Juttukaverin avulla eroon apatiasta – vanhusten lisääntyvään yksinäisyyteen on tarjolla vapaaehtoisia auttajia

Koronarajoitukset ovat saaneet monet ikäihmiset käpertymään kotiin. Vapaaehtoistoiminta pyörii kuitenkin myös poikkeusoloissa. Päivi Tuovinen

Marjaana Kontu

Vapaaehtoistoiminta lievittää ikäihmisten yksinäisyyttä myös korona-aikaan.

Juttukavereita välittää esimerkiksi Omanoloinen arkielo -hanke, jossa kaivataan sekä lisää autettavia että vapaaehtoisia, kertoo toiminnanjohtaja Pirjo Nieminen.

– Vapaaehtoistyötä voi tehdä puhelimitse tai etäyhteyksien avulla.

Hän pahoittelee sitä, että korona tuntuu nostaneen ikäihmisten kynnystä hakea apua.

– On sydäntä särkevää lukea, että on työkkäristä etsitty ystävää, kun meillä olisi niitä tarjolla, Pirjo Nieminen pohtii viitaten tapauk­seen ( UL 17.3.), jossa lahtelais­vanhus etsi työvoima­toimiston kautta juttuseuraa.

Omanoloinen arkielo -hanke on polkaistu vauhtiin tänä vuonna, ja se on jatkoa Veteraanikummi-toiminnalle. Ajatuksena on tarjota vapaaehtoisia rinnalla kulkijoita ikääntyneille, jotka tarvitsevat lyhytaikaista tukea.

Ikäihmisiä meillä olisi mahdollisuus ottaa mukaan paljon enemmänkin.

Toiminnanjohtaja Pirjo Nieminen

Vapaaehtoinen voi auttaa esimerkiksi palvelujen ääreen tai vain juttelemalla ja olemalla vierellä.

Vapaaehtoiseksi pääsee verkkokoulutuksen kautta.

– Veteraanikummihankkeessa on mukana yli sata ikäihmistä ja Omanoloisessa 20–30. Vapaaehtoisia meillä on noin 150, kertoo Nieminen.

Alkusysäys toiminnalle oli havainto, että usein vanhus jää välinputoajaksi, koska on liian hyväkuntoinen julkisen kotihoidon piiriin. Moni jääkin yksin, jos sosiaalisia kontakteja ei ole eikä avun hankkiminen yksityiseltä tai kolmannelta sektorilta luonnistu.

– Yleensä vapaaehtoiset ovat aika iäkkäitä. Meidän tarkoituksemme on saada myös nuorempia ihmisiä sitoutumaan vähän lyhytaikaisempaan, 3–4 kuukauden vapaaehtoistoimintaan. Se on tuottanut tulostakin, verkkokurssi on tuonut mukaan työikäisiäkin.

Verkkokurssin alkuvuonna suorittaneita on kymmenkunta, mikä on Niemisestä hyvä alku. Ennen ja jälkeen kurssin suorittamisen vapaaehtoiset haastatellaan etänä.

– Sitten etsitään heille kaveria kaipaava ikäihminen.

Poikkeusaika vaikeuttaa toimintaa, sillä uudet kontaktit arveluttavat ikäihmisiä ja apatia vaivaa.

– Ikäihmisiä meillä olisi mahdollisuus ottaa mukaan paljon enemmänkin. Olen vähän huolissani siitä, että he nyt käpertyvät kotiin, vaikka apua ja ilon tuojia olisi tarjolla.

– Vapaaehtoisten hankkiminen on ollut helpompaa, moni ehkä hakeutuu tähän toimintaan, koska haetaan uusia merkityksiä elämään.

Avun piiriin hakeutumiselle ei ole erityisiä kriteerejä. Kyse voi Niemisen mukaan olla esimerkiksi muuttuneesta elämäntilanteesta, jos on vaikka kotiutunut leikkauksesta ja kaipaa tukea asiointiin.

– Tai jos ei tiedä, mistä päästä lähtisi kerimään palveluja. Siihenkin meidän vapaaehtoiset ovat koulutettuja.

Vapaaehtoinen voi myös lähteä ulkoiluseuraksi.

Nieminen korostaa, että yhteydenpito voidaan hoitaa turvallisesti.

Ensitapaaminen on mahdollista toteuttaa pikaisesti turvavälein ulkosalla ja jatkaa juttua sen jälkeen puhelimitse.

– Keinot aina löytyvät, kun tahtoa löytyy.

Omanoloinen arkielo

Apua väliinputoajille

Omanoloinen arkielo on STEAn rahoittama hanke ajalle 2020–2022.

Hankealueena on koko Päijät-Häme, ja tavoitteena on tehdä toiminnasta pysyvää.

Tärkein kohderyhmä ovat ikääntyneet, jotka ovat julkisten palvelujen väliinputoajia.

Hanketta hallinnoi Päijät-Hämeen hyvinvointipalvelujen kehitys ry.

Lisätietoa numerosta 044-739 2312 tai sähköpostilla toimisto@omanoloinen.fi.

Kommentoi