Ämpärillinen: Kuka on numeroiden perusteella oikeassa Lahden poliittisessa kriisissä?

Lahti ei suunnittele korottavansa kunnallisveroa ensi vuodelle. Sami Lettojärvi

Lahden paikallispolitiikan suuri kesädraama lähti liikkeelle vaalien jälkeisistä paikkaneuvotteluista, joissa pienet ryhmät esittivät paikkajakoon niin sanottua korimallia perinteisen menettelyn tilalle.

Isommat puolueet eivät lämmenneet korimallille vaan esittivät sen sijaan oman tarjouksensa, jossa toimielinten kokoa kasvatetaan nykyisestä 11–12 paikasta 13–paikkaisiksi.

Ehdotusta perusteltiin sillä, että näin saataisiin järjestyttyä kaikille ryhmille edustus kaupunginhallituksen kokoukseen, mikä tuntui olevan kaikille tärkeä tavoite heti neuvottelujen alussa.

Ehdotuksen mukaan 13-paikkaisessa kaupunginhallituksessa olisi ollut demareiden, kokoomuksen ja perussuomalaisten edustajien lisäksi paikat neljälle pienemmälle ryhmälle ja lisäksi vasemmistoliitto saisi edustajansa paikalle kaupunginvaltuuston 3. varapuheenjohtajan tehtävän avulla.

Kuulostaa periaatteessa asialliselta. Isojen suunnalta kyseistä ehdotusta onkin kutsuttu nimellä ”solidaarinen prosenttimalli”. Kuinka ollakaan, pienempien suunnalta tismalleen samasta mallista on käytetty nimitystä ”haista paska -malli”.

Malli vaatii siis selvästi tarkempaa tarkastelua.

Kaupunginhallitukseen ehdotettu paikkajako isoimpien ja pienempien kesken olisi mennyt lukemin 9–4, mikä vastaa vielä melko hyvin vaalitulosta. Missään tapauksessa tuotakaan jakoa ei voi vaalitulosta vasten peilata siten, että pienet olisivat saamassa isojen solidaarisuuden myötä kaupunginhallituksesta jotain sellaista, joka ei heille muutenkin kuuluisi.

Piru piilee ehdotukseen sisällytetyssä lautakuntapaikkojen jaossa. Siinä kolmelle isoimmalle puolueelle onkin jaettu 10 paikkaa 13 hengen lautakunnista.

Toisin sanoen lautakuntien kasvattamisesta tulleet lisäpaikat on jyvitetty vain kolmelle isoimmalle ja muille jäisi kolme paikkaa. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että keskusta, kristillisdemokraatit ja vasemmistoliitto saisivat kukin vain yhden edustajansa johonkin kolmesta lautakunnasta. Puolueet päättäisivät keskenään, kuka menee mihinkin lautakuntaan.

Asetelma on jo melkoisen kaukana vaalituloksesta. Kolmella suurimmalla olisi lautakuntien äänivallasta noin 77 prosenttia. Näin siitä huolimatta, että ne ovat saaneet vain noin 65 prosenttia kaikkien nykyisten valtuustoryhmien vaaleissa saamista äänistä. Katsoo asiaa kuinka puolueettomasti tahansa, ehdotus on numeroiden valossa sanalla sanoen röyhkeä.

Ehdotus tulehduttikin neuvotteluiden ilmapiiriä ja taustakeskusteluiden perusteella vaikutti pienten asenteisiin merkittävästi. Eräs pienryhmän edustaja kuvailee, kuinka ehdotuksessa näkyi ”täysi ymmärtämättömyys” siihen, että pienet haluavat muuttaa koko järjestelmää oikeudenmukaisempaan suuntaan. Pienet kokivat, että kyseisen mallin pohjalta oli mahdotonta lähteä käymään jatkokeskusteluita ja muita ehdotuksia isojen puolelta ei tullut.

Lopulta viisi pienintä ryhmää tekivät kesäkuun lopussa teknisen vaaliliiton saadakseen paikkajakoa haluamaansa suuntaan. Pro Lahden, vihreiden, keskustan, kristillisdemokraattien ja vasemmistoliiton muodostama kokoonpano on osittain hyvinkin eri mieltä poliittisista asiakysymyksistä, mutta samalla karttalehdellä paikkajakoa koskevissa näkemyksissään.

Tuon jälkeen on riittänyt käänteitä. Pari tapahtumaa ovat olleet nykyisen tilanteen ja ilmapiirin kannalta oleellisia. Isojen ryhmien suunnalta ilmoitettiin teknisten liittojen synnyttyä pienille, että neuvoteltavaa ei enää ole. Pienet ryhmät saivatkin varsin pian isoilta ryhmiltä taulukon, johon oli merkattu isojen ja pienten ryhmien koalitioille kuuluvat paikat 13-paikkaisen paikkajaon mukaan. Teknisen vaaliliiton myötä pienet olivatkin nyt saamassa lautakuntiin yhteensä neljä edustajaa.

Tältä pohjalta pienet jakoivat oman koalitionsa paikat keskenään nopeasti ja ongelmitta käyttäen sisäisen jakonsa apuna korimallia. Tilanne vaikutti pienten ryhmien vinkkelistä yksiselitteisen selvältä ja loppuun käsitellyltä.

Hiljaiselo ja kesärauha loppui heinäkuun lopussa kertarytinällä, kun isot ryhmät ilmoittavatkin pienentävänsä kaupunginhallitusta ja lautakuntia 10-jäsenisiksi.

Isojen suunnalta ilmoitettiin julkisuuteen, että muutoksessa oli kuunneltu ”herkällä korvalla” pienten esittämää kritiikkiä lautakuntien paisuttamisesta, joten nyt niitä päätettiin pienentää toiminnan tehostamisen ja säästöjen nimissä.

