Pääkirjoitus: Työttömyyden kimppuun monella rintamalla

Millä keinoilla tukikaavakkeiden täytöstä mahdollisimman pian palkkarahoja tienaamaan? Kysymykseen on etsitty vastauksia Lahden seudulla pitkään. Johanna Erjonsalo

Tuoreimpien tietojen mukaan Lahdessa oli elokuussa 8 640 työtöntä työnhakijaa ja kaupungin työttömyysaste oli 15,5. Se oli jälleen kerran suurten kaupunkien korkein lukema.

Ongelma on tiedostettu ja siitä on puhuttu tässä kaupungissa loputtomiin 1990-luvun lamavuosista lähtien. Jos työttömyyttä saataisiin painettua alas muutamakin prosenttiyksikkö, suunnilleen maan keskiarvon paikkeille, moni muukin ongelma hoituisi siinä samalla. Tai ainakin helpottuisi huomattavasti.

Tässä lehdessä julkaistaan kaksi juttua, jotka liittyvät aiheeseen oleellisesti, joskin hieman näkökulmista.

Lahti lähti vuoden alkupuolella mukaan valtakunnalliseen työttömyyden kuntakokeiluun, jolta odotettiin paljon. Alkukuukausille on kuitenkin osunut monenlaista ongelmaa, joihin on jo jouduttu reagoimaan ­ (s. 10). Jos kaikki saadaan lopulta toimimaan suunnitellulla tavalla, työttömät saavat entistä parempaa ja henkilökohtaisempaa palvelua omavalmentajilta, jotka tuntevat asiakkaansa ja pystyvät räätälöimään heille parhaiten sopivia ratkaisuja.

Kerromme myös Lahteen tulevasta sähköisen liikenteen professuurista ja tutkimusryhmästä (s. 13). Se on hyvä esimerkki niistä toimenpiteistä, joiden avulla alueen osaamistasoa ja elinkeinoelämän kilpailukykyä pyritään parantamaan.

Parhaassa tapauksessa professuuriin sijoitetut rahat maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin menestyvänä liiketoimintana ja uusina työpaikkoina.

Ainakin ajoituksen pitäisi olla enemmän kuin kohdallaan, kun koko liikenne on isoimman murroksen kynnyksellä sukupolviin. Tuollaisissa murrosvaiheissa oikeassa paikassa oikealle hetkellä olijat iskevät usein kultasuoneen.

Työllisyyden kuntakokeilu ja sähköisen liikenteen professuuri havainnollistavat hyvin, kuinka laaja-alaisesta urakasta työttömyyden selättämisessä on kyse.

Yhdessä ääripäässä ovat pitkäaikaistyöttömät, joiden elämäntilanne ja terveys ovat saattaneet vuosien kuluessa syystä tai toisesta luisua sellaiseksi, että kaikkein parhaiten heitä pystyvät auttamaan sote-puolen ammattilaiset. On sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti parasta, että tällaisten henkilöiden tilanne tunnistetaan ja heitä ei turhaan roikoteta työttömien työnhakijoiden listoilla, jos he eivät tosiasiassa ole työkuntoisia.

Toisessa ääripäässä ovat korkeaan osaamiseen ja kuumimpiin talouden trendeihin perustuvat paikallisen korkeakoulun ja elinkeinoelämän kehityshankkeet, joilla pyritään luomaan jotain aidosti uutta ja parantamaan Lahden asemia kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Tavoitteena on pikemminkin kasvattaa kakkua kuin vain jakaa sitä uudella tavalla. Se, jos mikä, on kestävintä mahdollista työllisyyden hoitoa.

Ääripäiden väliin mahtuu paljon tavanomaisempaa toimintaa, joka tähtää yhtä lailla ihmisten työllistämiseen ja työpaikkojen luontiin. Käytössä oleva keinovalikoima on nykyään hyvin laaja. Jonkun kohdalla paras ratkaisu on muuntokoulutus, kun omalle osaamiselle ei ole enää kysyntää työmarkkinoilla. Joku pääsee leivän syrjään kuntouduttuaan osa-aikatyön avulla. Yhä useampi huomaa työllistävänsä itsensä yrittäjänä ja mahdollisesti sellaisessa ammatissa, jonka olemassa olosta ei vielä muutama vuosi sitten ollut mitään tietoa.

Koska työttömien tilanteet ovat hyvin vaihtelevia, työllisyyden kuntakokeilun ydinajatus henkilökohtaisista omavalmentajista vaikuttaa järkeenkäyvältä. Kokeilua kohtaan on kuitenkin esitetty myös kritiikkiä jo sen valmisteluvaiheessa. Yksi huolenaihe liittyi siihen, että kunnat pyrkivätkin ensisijaisesti hoitamaan omaa talouttaan siivoamalla pitkäaikaistyöttömiä esimerkiksi kursseille tai kuntoutukseen keinolla millä hyvänsä, vaikka toiminnasta ei tosiasiassa olisi ihmisille itselleen mitään hyötyä.

Huoli ei eurojen valossa ole täysin tuulesta temmattu. Kunnat joutuvat maksamaan huomattavia summia niin sanottuja sakkomaksuja työttömyysjakson pitkittyessä. Viralliselta nimeltään sakko on työmarkkinatuen kuntaosuus. Lahdelta siihen saattaa mennä tänä vuonna rahaa peräti 20 miljoonaa euroa.

Niin sanottu tempputyöllistäminen on korkeintaan väliaikaista laastaria, josta ei ole apua varsinaisen ongelman hoitoon. Järjestelmä pitääkin pystyä kehittämään lainsäädäntöä myöten sellaiseksi, että kaiken toiminnan tavoitteena on aina ja aidosti työttömän todellinen auttaminen eikä lyhytnäköinen taloudellinen osaoptimointi.

Asiaan on syytä kiinnittää huomiota viimeistään nyt, sillä näillä näkymin työllisyyden kuntakokeilu on ensimmäinen askel kohti vielä isompaa mullistusta: vuonna 2024 työllisyyden hoito on siirtymässä kokonaan ja pysyvästi valtiolta kuntien hoidettavaksi.

Toivottavasti paikalliset työllisyyslukemat ovat parantuneet siihen mennessä, mutta pelkkien toivomusten varaan asiaan ei kannata jättää. Tämänkin syksyn aikana tehtävillä päätöksillä on vaikutuksensa siihen, millaisia tilastolukuja saamme lähivuosina katseltavaksemme.

Kommentoi