Nykyaikaisen kaupunkisuunnittelun ihanne kiteytyy sanoihin ”15 minuutin kaupunki”. Alan ammattilaisten suosimalla muotitermillä tarkoitetaan nimensä mukaisesti sitä, että arjen palveluiden pitäisi olla mahdollisimman hyvin saavutettavissa kävellen tai pyörällä korkeintaan 15 minuutissa.
Konsulttiyhtiö Ramboll on selvittänyt mitattavan paikkatiedon avulla, miten hyvin tuo tavoite toteutuu Suomen kunnissa. Yhtiö on luonut tuosta näkökulmasta kaupungin eläväisyyttä mittaavan Livcy-indeksin, josta voi saada maksimissaan sata pistettä. Lahti sijoittuu tässä vertailussa kaikkien kuntien joukossa sijalle 10 pistemäärällä 69. Tismalleen samaan pistemäärään yltää Vaasa. Kärjessä on Helsinki 86 pisteellä.
Suurista kaupungeista Lahden edellä ovat lisäksi Turku, Tampere, Espoo ja Vantaa. Saman kokoluokan verrokkikaupungeista Jyväskylä on sijalla 15 ja Kuopio sijalla 20. Kaikkiaan selvityksessä oli mukana 293 kuntaa.
Rambollin tarkastelu on tehty 250 metriä kanttiinsa olevien karttaruutujen tarkkuudella. Indeksi lasketaan yksinkertaistettuna palveluiden etäisyyksien ja arvioidun käyttömäärän mukaan siten, että mitä lähempänä palvelu sijaitsee, sitä enemmän kaupunki saa pisteitä. Tarkastelussa on otettu huomioon kaupalliset palvelut, koulutus ja terveyspalvelut, liikkuminen, kulttuuri, viher- ja virkistysalueet sekä liikunta.
Vertailussa parhaiten pärjäävät kaupungit ovat suhteellisen tiiviitä ja asukkaiden saatavilla on laaja kirjo palveluita lyhyen matkan päässä. Lahden sijoitus on varsin hyvä, mutta suurella todennäköisyydellä se olisi vielä huomattavasti parempi, jos tarkastelussa olisi vain niin sanotun vanhan Lahden alue eikä myös entisen Nastolan mukana tullutta laajahkoa maaseutumaista aluetta kutistuvine palveluineen. Samantyyppinen tilanne on toki monessa muussakin kuntaliitosten myötä kasvaneessa kaupungissa.
Tuollaisenaankin selvityksen tulos vahvistaa monen lahtelaisen arkihavaintoja. Tämän kaupungin yksi isoimpia etuja on aina ollut kompakti koko: useimmiten kaikki tarvittava on lähellä.
Mihin suuntaan tilanne kehittyy tulevaisuudessa, riippuu monesta tekijästä. Kaupunki pystyy vaikuttamaan merkittävästi asumisen ja palveluiden sijoittumiseen kaavoitusratkaisuillaan, mutta viime kädessä yritykset ja asukkaat tekevät omat sijaintipäätöksensä itsenäisesti.
Viime vuosina yleinen oletus ja osittain myös kaavoittajien toive on ollut, että suunta olisi hiljalleen kaupungin reuna-alueilta takaisin kohti ydintä. Iso kysymys kuuluukin, onko keskusta-alue tulevaisuudessa ensisijaisesti asumisen vai palveluiden alue. Vai sittenkin molempia? Se olisi paras vaihtoehto ainakin tuossa vertailussa pärjäämistä ajatellen.
Paraskin indeksivertailu on kuitenkin korkeintaan apuväline ja työkalu kaupungin kehittämisessä. Tässä tapauksessa automaattisena oletuksena on ollut, että ihmiset haluavat asua kävelymatkan päässä palveluista, mikä varmasti monen kohdalla pitääkin paikkansa ja vastaa myös hyvin nykyisen kaavoitusajattelun ihanteita.
Entä jos ihmisten päällimmäiset toiveet ovat sittenkin edelleen jotain muuta? Tästäkin on ollut nähtävissä merkkejä etenkin korona-aikana, kun asumisväljyyden merkitys on korostunut.
Lahtelaisessa mielipideilmastossa 15 minuutin kaupunki voi monen kaupunkilaisen mielessä tarkoittaa ihan hyvin sitäkin, että tuon varttitunnin matkan voi kaikin mokomin tehdä myös omalla autolla.
Rambollin selvityksessä onkin huomion arvoinen virke: ”Jotta elävyyttä voidaan tukea kaupunki- ja aluesuunnittelussa, yhteiskunnan rakenteiden ja palvelujen lisäksi olisi huomioitava myös inhimilliset tekijät, asukkaiden kokemukset ja tuntemukset sekä arvot”.
Lauseen kirjoittaja tuskin on ajatellut ensisijaisesti autokansan näkökulmaa, mutta kokemuksia, tuntemuksia ja arvoja heilläkin on. Ei niitäkään voi sivuuttaa, vaikka ne eivät aina ihan uusimpien kaupunkisuunnittelun trendien ja muotivirtausten mukaisia olisikaan. Kaupunkia on edelleen syytä kehittää kaikenlaisille kaupunkilaisille.