Ilmoitus herätti tyrmistystä pienryhmissä, koska minkäänlaisia keskusteluja asiasta ei ollut käyty. Herkällä korvalla kuuntelu saattoikin liittyä korkeintaan niihin kommentteihin, joita pienryhmät olivat esittäneet muutamaa viikkoa aiemmin julkisuudessa ja keskustelupalstoilla, kun isot olivat kasvattamassa lautakuntia. Uuden esityksensä jälkeen isojen edustajat pääsivätkin sanomaan, että pienille ei kelpaa mikään, kun sekä lautakuntien kasvattaminen että pienentäminen on väärin.

Tilanne ei ole näin yksinkertainen, koska pienet eivät olleet missään vaiheessa olleet muuttamassa lautakuntien kokoa suuntaan tai toiseen.

Nyt esitetty lautakuntien pienennys on isojen kannalta sikäli näppärä, että se poistaa vain pieniltä ryhmiltä yhden paikan, kun nykymallin mukainen 11 jäsenen lautakunta muutetaan 10-paikkaiseksi. Muutos hankaloittaa selvästi pienten ryhmien sisäistä paikkajakoa.

Puheet toiminnan tehostamisesta ja säästöistä olisivatkin huomattavasti uskottavammalla pohjalla, jos toimielinten koko pienennettäisiin saman tien yhdeksään henkilöön. Siinä tapauksessa jäseniä olisi pariton määrä, jolloin vältyttäisiin niiltä ei-toivottavilta äänestystilanteilta, joissa puheenjohtajan ääni ratkaisee.

Miksi siis ei saman tien tehdä tuollaista muutosta? Voisikohan jotain tekemistä olla sillä, että siinä tapauksessa myös isojen koalitiolta lähtisi yksi paikka pois?

Olemme Lahden politiikan kesädraaman jäljiltä nyt tilanteessa, jossa poliitikot yli koalitiorajojen ovat liikuttavan yksimielisiä yhdestä asiasta: toinen osapuoli on yrittänyt kahmia poikkeuksellisilla keinoilla itselleen enemmän valtaa kuin vaalituloksen perusteella kuuluisi.

Isot ryhmät ovat kritisoineet tähän sävyyn pienten käyttämää teknistä vaaliliittoa. Pienet puolestaan arvostelevat hallintosääntöihin tehtäviä muutoksia toteamalla, että isot muuttavat yhdessä sovittuja pelisääntöjä omaksi edukseen kesken pelin.

Asia on sen verran herkkä ja kiistanalainen, että nyt ei todellakaan kannata purematta niellä kenenkään sanomisia. Ja missään tapauksessa ei pidä sortua älylliseen laiskuuteen ja klassiseen ajatusharhaan, jossa pienet ovat aina automaattisesti hyviä ja isot pahoja. Niinpä tartuin härkää sarvista ja käytin jonkin verrankin aikaa ja vaivaa numeroiden pyörittelyyn ja Excel-taulukoiden tuijotteluun, koska numerot eivät valehtele.

Tarkastellaan ensin teknisiä vaaliliittoja. Esimerkiksi 12-paikkaisessa toimielimessä paikkajako menisi suhteellisessa vaalissa ilman teknisiä vaaliliittoja kolmen isoimman puolueen hyväksi lukemin 9–3. Toisin sanoen isot saisivat 75 prosenttia lautakunnan äänivallasta, vaikka vaaleissa ne ovat saaneet vain 65 prosenttia kaikkien valtuustoryhmien saamista äänistä. Teknisten vaaliliittojen myötä voimasuhteet muuttuvat kuitenkin lukemiin 8-4, mikä vastaa jo melkoisen tarkasti vaalitulosta.

Vastaava ilmiö toistuu kaikenkokoisissa lautakunnissa, esimerkiksi 10-jäsenisen lautakunnan kokoonpano muuttuu teknisen vaaliliiton myötä lukemista 8-2 paremmin vaalitulosta vastaavaan tilanteeseen 7–3.

Entä mikä vaikutus on isojen tekemillä lautakuntien koon muutoksella? Jos lautakunnat pidettäisiin nykyiseen tapaan 11–12 hengen kokoisina, pienillä olisi nykyisessä kahden koalition tilanteessa neljä paikkaa, ja isoilla yhteensä 7–8. Se vastaisi melko hyvin vaalitulosta.

Tilanne vääristyy vaalituloksen kannalta hieman heikompaan suuntaan 13-paikkaisessa lautakunnassa, jossa paikat jakautuvat 9–4. Vastaava ilmiö tapahtuu 10 hengen kokoonpanossa lukemin 10–3. Sen sijaan yhdeksän hengen lautakunnassa voimasuhteet menisivät hyvinkin nätisti vaalituloksen mukaisesti luvuin 6–3.

Vaikuttaakin siltä, että isojen aiemmin esittämä 13-paikkainen ja sittemmin esittämä 10-paikkainen kokoonpano ovat ”sattumoisin” juuri sen kokoisia, että niissä isojen suhteellinen osuus on mahdollisimman suuri ja samalla myös mahdollisimman etäällä vaalituloksen mukaisesta voimasuhteesta.

Yhteenveto ja johtopäätös: pienten ryhmien tekemä tekninen liitto tuo paikkajakoa lähemmäksi vaalitulosta, mutta isojen esittämät muutokset toimielinten kokoon vääristävät jakoa päinvastaiseen suuntaan. Nämä ovat yksiselitteisiä matemaattisia faktoja, eivät huutoäänestyksellä ratkaistavia mielipidekysymyksiä.

Kommentoi