uhanalaisen valkoselkätikan ja pähkinänakkelin, olin ihan, että mä olen paratiisissa nyt täällä, hihkaisee Mia Honkanen istuessaan sammaloituneella rungolla.

Hän puhuu ensikokemuksistaan aloittaessaan helmikuussa Lahden luonnonsuojeluvalvojana. Honkasella pitää kiirettä laajalla työkentällä, joka ulottuu yksittäisten puiden pelastamisesta pitkospuiden korjauksiin ja suurten kaavoitushankkeiden asiantuntijalausuntoihin.

– Tämä on älyttömän hieno työ. Saa osallistua ja vaikuttaa asioihin, ja ennen kaikkea olla ulkona. Minua kiinnostaa kaikki, oli se sitten hyönteinen tai kasvi, Honkanen sanoo.

Perspektiiviä hänelle tuo asuminen ja yli kymmenen vuoden työskentely luonnonsuojelun parissa Keski-Uudellamaalla.

– Lahden omistuksessa on seitsemän tuhatta hehtaaria metsää, ja niitä hoidetaan luonnonsuojelun ja virkistyksen ehdoilla. On suosittu vanhoja metsiä ja lahopuuta, täällä on kangasvuokkoja ja suppia, Honkanen vertaa.

– Totta kai täälläkin hakataan ja harvennetaan metsää, mutta se tehdään siksi että monipuolistetaan puuston rakennetta ja parannetaan metsän kasvua, eikä ole rahallisia hakkuutavoitteita toisin kuin Keski-Uudellamaalla. Se on äärimmäisen hieno asia!

Lahden omistuksessa on seitsemän tuhatta hehtaaria metsää, ja niitä hoidetaan luonnonsuojelun ja virkistyksen ehdoilla. Se on äärimmäisen hieno asia.

Luonnonsuojelu­valvoja Mia Honkanen

Olemme Lahden ensimmäisellä luonnonsuojelualueella Ritamäellä ja sen läheisessä Tikkametsässä, jossa voi tavata kaikki Suomen tikkalajit. Mukkulan kartanon kupeessa oleva Ritamäki suojeltiin vuonna 1962.

– Tämähän on yli kymmenen hehtaaria, ei ihan pieni suojelualueeksi, Honkanen toteaa.

Luonnonsuojelussa kyse on paitsi hehtaarien määrästä myös sisällöstä, jota muun muassa Ritamäki tarjoaa hengästyttävällä tavalla: liito-oravia, koivuhiiriä, pähkinäpensaita, jalopuita, sinivuokkoja. Vuoden 2002 kartoituksessa alueelta löytyi yli 700 perhoslajia.

Honkasen puheessa vilahtaa myös sana ”hot spot”.

– Se on luonnon monimuotoisuuskeskittymä. Kun niitä suojelee tarpeeksi isoina, pystyy jo turvaamaan aika monta lajia, Honkanen selventää.

Ympärillä näkyy lehtomaista puustoa, joiden takaa pilkottaa jo pientaloja.

– Monimuotoinen puusto tarjoaa elinolosuhteita ja pystyy paremmin torjumaan tuholaisiakin. Täällä on niin hyvä lahopuujatkumo, että luonto hoitaa kaiken, ei ihmisen tarvitse siihen puuttua.

Luonnontilaan jätetty metsä ei kuitenkaan aina miellytä lähistön asukkaiden silmää, vaikka monimuotoisuus ja luontoarvot olisivatkin paratiisimaiset.

– Paljon tulee eri puolilta kysymyksiä siitä, että miksi lahopuita ei kerätä ja kaadeta lähimetsästä. Siinä on vähän haasteita selittää, miksi se on tärkeää, koska moni näkee sen ryteikkönä.

Suuremmat haasteet liittyvät kaupungin rakentamiseen. Luonnon varjelu ja maankäytön tuottotavoitteet voivat ajautua ristiriitaan.

– Luonnonsuojelu ja virkistys eivät ole rahalla mitattavissa, Honkanen toteaa.

– Uhkana on, että pikkuhiljaa nakerretaan arvokkaita luontokohteita kuten Lumo-alueita, jotka ovat potentiaalisia suojelukohteita.

Toisaalta toimiva yhteistyö voi vähentää esimerkiksi kaavoitukseen ja maankäyttöön kohdistuvien valitusten määrää viivytyksineen, Honkanen muistuttaa.

– Asiantuntijana katson esimerkiksi hankkeisiin liittyvät luonto- ja lajistoselvitykset. Tietyt lajit on selvitettävä tiettyyn aikaan vuodesta, mikä vaikuttaa valmistelun aikatauluihin.

Tyytyväinen Honkanen on muun muassa siitä, että Lahdessa jo alakouluikäisiä kasvatetaan sinuiksi metsän kanssa, ja että reitistöt nuotiopaikkoineen ovat ”Metsähallituksen tasoa”.

Honkanen korostaa viheralueiden verkoston merkitystä. Sitä ovat viime aikoina koetelleet muutokset kehätiellä ja Kujalan teollisuusalueen suunnalla.

– Niiden [viheralueiden] pitää olla jollain tasolla kytkeytynyt toisiinsa, että lajit pystyvät liikkumaan ja leviämään.

– Tarkastelen suojeluverkostoa kokonaisuutena, en niin, että pitää suojella tietty määrä uusia alueita.

Hän haluaa myös kehittää tiedottamista.

– Ehkä täällä voisi olla selkeä pääsisäänkäynti ja isompi infotaulu, joka kertoisi ihmisille kohteesta, milloin alue on suojeltu, ja miten suojelualueella toimitaan.

Kommentoi