Kestävyysajattelu on mullistanut vaatesuunnittelun. Perinteisesti suunnittelija on keskittynyt lähinnä vaatteen ulkonäköön ja käytännöllisyyteen. Nykyään kestävyysajattelu läpäisee kaiken opetuksen puettavan muotoilun koulutuksessa LAB-ammattikorkeakoulun muotoiluinstituutissa. Ekologisuus, eettisyys ja kiertotalous ovat keskiössä.
– Vaatesuunnittelijan on ne hallittava, koska suunnittelun osuus tuotteen ympäristövaikutuksista on 80 prosenttia, muistuttaa kestävän muotoilun asiantuntija ja kouluttaja Annariina Ruokamo LAB-ammattikorkeakoulusta.
– Suunnittelija ei keskity vain siihen, miltä tuote näyttää ja miten se käytössä toimii, vaan mietitään myös esimerkiksi, mitkä ovat materiaalien päästöt ja miten tuote on huolettavissa. Suunnittelija suunnittelee koko elinkaaren.
Ristiriita on siinä, että muodissa on totuttu trendien tiuhaan vaihtumiseen.
– On sanottu, ettei kestävää muotia voi saavuttaa niin kauan kuin tuotamme ja kulutamme aina uutta vaihtuvien trendien perässä. Todellista kestävyyttä olisi hidastaa meidän kulutusta, että pystyisimme käyttämään pidempään ostamiamme tuotteita. Se kulkee käsi kädessä suunnittelijan osaamisen kanssa, Ruokamo pohtii.
Tekevätkö suunnittelijat sitten itsensä työttömiksi, jos suunnittelevat kestävämpää muotia?
Me ratkaisemme sitä ongelmaa, joka on saatu aikaiseksi tuottamalla paljon.
Kestävän muotoilun asiantuntija Annariina Ruokamo
– Ei missään nimessä, vaan tämä laajentaa suunnittelijoiden osaamisaluetta.
– Me ratkaisemme sitä ongelmaa, joka on saatu aikaiseksi tuottamalla paljon. Pitää nähdä mahdollisuudet esimerkiksi kierrätyskuiduissa.
Pitkäikäisyys siis voi tarkoittaa myös sitä, että käyttöikänsä päähän tulleen tuotteen raaka-aineet hyödynnetään uudestaan. Kertaalleen auringonlaskun alaksi tuomitulle suomalaiselle tekstiiliteollisuudelle tämä voi tietää uutta nousua.
– Esimerkiksi puuvilla uhkaa loppua maapallolta, ja siksi tarvitsemme uusia, korvaavia kuituinnovaatioita, joita Suomessakin kehitellään ihan kärkikahinoissa globaalisti. Niissä esimerkiksi pystytään hyödyntämään vanhoja puuvillavaatteita selluloosaprosessien kautta.
– Uusien innovaatioiden kautta olemme saamassa tekstiiliteollisuuden takaisin Suomeen. Se tulee olemaan erilaista ja myös työllistämään paljon, sanoo Ruokamo.
Suunnittelijat ovat tiedostavampia, mutta miten on kuluttajien laita – saneleeko ostopäätöksiä tehtäessä kuitenkin lompakko, ja pikamuoti voittaa?
Ruokamosta suunta ei vielä ole merkittävästi kääntynyt. Hän kuitenkin uskoo, että vaatekaupassa seurataan ruokakauppaa, missä lihaa korvaavat vaihtoehdot ovat nopeasti yleistyneet.
– Tiedostavuus on lisääntynyt, mutta tarvitaan vielä enemmän vaihtoehtoja vaatekauppojen hyllyille.
Kestävän muodin pitää hänestä myös olla hinnaltaan kilpailukykyistä.
– Toinen kysymys on se, pitääkö vaatteen olla niin halpa kuin mihin on totuttu. Pikamuoti on vääristänyt kuvan siitä, mitä vaate voi maksaa.
Moni muodista kiinnostunut nuori kokee arvoristiriitaa opiskelualaa miettiessään. Muotsikkaan hakijoita on silti riittänyt. Ruokamokin korostaa uusille opiskelijoille, että he voivat olla osa muutosta kohti parempaa.
– Se tuo monelle uuden innon alalle. Enää ei koeta, että olemme osa ongelmaa vaan, että olemme osa ratkaisua.
Hän uskoo, että maailmalla on kysyntää paitsi suomalaisille innovaatioille myös suomalaiselle designille.
– Se kulkee edelleen vahvana mukana, miksei vahvempanakin nyt, kun suunnittelua lähestytään eri tavoin. Se tuo hedelmällisen tilan designosaamiselle kehittyä.