Punainen Porsche teki 9 000 kilometrin matkan Lahteen, ja löytyi 30 vuoden jälkeen näyttelykunnossa – Roni Klemetti palautti isän silmäterän kotikonnuilleen

Pohjalainen huoltamoyrittäjä hiljeni langan toisessa päässä, kun lahtelainen Roni Klemetti oli kertonut totuuden punaisen Porschen vaiheista. Urheiluauto oli seissyt vuosikausia näyttelyesineenä Jorma Riihimäen omistaman Seon pihalla Oksakoskella, mutta hänelle oli aiemmin myyty klassinen tarina YK-joukoissa palvelleen miehen tuontiautosta.

Todellisuudessa Porschen oli Suomeen tuonut Klemetin isä, ja nyt poika tinkasi autoa takaisin suvun omistukseen.

– Hän sanoi, että on se tuossa lasivitriinissä, ja ettei sillä ole seitsemääntoista vuoteen ajettu. Ajattelin, että missähän kunnossa se oikein on, ajamattomuus voi olla pahakin juttu, Klemetti muistaa viimesyksyistä puhelua.

– Kerroin pitkään tarinaa, tuli tosi pitkä hiljaisuus, ja mietin, että joko Jorma ei usko minua, tai sitten se liikuttui, koska hän ei enää puhunut niin kovaan ääneen.

Auton tarina onkin kertomisen arvoinen.

Porsche 944 esiteltiin vuonna 1981, ja siitä voi löytää monia Audin ja Volkswagenin osia, joita valmistuksessa hyödynnettiin.

Isä harmitteli usein että pitikin myydä se Porsche.

Roni Klemetti

– Tämä oli Porschen pelastaja, Klemetti tiivistää automallin merkityksen.

Saksalaismerkillä ei tuolloin kulkenut erityisen hyvin.

– Sen piti saada myytyä autoja tavan ihmisillekin. Näitä sai lähes kolme 911:n hinnalla, ja myynti räjähti, Klemetti vertaa Porschen klassisimpaan malliin.

Niinpä autoon oli varaa myös 70-luvulla töiden perässä Sotkamosta Lahteen muuttaneella Osmo Klemetillä, joka olikin työllistynyt Partekin elementtitehtaalle Nastolaan. Isä oli aina ollut automies henkeen ja vereen, poika Roni tietää.

Niinpä kun Osmo lähetettiin 1977 työnjohtajaksi vastaavalle tehtaalle Saudi-Arabiaan, asteli hän samalla reissulla autokauppaan.

– Jenkkien dollareilla maksettiin palkka, ja dollareilla maksettiin auto. Ei ollut pankkikortteja eikä tilisiirtoja, mentiin salkun kanssa liikkeeseen ja lyötiin lappua pöytään, Roni on kuullut vuoden 1982 ostoksesta.

2,5-litraisella moottorilla varustettu kilpuri maksoi tiettävästi noin 95 000 dollaria. Kuumassa aavikkomaassa Porschen sai vain vaalealla sisustuksella. Auto oli himoitun kaunis, mutta ei kovin käytännöllinen.

– Tässähän ei ole mitään suodattimia. Pakokaasut tulevat sisään, sateella kosteus, ja hiekkamyrskyissä auto oli sisältä täynnä hiekkaa, joten räppänöiden eteen piti laittaa märkiä pyyhkeitä.

Työkeikan loputtua kotimatkasta Suomeen ja Lahteen muodostui vuonna 1985 ikimuistoinen seikkailu, johon isä-Osmo ja tuolloin 8-vuotias Ronin isoveli Christian lähtivät kaksistaan.

– Veljeni muistaa makoilleensa takakontissa ikkunan alla ja syöneensä juustopatonkia, kun isä ajoi pitkin loputonta aavikkoa, Roni kertoo.

– Auto on selkeästi tallentanut veljeni mieleen paljon muistoja, jotka herättävät tunteitakin pintaan, hän toteaa autoa Vesijärven rannalla katsellessaan.

Porsche ajettiin Saudi-Arabiasta muun muassa Syyrian, Kreikan, Jugoslavian, Saksan ja Ruotsin kautta Suomeen, yhteensä yli 9 000 kilometriä.

Lähtömaan lain mukaan autoa ei saanut ajaa kilpien kanssa ulos maasta, joten kilvet jäivät Saudi-Arabiaan, ja Jordaniassa askarreltiin paperiset kopiot tilalle. Turkissa katkesi jakohihna ja siten myös matka, minkä vuoksi yksi hotelliyö muuttui kahden viikon odotteluksi.

– Ilmeisesti hiekka oli kulkeutunut myös jakohihnan väliin, mutta selitystä sille ei osattu antaa.

