Ämpärillinen: Tiekartalla TKI-ekosysteemin painopistealueille

Yksi hallintokoneiston nykyisistä muotisanoista on tiekartta, jolla viitataan erilaisiin yleispiirteisiin pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Termillä kaiketi tavoitellaan nykyaikaista ja dynaamista vaikutelmaa, mutta olisiko navigaattori tähän tarkoitukseen vielä sopivampi termi? Köhler Beni

Meillä hallintoalamaisilla tekee aina välillä tiukkaa ymmärtää, mitä päättäjät ja virkamiehet yrittävät sanoa meille. Korona-aikana tästä on nähty monia ”riemastuttavia” esimerkkejä. Kyseessä on kuitenkin paljon laajempi ja pidempään jatkunut ilmiö.

Mikä pahinta, nykyään virkakieli risteytyy bisneskonsulttien hölinän kanssa, mikä on varmin tapa kasvattaa kansalaisten ja päätöksentekokoneiston välistä viestinnällistä kuilua entisestään.

Esimerkiksi termeihin tiekartta ja ekosysteemi törmää nykyään mitä erilaisimmissa yhteyksissä, eikä todellakaan sanojen alkuperäisessä merkityksessä.

Lahtikin tiedotti helmikuussa solmineensa valtion kanssa innovaatiotoiminnan ekosysteemisopimuksen, jonka merkitystä työ- ja elinkeinoministeriö selvensi omassa tiedotteessaan muun muassa tällaisella virkkeellä: ”Valtion ja kaupunkien väliset ekosysteemisopimukset ovat myös olennainen osa kansallisen TKI-tiekartan uutta kumppanuusmallia, jonka tavoitteena on vahvistaa julkisen ja yksityisen sektorin välistä TKI-yhteistyötä”.

Lyhennettä TKI ei tietenkään ole avattu koko tiedotteessa mitenkään. Jos termi ei ole ennestään tuttu, lukija joutuu hankkimaan muualta tiedon, että kyse on tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnasta.

Tiekartta on oman tulkintani mukaan nykyaikaisemmalta ja dynaamisemmalta kuulostava sana erilaisille pitkän tähtäimen suunnitelmille. Valtakunnallisessa päätöksenteossa ne ulottuvat tyypillisesti usean vaalikauden ajalle. Itselleni on tosin jäänyt epäselväksi, miksi ei saman tien puhuta navigaattoreista, koska eihän kukaan enää käytä tiekarttoja.

Haastelähtöinen future-proof-teknologioita kehittävä tutkimusohjelma tukemaan ekosysteemin yhteisinnovaatioita.

Ekosysteemi-termillä yritykset rinnastetaan nykyään luonnon eliöihin. Ydinajatuksena on, että yhä useamman yrityksen menestys on nykyään riippuvainen muiden muiden yritysten ja niiden muodostaman koko ekosysteemin menestyksestä.

Terminpurkutalkoiden jälkeen itse asiaan. Vilkaistaan tarkemmin varsinaista sopimusta, josko löytyisi vähän enemmän konkretiaa.

Tekstimassan joukosta ilmenee, että ”Lahden seudun strategiset painopistealueet ovat Kaupunkien hiilineutraali kiertotalous ja Kansainvälinen urheiluliiketoiminta”.

Asia laitetaan laajempiin yhteyksiin: ”Painopistevalinnat edistävät Lahden kaupungin Rohkea ympäristökaupunki 2030 -strategiaa sekä alueellista kilpailukykystrategiaa, jossa kaupunkiseudun kärkinä ovat kiertotalous, muotoilu sekä liikunta ja elämykset. Näiden lisäksi valinnat vahvistavat alueen korkeakoulujen strategioita (LUT-yliopisto, LAB-ammattikorkeakoulu, Helsingin yliopisto) sekä koulutuksen ja tki-toiminnan painopisteitä”.

Eikä tässä vielä kaikki, kaupunkien hiilineutraalista kiertotaloudesta todetaan lisäksi erikseen: ”Painopiste toteuttaa EU:n kiertotalouden ohjelmaa, Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa ja vastaa kansallisen biotalousstrategian sekä kansallisen strategisen kiertotalouden edistämisohjelman tavoitteisiin”.

Virkakieli risteytyy bisneskonsulttien hölinän kanssa, mikä on varmin tapa kasvattaa kansalaisten ja päätöksentekokoneiston välistä viestinnällistä kuilua entisestään.

Huh. Onkohan jossakin koneiston syövereissä oikeasti joku työmuurahainen, joka ymmärtää kaikkien noiden sanojen lauseiden tosiasiallisen merkityksen ja asiayhteyden?

