Ämpärillinen: Tutkimusmatka vaalikoneiden viidakkoon

Ei ihan aina kuntapolitiikan kovassa ytimessä. Vaalikoneissa saatetaan kartoittaa vastaajien arvomaailmaa esimerkiksi sukupuolineutraalia vessaa koskevalla kysymyksellä. Tampere-talo

Vaalikevät on harpannut viime päivinä samanlaisen silminnähtävän nopean kasvupyrähdyksen kuin kukkaan puhkeava keväinen luonto. Yksi takuuvarma vaalikevään merkki on entistä kovempia kierroksia ottava keskustelu vaalikoneista ja niiden kysymyksenasettelusta.

Ajattelinpa minäkin iskeä lusikkani soppaan, vaikka en tällä kertaa täysin jäävi olekaan. Olen ollut mukana vaikuttamassa yhden vaalikoneen kysymyksiin itsekin, sillä julkaisemme näissä vaaleissa ensimmäistä kertaa osana Uuden Lahden vaalikoneen. Se on toteutettu konsernimme yhteishankkeena, joten lahtelaisille ehdokkaille on esitetty siinä samat kysymykset ESS:n vaalikoneessa.

Vaalikoneen kysymysten laadinta ei ole ihan niin yksinkertainen tehtävä kuin äkkiseltään luulisi. Paraskin kysymyspatteristo on aina pintaraapaisu, jossa on jouduttu yksinkertaistamaan ja tiivistämään päätöksenteon taustalla olevaa todellisuutta.

Kaikissa vaalikoneissahan on sama perusperiaate. Vastaajan eteen isketään erilaisia toteamuksia ja väitteitä, joista hän voi olla samaa mieltä tai eri mieltä, tarkemmin ilmaistuna jossain määrin tai täysin. Sen jälkeen kaikki onkin melko yksinkertaista matematiikka, kun kone vertailee ehdokkaiden ja koneen käyttäjän antamia vastauksia.

Nähdäkseni hyvältä vaalikoneelta voi odottaa muutamia perusominaisuuksia. Kysymykset ovat yksiselitteisesti ymmärrettävissä ja ne tuovat esille todellisia näkemyseroja ehdokkaiden välillä. Kysymyspatteristo käsittelee monipuolisesti kaupungin eri toimintoja eli valtuuston päätöksenteon kohteena olevia asioita. Mielellään siten, että kysyttävät asiat ovat oleellisia kaupungin ja kaupunkilaisten arjen kannalta. Ja luonnollisesti kysymysten sanamuotojen pitäisi olla neutraaleja eikä johdattelevia.

Jäävään itseni ja jätän arvioitavaksenne, kuinka hyvin noissa tavoitteissa on onnistuttu nettisivuiltamme löytyvässä vaalikoneessa. Sen sijaan tartuin härkää sarvista ja katsoin sillä silmällä läpi muutaman muun mediatalon vaalikoneen. Klikkailu-urakan perusteella koneissa on paljon samoja piirteitä, mutta myös mielenkiintoisia eroja. Joukkoon mahtuu muutama myös mielestäni vähemmän onnistunut kysymyksenasettelu.

Erityisen hilpeältä näyttää tulojen lisäämis­keinojen joukossa oleva vaihto­ehto: ”ottamalla lisää lainaa”.

Ilta-Sanomien koneessa silmiinpistävää on kysymysten pituus. Kommentoitavia väitteitä pohjustetaan monisanaisesti, missä on puolensa ja puolensa. Vastaaja osaa ehkä asettaa kysymykset paremmin asiayhteyteensä, mutta toisaalta vaarana on liiallisen johdattelun puolelle lipsahtaminen.

Esimerkiksi Lahden keskustan liikennejärjestelyistä lehti oli laatinut paikallisen kysymyksen näin: ”Työn alla oleva Lahden kaupungin liikennesuunnitelma, Liisu, toisi keskustan ympärille oman kehäkadun autoille ja samalla kehitettäisiin jalankulku- ja pyöräreittejä. Liisu-suunnitelma on loistava mahdollisuus koko Lahdelle”.

Iltalehden koneessa saman aihepiirin kimpussa oltiin huomattavasti suoraviivaisemmin mutkia oikoen: ”Olisi hyvä, jos Lahden keskusta muutettaisiin täysin autottomaksi”.

Omassa vaalikoneessamme sama aihe oli pyritty tuomaan kommentoitavaksi mahdollisimman konkreettisesti siinä muodossa, missä se tulee päättäjien pöydälle ensi vaalikaudella, jos on tullakseen: ”Keskustan liikenne- ja liikkumissuunnitelma Liisun valmistelu suunnitellussa muodossa tulee keskeyttää seuraavalla valtuustokaudella”.

Ilta-Sanomien koneessa silmään pistää myös kysymys, jonka muotoilu menee näin: ”Koulurakennusten home- ja kosteusvauriot ovat vaikeuttaneet lahtelaisten lasten koulunkäyntiä vuosikymmenten ajan. Homekoulujen remontteihin on saatava lisää määrärahoja ja remontteihin vauhtia”.

