Lukijalta: Mitä soten jälkeen?

Esko Passila

Päättäjät ja virkailijat eivät juuri ole esittäneet mitään arvauksia, ajatuksia, saati strategioita soten jälkeisestä ajasta. Näin, vaikka tiedämme uuden ajan tuovan valtaisia muutoksia ja haasteita, jotka aiheuttavat kuitenkin mittavia muutoksia kuntatalouteen.

Tulevien valtuutettujen ainakin olisi syytä miettiä laajasti ja syvällisesti pohtia soten jälkeistä aikaa ja esittää mielipiteitään tulevista haasteista. Mihin Lahdella on varaa, kun laki pakottaa laskemaan veroäyrin täysin riippumatta budjetoinnista?

Sote-uudistus on syy ja seuraus siitä, että kuntien varat eivät enää mahdollista lain edellyttämiä sote-palveluita. Miten tulevat päättäjät aikovat avata nämä ongelmat?

Jo nyt lasten vuorohoitoa leikataan, ja samoin on käymässä koko sivistystoimelle. Leikkauksia tehdään juuri kipeimmistä ja kaupungin elinvoimaa ja vetovoimaa pahimmin haittaavista kohteista.

Tulevaisuuden tutkimuksessa tällaiset katsotaan heikoiksi signaaleiksi, jotka pahimmillaan muuttuvat megatrendeiksi, jotka puolestaan johtavat siihen, että seuraavaksi koulutus siirtyy maakuntien kainaloon soten seuraksi. Kohta emme saa Lahdessakaan päättää enää omista asioistamme?

Entä sitten kaupunkikonsernin lukuisat yhtiöt, jotka ovat nauttineet kaupungin avokätisyydestä ilman minkäänlaisia takaisinmaksuvelvollisuuksia? Ensimmäiseksi lahtarin penkille joutuvat Lahti Events, Koko Lahti, Lahti Region, Spa­tium, Ladec ja niin edelleen.

Leikkauksia tehdään juuri kipeimmistä ja kaupungin elin­­voimaa ja vetovoimaa pahimmin haittaavista kohteista.

Tukiaiset loppuvat, kun rahaa ei ole ja lainojenkin saanti vaikeutuu vähenevien tulojen myötä. Onko tämän seurauksena vuosikymmenen lopulla räjähdysmäinen työttömyyden lisääntyminen?

Sote-uudistuksen jälkeinen pahin uhkakuva on, että kaupungille jää ainoastaan katujen kunnossapito ja tunnelissa näkyvät jätteiden kuljetusauton valot? Viime vuoden valtion tuilla aikaansaatu talouden kohennus ei riitä kaupungin taseen tasapainottamiseen.

Jos aiotaan jotenkin selvitä edes ensi vuosikymmenelle, tarvitaan koko hallinnon uudelleen organisointia ja radikaalia supistamista. Toverivirkoihin ei ole enää varaa. Suu on pantava säkkiä myöden.

Jos haluaisi olla salaliittoteoreetikko, niin voisi epäillä, että jossain sisäpiireissä ollaan hyvinkin tietoisia koko hyvinvointiyhteiskunnan haasteista. Niistä vaan ei paljon kuiskita, koska muutokseen tarvittavaa poliittista tahtoa ei ole valtiollisella eikä kunnallisella tahollakaan.

Tanskassa tehtiin 1970-luvulla radikaali muutos, jolla parannettiin etenkin yritysten kilpailukykyä. Sekään ei ollut aivan ideaali ratkaisu, mutta vientikilpailukyky parani ja työttömyys putosi niin alhaiseksi, että Suomessa sellaista ei ole nähty.

Suomalaiset puolestaan yrittävät puolustella omaa asemaansa valitsemalla tilasto­maailmasta meille parhaiten sopivia tilastoja, joissa voimme esiintyä esimerkiksi maailman onnellisimpana kansana. Tämä on kuitenkin itsepetosta, josta seuraa EKP:n kuristusote!

TkT, Ph.D

ekonomi, hallitusammattilainen emeritus

Kommentoi