Kävin keskiviikkona 3.11. Lahden kauniilla torilla. Sain nauttia markkinahumusta, sankoista joukoista iloisia ihmisiä, kuka milläkin asialla. Poliitikkojen naamat loistivat kilvan posket punaisina, kun saivat julistaa hyvyyttään kaikelle kansalle. Tunnelma oli vilkas ja hieno.
Tavaraa oli kosolti tarjolla lukuisissa katoksissa ja myyntipöydillä, myös eriväristä keittoa vaalipuheen höystämänä.
Mutta, mutta. Tapanani on kävellä tämän samaisen torin ympäri sekä pitkin ja poikin lähes päivittäin. Silloin olen useimmiten ainoa ihminen koko laajalla torilla ihmettelemässä muutaman sitkeän kauppiaan myyntipöytiä.
Markkinapäivä sai minut miettimään, onko kaupungin päättäjillä laisinkaan tutkimuksia tai muuta selvää faktatietoa perusteluidensa tukena, kun he päättävät monenkirjavin selityksin järjestellä Lahden keskustan liikennettä ja paikoitustiloja mieleisekseen.
Minusta ilmassa tuntuu ennemminkin olevan hekumointia toiveunilla ja ikiomilla täysin ilmasta tempaistuilla mielipiteillä. Tämän hetken avainsana on Liisu, jonka odotetaan tuovan lahtelaiset sankoin joukoin täyttämään torin ja sen lähikadut. Sivutuotoksina tulisi vielä vähemmän päästöjä ja liikenneturmia.
Näin meillä siis tulisi olemaan markkinapäivä joka päivä. Tämä on päättäjiemme päiväunta.
Olisiko mahdollista, että torikauppiaat yhdessä lähikatujen liikkeiden kanssa harjoittaisivat tiiviimpää yhteistoimintaa?
No, ainoa varma asia tässäkin utopiahankkeessa on kaupunkilaisten kalliiden veroeurojen polttaminen urakalla.
Ovatko päättäjät tutkituttaneet ammattitaitoisesti, mitkä tekijät saavat meidät kaupunkilaiset ja naapurikuntienkin ihmisiä kerääntymään torille arkipäivisin? Mitkä asiat vetävät meidät asioimaan siellä?
Täydentävätkö torin ja lähikatujen kauppojen tarjonnat toisiaan? Tuleeko torille riittävän monen alan myyntitarjontaa ja niin edelleen?
Palaan Liisuun. Onko päättäjillä faktatietoa, että ihmiset eivät tule torille, koska autolla ei pääse myyntikojun viereen samalla tavoin kepeästi kuin kaupungin reunamien markettien pihoille? Ei kai tässä ole ryhdytty panostamaan kalliisiin liikennejärjestelyihin, joiden perusteet ovat ristiriitaisia kaupungin strategian kanssa ja vähintäänkin kyseenalaiset?
Täyttyvätkö tori ja sen lähikadut uteliaista ihmisistä? Mitä veronsa maksavat kaupunkilaiset tänne keskustastaan todella toivovat?
Esimerkiksi lukija voi vaikka leikkiä ajatuksilla: Kauniita puita torin ympärykseen? Runsaasti ostettavaa ja eri alojen tavaraa usealta myyjältä? Tunnettuja veistoksia ja patsaita vetovoimaksi taiteen ihailijoille? Tai solisevia suihkulähteitä kilpailemaan iloisten musikanttien kanssa? Puhumattakaan jääkentistä ja pallopeleistä.
Kuka haluaa aamutuoreita, vielä lämpimiä limppuja ja makoisia leivonnaisia; näinhän muualla maailmassa tapahtuu.
Sitten rypäs sinisiä ajatuksia: Olisiko mahdollista, että torikauppiaat yhdessä lähikatujen liikkeiden kanssa harjoittaisivat tiiviimpää yhteistoimintaa ja menekin edistäntää? Esimerkiksi vaikka yhteismainontaa: ”Torille hyvät lahtelaiset”. Joka kuukaudelle oma teema suoramainontaa lahtelaisiin koteihin. Esitteet linja-autoihin jaettaviksi matkustajille.
Etusivun kutsut ”Omalle torille tänään” paikallisissa lehdissä.
Mitä enemmän väkeä saapuu torille, sitä suuremmat ovat myynnin kasvu ja kaupunkilaisten viihtyvyys - juuri kuten viimeksi markkinapäivänä.
Näillä toimilla olisi myös oma vaikutuksensa kaupungin houkuteltavuuden vahvistamiseksi muun Suomen silmissä, seurauksena lisääntyvä turistivirta toria pällistelemään.
Tänään tori on taas autio ja kalsean näköinen.
Entäpä jos kaupunki aidosti aktivoituisi pulman ratkaisemiseksi ja yhdessä yrittäjien kanssa panostaisi upean torin ja sen lähikatujen kauppiaiden toimintapuitteiden kohentamiseen?
Vasta kun tämän panostuksen tuloksia alkaa olla näkyvissä, olisi oikea aika pohtia, voisiko ja pitäisikö kaupunkilaisten liikkumista keskustan alueella jotenkin edistää. Nyt mennään taas takapuoli edellä puuhun, kun kehitysasiat tehdään väärässä järjestyksessä.