Ulkopuolisin silmin ei voi välttyä vaikutelmalta, että hallintokoneisto elää omaa ikiliikkujan tapaista elämäänsä, jossa erilaiset strategiat ja painopisteet ruokkivat toinen toistaan. Lopputuloksena on ehtymättömästä lähteestä pulppuavaa kapulakieltä.

Ei anneta periksi, sukelletaan syvemmälle yksityiskohtiin. Lahden ja valtion välisessä sopimuksessa on listattu vuosille 2021–2027 kuusi alueellista tavoitetta, jotka liittyvät kaupunkien hiilineutraalin kiertotalouteen. Niistä yksi riemastuttaa selkeydellään: ”Lahden seudun työllisyystilanne paranee”.

Kuin keidas erämaassa! Liiallisesta konkreettisuudesta tekstiä ei toki tässäkään tapauksessa voi syyttää, koska tavoitetta ei ole mitenkään tarkemmin määritelty.

Hiilineutraalin kiertotalouden tavoitteita on tarkoitus toteuttaa toimenpidekokonaisuuksilla, joista yksi on Lahden materiaalikiertojen keskus, eli ”tulevaisuuden kiertotalousratkaisujen ekosysteemi ja tutkimus- ja koulutusalusta”. Tarkemmin sanottuna ”Lahden materiaalikiertojen keskus koostuu veturiyrityksien muodostamista klustereista. Klusterien investoinnit integroidaan keskuksessa, joka palvelee järjestelmätason ja yksittäisten klustereiden tutkimus- ja kehittämistyötä”.

Jotta mitään ei jäisi sattuman varaan, materiaalikiertojen keskukselle on asetettu välitavoitteita vuodelle 2023: ”Käynnistetään Lahdessa, LUT-yliopistossa, haastelähtöinen future-proof-teknologioita kehittävä tutkimusohjelma tukemaan ekosysteemin yhteisinnovaatioita”.

Vastaavaa kielellistä ilotulistusta löytyy sopimuksen toisen painopistealueen eli Kansainvälinen urheiluliiketoiminnan kuvauksista: ”Käytännön kansainvälisen toiminnan alustana kehitetään Smash Lahti -start up -konseptia, joka muodostaa tki- ja urheiluliiketoiminnan kehittämisfoorumin”.

Myönnän, olen ­rääkän- nyt teitä jo aivan kohtuuttomasti. Sori siitä. Harpataan siis 11-sivuisen sopimuksen loppupuolelle, mistä osuu silmään yksi melko konkreettinen lause: ”Ekosysteemisopimuksen kokonaisrahoituksessa sovelletaan ohjeellista jakosuhdetta, jossa paikallinen omarahoitusosuus (Lahden kaupunki ja muu julkinen rahoitus) on 40 % ja EU:n kestävän kaupunkikehittämisen rahoituksen osuus 60 % (EU ja valtio)”.

Eli koko kuvion perimmäinen olemus on nähdäkseni suomennettavissa ja tiivistettävissä jotenkin näin: Lahti on tehnyt sopimuksen, jonka avulla sillä on mahdollisuus saada erilaisiin paikallista työllisyyttä ja osaamista edistäviin hankkeisiin 60 prosenttia rahoitusta EU:lta ja valtiolta. Rahasummien suuruuteen ei sopimuksessa tosin oteta kantaa,

Sopimuksen perusidea kuulostaa erittäin tarpeelliselta ja tervetulleelta. Lahden on todellakin tartuttava kaikkiin mahdollisuuksiin alueen työllisyyden ja kilpailukyvyn parantamiseksi.

Hallintokoneistomme todellisuus vain sattuu olemaan sellainen, että jonkun pitää täälläkin olla valmis pyörittämään tuollaista melkoisen ontolta ja etäiseltä kuulostavaa puppugeneraattoria, jotta noihin rahoihin on mahdollista päästä käsiksi. Sopimusteksti on suunnattu pääasiassa toisille hallintokoneiston ammattilaisille eikä niinkään suurelle yleisölle.

Meidän toimittajien arkea on yrittää ottaa asiasta selvää, poimia valtavasta tulvasta olennainen ja tarjoilla se teille ymmärrettävässä muodossa. Esimerkkini riittänee havainnollistamaan, että kyllä se joskus käy työstä. Vastaavia esimerkkitapauksia löytyisi helposti miltä tahansa hallinnonaloilta.

Omasta puolestani olen edelleen valmis tarttumaan suomennosurakkaan hikeä säästämättä, mutta kaino toive kuitenkin virkakoneistolle: voisitteko joskus muistaa, että ette koskaan tee tekstejä vain itsellenne. Hallinnon avoimuuden ja läpinäkyvyyden nimissä kenen tahansa asioista kiinnostuneen veronmaksajan olisi syytä saada teksteistänne edes kohtuudella tolkkua.

Kommentoi