Erittäin relevantti kysymys vielä muutama vuosi sitten. Nykytilanteessa se näyttää mielestäni osittain hassulta ja ajastaan jälkeen jääneeltä. Lahtihan on tehnyt viime vuosina urakalla uusia monitoimitaloja ja isoja kouluremontteja. Joidenkin arvioiden mukaan Lahden kouluverkko alkaakin kohta olla suurten kaupunkien nykyaikaisimmasta päästä.

Niinpä vastaisin olevani väitteestä eri mieltä, vaikka kannatankin jyrkästi terveellisten koulutilojen rakentamista. Vastaus johtaisi lukijaansa pahasti harhaan, mikäli hän ei katsoisi perusteluani.

Erityisen ­ongelmallisia ovat sellaiset kysymykset, joissa on koplattu väkisin yhteen kaksi asiaa. Esimerkiksi Iltalehden koneen vastaajat joutuvat kommentoimaan tällaista asiaa: ”Vanhusten huolehtimiseen niin kodeissa kuin laitoksissa pitäisi suunnata lisää rahaa, vaikka se olisi pois lasten kouluttamisesta ja hoitamisesta”.

Miten ihmeessä tuohonkin vastaat järkevästi, jos kannatat lisärahoitusta vanhuksille, mutta siten, että rahat otetaan jostain muualta kuin lasten koulutuksesta ja hoidosta? Väkisin väännetty vastakkainasettelu pakottaa ehdokkaat ottamaan kantoja, jotka eivät vastaa heidän todellista ajatteluaan.

Vaalikoneissa vilahtelee myös monenlaisia kysymyksiä, jotka eivät ole millään tavoin valtuuston päätettävissä. Usein niiden tavoitteena on mitata ehdokkaiden arvoja ja jaotella heitä akselille liberaalit–konservatiivit. Esimerkiksi Helsingin Sanomat haluaa tietää, mitä mieltä ehdokkaat ovat näkemyksestä, jonka mukaan ”on hyvä asia, että homo- ja lesbo­pareilla on samat avioliitto- ja adoptio-oikeudet kuin heteropareilla”.

Tärkeä ja merkittävä asia, mutta kyllähän tuo kuntapolitiikasta puhuttaessa aika kaukaa haetulta tuntuu.

Joissakin koneissa noita arvolatautuneita kysymyksiä on pyritty tuomaan lähemmäksi paikallisen päätöksenteon arkea. Esimerkiksi Ilta-Sanomat on kiinnostunut tietämään, pitäisikö koulujen ja kirjastojen wc-tiloja muuttaa ensi vaalikauden loppuun mennessä sukupuolineutraaleiksi.

Eipä tuossakaan olla ihan kuntapolitiikan kovassa ytimessä, mutta mitä todennäköisimmin moinen hanke poikisi ainakin mielenkiintoiset valtuustokeskustelut, jos asia joskus nousisi täällä esille.

Yleisradiolla ja MTV:llä on näköjään yhteistyönä tehty vaalikone, joka on kysymyksiltään lähes identtinen. Kyseinen kone on herättänyt närää perinteisten puolueiden ulkopuolisissa ehdokkaissa, koska heidät on niputettu yhteen samaan sitoutu­mattomien ­kategoriaan.

Tämä on luonnollisesti huono asia sitoutumattomien ryhmien näkyvyyden kannalta ja erittäin ongelmallista siinä vaiheessa, kun kone tekee suosituksia sopivimmista puolueista. Silloin sitoutumattomien vastauksia käsitetään yhtenä blokkina, vaikka joukossa on mitä erilaisimpia äärireunojenkin aatesuuntia.

Tässä vaalikoneessa on tavanomaisesta poikkeava kysymyspari, jossa pyydetään laittamaan tärkeysjärjestykseen keinoja kunnan menojen vähentämiseksi ja tulojen lisäämiseksi.

Erityisen hilpeältä näyttää tulojen lisäämiskeinojen joukossa oleva vaihtoehto: ”ottamalla lisää lainaa”.

Tähän ikään asti olen ollut siinä käsityksessä, että tulot ja velka ovat aikalailla eri asia, mutta ehkä olen vain yksinkertainen ja ajattelultani rajoittunut.

Karsastin myös menoleikkaustoimenpiteiden joukossa ollutta vaihtoehtoa ”lykkäämällä rakennus- ja korjausinvestointeja”.

Miten tuohonkin reagoida, jos kannatat kaikkia tarpeellisia ja välttämättömiä investointeja, mutta olet valmis vetämään vaikka kokonaan ruksit tarpeettomalta tuntuvien status-hankkeiden päälle?

Vaalikoneet ovat hyviä apuvälineitä, mutta valveutuneen äänestäjän kannattaa nähdä vaivaa ja tutustua kiinnostavien ehdokkaiden ajatuksiin vielä tarkemmin ennen lopullista päätöstä.

Kommentoi