– Nykyään tämä on yksinkertaista tekniikkaa, mutta siihen aikaan ei tarvinnut kuin mainita Porsche, niin vastaus korjaamoilla oli ”ei ei”.

Hätiin riensi isän Finnairilla työskennellyt veli, joka sai tilattua Saksasta tarvitut osat, ja matka pääsi jatkumaan.

– Suomeen saapuessa ensimmäinen tehtävä oli asentaa lämmityslaite, sillä Saudeissa auto myytiin vain ilmastoinnilla, Roni Klemetti kertoo.

Lahdessa punainen urheiluauto oli tietenkin nähtävyys. Mukkulassa asuneen perheen isä ajoi sillä töihin Nastolaan ja myöhemmin äiti opettamaan Kunnaksen koululle, saatuaan ajokortin ja varsin railakkaan ensiauton.

– Ehkä joku saattoi olla kateellinenkin, mutta ainakin se herätti huvittuneisuutta, kun oli 80:n lätkä takalasissa, Roni Klemetti hymyilee tuolloiselle käytännölle.

– Joskus koulun rehtori oli kuuluttanut, että voisiko joku siirtää Porschen, kun oppilaat makaavat konepellillä ja katsovat paljonko mittarissa on numeroita!

Sattumalta autoon kohdistui muutakin huomiota, kun kaupungissa oli varastettu toinen samanlainen Porsche.

– Tietääkseni Uusi Lahti oli silloin kirjoittanut otsikolla ”Punainen Porsche kummittelee Lahdessa”. Parin viikon ajan poliisi pysäytti isän jatkuvasti ja tarkasti auton, Klemetti sanoo.

Roni Klemetti ei koskaan itse ehtinyt Porschen kyytiin, koska ennen hänen syntymistään se myytiin. Hankintalistalla oli neljä huonetta ja keittiö, sekä tilavampi perheauto Audi 100.

Auto eli perheenjäsenten ja sukulaisten muistoissa ja valokuvissa. Roni muistaa isän usein harmitelleen Porschen myymistä.

– Se oli hänelle virstanpylväs, hieno muisto ja valtava ylpeydenaihe. Ei isä koskaan sanonut takaisin ostamisesta, mutta harmitteli usein, että pitikin myydä se Porsche, Roni sanoo.

90-luvulla taksinkuljettajaksi siirtynyt Osmo Klemetti menehtyi 54-vuotiaana syöpään vuonna 2004. Roni-pojastakin tuli taksiyrittäjä ja automies.

Viime syksynä kolmekymppiseksi ehdittyään hän päätti tutkia mitähän Porschelle kuuluu. Jäljet johtivat Pohjanmaalle, josta auto löytyi hämmästyttävän hyväkuntoisena.

– Ajattelin auton olevan jo menneen talven lumia, sillä se oli liikenteestä poistettu ja katsastettukin viimeksi viisitoista vuotta sitten, mutta heti kiinnitti huomion, miten kaikki voi olla niin ehjää. Muutama valopolttimo vain vaihdettiin.

Lopulta huoltamoyrittäjä Jorma heltyi tarinalle, ja suostui myymään Porschen.

– Kun sen laittoi uuden jakohihnan asennuksen jälkeen käyntiin ja ilmastoinnin päälle, tuli ihan jääkylmää ilmaa. Kyllä ennen tehtiin hyviä autoja.

Istuutuminen Porschen sisälle on hämmentävää. Auto tuoksuu samalta kuin kaikki vanhat autot jostain syystä tuoksuvat. Ruskean eri sävyihin puettu sisustus on lähes virheetön, ja pesun jäljiltä uudenveroinen.

– Vain uusi bluetooth-radio on vaihdettu kasettimankan tilalle. Kun laitoin sen ensi kerran päälle, Elton Johnin I’m Still Standing lähti soimaan, Klemetti hymähtää.

Yhtä hohdokas on punainen maalipinta, jonka hollolainen CCL Design kiillotti ja osin maalasi uudelleen. Toisaalta niin ikään hollolaisen Paakkisen Automaalaamon aikoinaan tekemä alustan massaus on pitänyt ruosteen loitolla. Lahtelainen Viestipaja varmisti vielä, että sähköliitännät toimivat turvallisesti.

– Ne muutokset ovat nykyaikaisia, mutta onneksi piilossa. Olen sanonutkin, että autosta ei saa tehdä uutta. Ajan patina saa näkyä, Roni Klemetti sanoo.

Porsche on jälleen päivittäisessä ajossa ja veljekset vuorottelevat sillä ajamista. Isän silmäterää ei myydä enää koskaan.

– Vitsi se ukkeli olisi ollut onnellinen, jos olisi vielä tämän nähnyt.